Tuttu ja turvallinen paikka koti pitäisi olla meillä kaikilla. Joka tuutista toitotetaan, miten ikäihmiset voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Omassa kodissa tutuissa ympyröissä ja tuttujen rutiinien kanssa se on paras vaihtoehto, niin kauan kuin ihminen pystyy kotonaan asumaan erilaisten tukien ja palveluiden avulla.

Rupesin aamulla kaupungin nettisivuilta katsomaan miten ja mistä voisi saada suihkuun tukikahvan, josta voi pitää kiinni ja tuntea olo turvalliseksi. Laajasti kyllä kerrottiin minkälaisia palveluita on mahdollista saada. Nuo palvelut nyt ei ole ajankontaisia eikä tarpeellisia, se kahva vain tarvitaan.

Muistin, sairaalan fysioterapeutin puhuneen Apuvälinelainaamosta saatavista palveluista. Soitin sinne. Meillä on nyt ruuhkaa, olette kymmenentenä jonossa. Haluatteko, että soitamme teille takaisin – valitse numero 1, soitamme teille takaisin n. Klo 11.05, paina ruutu. Ehdin laittaa aamiaista ja syödä ja lehdenkin lukea, puhelua ei kuulunut.

Klo 12.40 puhelin pärähti ja sieltä fysioterapeutti soitti. Kerroin hänelle kahvan tarpeellisuudesta. Hyvin ystävällisesti kuunteli ja kertoi, että ei meidän kautta sellaisia saa. Kysyin, mitähän kautta sellaisen voi saada. Hän kehoitti ottamaan kaupungin sosiaali-ja terveyspalveluihin yhteyttä.

Jälleen kaupungin sivuja selaileen ja sieltähän löytyi Ikäihmisten Aino-neuvonta! Puhelin käteen ja soittamaan. Meillä on ruuhkaa, normaalit ohjeet tuli ja jätin soittopyynnön ohjeen mukaisesti. Jälleen odoteltii tovi ja toinenkin. Viimein puhelin pärähti. Kerroin, että kahva pitäisi saada kylppärin seinään, mitähän kautta sellaisen voi saada. Tuli pitkä pötky erilaisista asumismuodoista ym ja viimein ääni sanoi, sellaisen voi saada Apuvälinelainaamosta. Kerroin, että olen tuntia aikaisemmin asiaa kysynyt ja ei sitä sieltä saa. Niin, meillä on tämmöiset tiedot. Sanoin, että teidän tiedot eivät pidä paikkaansa ja osaako hän neuvoa asian kanssa. Jutustelun päätteeksi sain henkilön nimen, jolle laitoin sähköpostia ja odottelen vastausta jonain päivänä. Sain kuitenkin sellaisen jalkahoitajan yhteystiedot, joka tulee kotiin tekemään jalkahoidon. Aika on varattu jalkahoitajan käynnille kotona.

Viikolla seurattiin pojan menomatkaa Helsingistä Dohaan flightradar24 kautta. Seuraavana aamuna sitten jatkolentoa maailman suurimmalla matkustajalentokoneella Qatarin Airbus A380 koneella Dohasta Bangkokiin. Isosta telkkarista kun näitä kuvia katselee, niin tuli sellainen tunne kuin itse olisi myös mukana reissussa.

Eipä tämmösiä ohjelmia ole ollut omassa nuoruudessa eikä edes nettiäkään. Tänään kuitenkin asiat ovat monelta osin paremmin ja helpommin hoidettavissa. Lentokoneiden lisäksi laivoja ja junia voi seurailla sähköisillä laitteilla. Tuumasin yhdelle ystävälle eilen, että junia ja vaunuja on tullut töissä seurailtua työn puitteissa. Lisäksi muutaman asiakkaan asiakasnumerot ja sopimusnumerot on vielä muistissa, mutta eihän niille enää ole käyttöä. Sitten aikanaan jos muisti heikkenee, toivon, ettei ainoa muistamani asia ole Metsä-Botnian asiakasnumero!

Tällä viikolla on tehty kahta uutta ruokaa. Aikaisemmin päätettiin, että yritetään tehdä jotain uutta ruokaa kerran viikossa tai kahdessa. Ensimmäinen herkullinen ruokaohje oli edellisessä ET-lehdessä, täyteläinen Moskovanpata.

Eilen tehtiin Jalfrezi-kasviscurrya ja bastmatiriisiä. Ruoka oli erittäin hyvää ja tuoksui Intialle.

Tänään on jälleen satanut lunta ja räntää koko päivän. Ilma ei kovin keväiseltä näytä, vaikka lämpötila on nyt +1. Valoisuus kuitenkin on lisääntyy päivä päivältä ja värikkäitä villasukkia värkkään. Koti on siivottu ja elämä jatkuu!