Vuosi vaihtui myrskyisässä säässä koko maassa. Tuulen voimakkuus oli paikoittain ennätyslukemissa ja lunta satoi kymmeniä senttejä monessa paikassa. Pakkasmittarikin näytti etelässä muutamia asteita pakkasta ja pohjoisessa mittarissa oli yli -30. Eilen aamupäivällä oli vielä pakkasta -21. Illalla ikkunoissa oli jo vesipisaroita ja uudelleen alkoi lumisade. Kehnot ajokelit ja muutamia peltikolareitakin ehti jo illan aikana sattua.

Päivän pituus kotipaikallani on tänään 4 h 4 min.

Vihdoin saapui 4. tammikuuta. Tätä päivää on odotettu. Onneksi aika kaihileikkaukseen tuli n. kolmen kuukauden odottelun jälkeen, ei siis tarvinnut odottaa koko hoitotakuuaikaa. Unimasa taisi unohtaa meidän osoitteen, sillä uni ei tahtonut millään tulla silmään, jännitti sen verran mieheni meno kaihileikkaukseen.

Aikainen aamiainen ja aamutoimet kuitenkin aloittivat päivän. Sairaalassa oli ilmottautumisaika klo 7.10. Kutsukirjeessä kerrottiin, että toimenpiteeseen on varattava aikaa 3-5 tuntia. Näillä odotuksilla aamulla lähdettiin liikkeelle.

Tasan klo 7.10 rävähti ruutuun ilmottautumisnumero ja hoitaja pyysi huoneeseen kertoakseen päivän ohjelman. Samalla tiputettiin muutamia tippoja silmään ja mitattiin toisesta silmästä näkö. Näiden toimenpiteiden jälkeen odoteltiin hetki lääkärin tuloa.

Lääkäri tarkisti näön sekä kurkki silmään. Joitain tietoja ohjelmoitiin tietokoneelle, joka teki mittaukset. Tämän jälkeen lääkäri kysyi, leikataanko silmä niin, että näkee kauas ilman laseja ja joutuu käyttämään lukulaseja lähietäisyydelle. Tämä vaihtoehto päätettiin tehdä.

Koko leikkausoperaatio kesti n. 20 minuuttia. Operaation jälkeen hoitaja saatteli isännän odotushuoneeseen välipalalle. Minulle hoitaja näytti videon, jossa näytettiin miten leikattua silmää kotona hoidetaan. Hyvät ja tarkat ohjeet tuli mukaan ja resepti apteekista ostettaviin silmätippoihin. Koko toimenpiteellä on eri sairaanhoitopiireissä erilaiset hinnat, meillä hinta on 135,10 €. Yksityisellä puolella hinnat alkavat tonnista ylöspäin.

Matka kotoa mittauksineen ja leikkauksineen takaisin kotiin meni kolmessa tunnissa. Kotona on nyt silmäkilpimies! Kaikki meni hyvin ja nyt ohjeita noudattaen hoidetaan silmä kuntoon. Maanantaina pitäisi maailma näyttää jo kirkkaammalta.

Mieheni harrastaa pienoismallien rakentamista, piirtämistä, kirjoittamista, lukemista ja näitä kaikkia kasvava kaihi on paljon haitannut. Muutamaan kuukauteen sanomalehden lukeminen on ollut vain otsikoiden katselua. Minä olen lukenut kuitenkin kaikki mielenkiintoiset jutut ja pari kirjaakin on luettu samalla systeemillä hänelle.

Tälläisia asioita harrastavalle henkilölle näön heikkeneminen on tosi huono homma. Onneksi meidän sairaanhoito on sellaisella tasolla, että kaihileikkauksiin pääsee helposti jopa julkiselle puolelle. Tosin siellä pitää täyttää tietyt kriteerit, että leikkausjonoon pääsee.

On tultu pitkä matka siitä, kun Suomessa asuttiin aikoinaan savupirteissä. Savu, noki ja häkä sokeuttivat ihmiset jo 40-50 vuoden ikäisinä. Nykyisin on monella sellainen käsitys, että kaihia pitää kasvattaa, ennenkuin se voidaan leikata. Tämä käsitys on täysin väärä. Yksityisillä silmäasemilla kaihin voi leikkauttaa omin kustannuksin heti kun se alkaa vaivaamaan ja haittaamaan elämää.

Minä sain eilen valmiiksi toiset tämän vuoden villasukat. Sukat on Jouluaatto langasta tehty. Kevättä kohti mennään kuitenkin ja päivä pitenee muutamalla minuutilla.