Tänään ei piikitetä!

Kulunut viikko oli vaihteleva ja monipuolinen ilmojen ja asioiden suhteen. Pari ensimmäistä päivää meni laboratorio käynnin ja autojuttujen merkeissä.

Torstai oli pitkä päivä sairaalaympyröissä. Aamulla lähettiin kotoa klo 8 jälkeen ja kotiuduttiin 10 tunnin kuluttua. Parkkiongelma kyllä on hiivatin hankala. Avohoitotalon parkkimökki oli täynnä samoin pihapaikat. Kaupungin sairaalan parkkihalliin sain auton tungettua. Klo 15 jäläkeen tassuttelin autoa hakemaan OYSin parkkipaikalle.

Kyseessä oli normaali ennakoitu poliklinikka käynti. Lääkäri oli vain kiireisen tuntuinen, kuten aina. Ei tahtonut malttaa keskittyä asioihin. Onneksi minä ite olin mukana ja tiedän aika tarkkaan mitä ja milloin on tehty ja missä.

Labratulokset olivat hyviä. Isännällä ei ole ”hemppa” ollut kolmeen vuoteen noin hyvissä lukemissa. Lääkelistaa katsottiin ja merkintöjä siihen lääkäri teki kynällä. Sutattu lääkelista minun piti kotona tehdä uudelleen puhtaalle paperille. Listaa ei olisi kukaan kyennyt muutaman päivän kuluttua lukemaan.

Kaikkein mukavin asia oli, kun jokailtainen napapiikin laittaminen loppui. Oon isäntää piikittänyt lähes kolme vuotta, ihmettelin mitä me nyt tehdään illalla klo 20? No, vielä laitetaan parin viikon ajan leikattuun silmään tippa tuohon aikaan.

Injektioneste-lääke vaihdettiin suun kautta otettavaan hiivatin kalliiseen lääkkeeseen. Lääkäri lupasi tehdä B-todistuksen, niin lääkkeen saa kelakorvauksen jälkeen edullisimmin. Niin, verikokeista selvisi, että miehellä on tarpeeksi vastustuskykyä, sitä ei tarvii enää pullosta laittaa!

Lääkärin tapaamisen jälkeen oli pari tuntia aikaa, ennenkuin viimeinen Nanogam-lääketiputus Medisiinisessä Päiväsairaalassa laitetaan. Kävimme sairaalan kahviossa sillä aikaa syömässä. Medisiiniseen mentiin tunti etuajassa, sieltä aina löytyy ymmärrystä ja ystävällisyyttä ilman kiireen tuntua. Ensin tiputettiin puoli tuntia kortisoonisekoitetta ja sitten Nanogam. Kaikki tämä lääkitys kestää useamman tunnin. Monesti on saatu oma huone, jossa on voinut itekseen olla. Nyt oli vapaana sänky isossa tilassa. Hyvin tämäkin vaihtoehto kävi. Minä olin varustautunut asiaan hyvin, eli lankakerä oli mukana. Yhden sukan ehdin odotellessa tekemään.

Nyt voi huokasta, monenlaisia asioita oli viikolla hoidettavana. Eilen vielä oli katastuskonttorilla käynti. Aamulla tuli uudet nastarenkaat auton alle. Autossa oli kitkarenkaat, niillä en halunnut luistella, joten renkaiden ostoon oli lähdettävä. Huippu ”miesten” kauppa oli rengasliike. Mustat muhkeat sohvat ja tuoretta kahvia, eikä ollut vilskettä...vielä. Kaupassa oli pari miestä pipot päässä ja molemmat räpläilivät tietsikkaa. Renkaiden koot ja hinnat oli seinällä todella hyvin näkyvillä. Ei tarvinnut kysellä eri merkkien hintoja, katsoa vain ja päättää minkähintaiset haluat ostaa. Helppoa!

Hopelle kävin vielä viemässä lasten villasukkia kassillisen ja kurvailin miehelle naapurikunnasta lisää jääkarhukerrastoja.

Tänään oli aamulla aurinkoinen ilma, liian aurinkoinen vasta leikatuille silmille. Iltapäivällä oli pilvistä ja kävimme ajelemassa ja katsomassa miltä pakkasten jälkeen vesisateinen kaupunki näyttää. Keväinen kurainen oli keli. Viime yönä oli lämpötila plussan puolella. Nyt on päivällä pituutta yli 9 tuntia.

Juuri otin viimeisen pullasatsin uusista pois. Minun pitää kyllä skarpata, kun samankokoisesta taikinasta olen aikaisemmin saanut kolme rusinapullaa enemmän aikaiseksi!

Selviytyjä on se, joka elää läpi ne päivät, jotka hänelle on annettu. Ei haittaa jos turkkiin on tullut takkuja ja tassuihin haavoja...
Aaltoina tämä elämä menee, pitää vaan oppia pysyyn pinnalla!❤️