Lapsuus ilman somea

Tässä patsastellaan keväisessä ilmassa velipojan kanssa lapsuuden maisemissa. Kuva on Kemistä Tornionkadun ja Ainolankadun kulmauksesta.

Sunnuntai on kyseessä, kun on laittauduttu parempiin kamppeisiin eikä ole pihavetimet päällä. Isä on myös kotona, tuohon aikaan oli vielä lauantai työpäivä päivätyötä tekevillä. Tuolloin hiihdettiin vissiin aina, tai ainakin sellaisia kuvia on meillä otettu. Tottakai oli potkuri ja rattikelkka myös käytössä.

Kuva on otettu 50-luvun lopulla, enkä ole vielä tuolloin koulussa. Ihmeellistä kuinka hyvin voi muistaa päällä olevat vaatteet. Äiti on tehnyt hameen sini-harmaa ruudullisesta kankaasta. Hameessa oli ”olkaimet” samasta kankaasta, pysyipä paremmin päällä. Naisellisia muotoja ei tuolloin vielä paljon ollut. Sinisen villatakin sain joululahjaksi, tätini oli sen neulonut. Alla on äidin tekemä pusero ja tietysti kotitekoiset damaskit. Vaaleanpunaiset sangat on aurinkolaseissa ja pinnit hiuksissa.

Velipojalla on äidin tekemät prässihousut, tädin neuloman tumman sinisen villatakin toi myös joulupukki hänelle. Paita ja kravatti on ehkä kaupasta ostettu samoin päässä oleva karvareuhka. Vaaleansiniset sangat on aurinkolaseissa. Ihania muistoja lapsuuden maisemista.

Meillä ei ollut tuolloin telkkaria, eikä ollut kellään naapurissakaan. Suomessa ensimmäiset säännölliset televisiolähetykset alkoivat vuonna 1957. Tekemistä ja puuhaa riitti aivan tarpeeksi ilman töllöä. Perheen ainoa sähköinen tiedonsaanti väline oli radio. Radiosta kuunneltiin uutiset, lauantain toivotut levyt ja kuunnelmia. Kuunnelmat olivat hyviä, mm. Baskervillen koira, Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa korkin seikkailut sekä Kankkulan kaivolla. Lapsia oli paljon ja aina löytyi kaveri johonkin leikkiin tai peliin.

Mummola oli kilometrin päässä ja mummoa käytiin usein katsomassa, kun isä pääsi töistä ja oli kotona syönyt. Talvella mentiin potkurilla tai kelkalla isän ja velipojan kanssa mummon luo. Kotimatka oli monesti paljon pidempi kuin menomatka. Usein mentiin Junton saunan viereiselle luistinkentälle katsomaan tähtiä ja kuuta. Monen monta kertaa on jäällä oltu selällään ja tähtiä katsottu ja kyselty mikä tähti tuo tai tuo on. Kuu oli usein pakkasessa ihmeellisen näköinen, joskus jopa pelottava pienen ihmisen silmin. Onneksi oli aina isä turvana mukana. Kaikki tytöt ovat isän tyttöjä, niin minäkin olin.

Myöhemmin kouluikäisenä käytiin myös luistinradalla luistelemassa joka talvi-ilta. Siellä oli erilaisia kiinniotto leikkejä ja hyvä luistelija oli haluttu eri joukkueisiin. Monta kertaa luisteluillan jälkeen kotiin tultiin itkun kanssa. Oli kylmä, nälkä ja luistimen nauhat olivat jäätyneet kiinni, eikä niitä itse saanut auki. Luistimia lämmiteltiin hellan edessä, jotta nauhat saatiin sulatettua auki jäästä ja luistimet jalasta pois.

Sisällä katseltiin usein karttakirjaa ja eri maita ja missä ne sijaitsivat. Vaikea oli ymmärtää, miksi maapallo on pyöreä, kun maat ovat karttakirjan sivuilla suorassa. Lisäksi pelattiin Afrikan tähti lautapeliä, se auttoi Afrikan hahmottamisessa. Tuolloin haaveilin, että olisipa joskus mukava päästä näkemään ihmeellinen Istanbul ja Intia sekä paikka, jossa pippuri kasvaa.

Onneksi aikuisena on ollut mahdollisuus käydä katsomassa Istanbulin ihmeet ja Intiassa pippurin kasvupaikka. Kummastakaan ei löytynyt lentävää mattoa, jonka lapsena siellä arvelin olevan.

Lippukirjaa luettiin ahkerasti ja katseltiin eri maiden lippuja ja maiden pääkaupunkeja asukaslukuineen. Lisäksi oli jonkun lehden mukana tullut lippuvihko, joka oli myös kovassa käytössä. Harmi kun vuosien saatossa nämä aarteet ovat johonkin hukkautuneet.

Pikkujättiläinen oli tuolloin käytössä oleva tietokirja. Muistan vieläkin sen sini-harmaan paksun kirjan, jossa oli pientä tekstiä. Pikkujättiläinen oli niin kiinnostava kirja, että oli opeteltava itse lukemaan sitä. Opin lukemaan ja jonkun verran osasin kirjoittaa ennenkuin menin kouluun.

Isä oli hyvä piirtämään karttoja ja eri maiden ääriviivoja, joita sitten porukalla väritettiin värikynillä. Revontulet hän piirsi myös upeasti samoin koirat ja kissat. Minä tykkäsin myös revontuleja piirtää ja koulussa niitä tuli piirrettyä isolle paperille tuntureineen ja jokineen. Monta piirrosta oli myös luokan kevät näyttelyssä.

Kyllä meidän perheessä oli myös äiti. Äiti oli kotona meidän kanssa ja huolehti kasvatuksesta ja kurin pitämisestä. Äiti huolehti kodista ja teki monenlaisia käsitöitä ja kävi puutyökerhossa. Tuolloin kotona tehtiin itse monet asiat ja marjat poimittiin koko perheen voimin. Hyvän ja turvallallisen lapsuuden olen saanut elää, josta on monia hyviä muistoja.