Ikä on vain numeroita - onko oikeasti?

Ikä on vain numeroita – onko todellisuudessa?

Jossain elämänvaiheessa olisi saanut ikää olla vuosi kaksi enemmän, se oli nuoruutta. Ikääntyvänä ajattelee juuri toisinpäin, olisipa muutama vuosi vähemmän ikää ja terveys tallella. Joku aika sitten kävin vuosikontrollissa ja lääkäri sanoi, ”sinä olet terve nainen”. Mietin, onko oikein iloita asiasta, kun moni kaveri ei ole terve...

Joulukuusta voisi siirtyä helmikuuhun ja jättää tammikuu kokonaan pois. Meidän perheessä on tammikuu ollut monena vuotena vuoden ikävin kuukausi monessa asiassa. Eikä tänä vuonna ollut poikkeusta. Terveydenhuollon 692 euron  maksukattokin täyttyi vajaassa 15 vuorokaudessa.

Kuukauden sairaalareissu läheiselläni alkoi tammikuun alkupävinä. Nyt on kotiutettu monen vaiheen ja kyselyn ja keskustelun jälkeen. Reissu alkoi yhteispäivystyksen kautta erikoissairaanhoitoon. Sairaalassa koronarajoitusten vuoksi ei voinut vierailla, mutta minä sain pari kertaa käydä ja kolmannella kerralla lääkäri pyysi käymään. Ylläri oli kun kaksi lääkäriä oli paikalla ja neuvotteluista/sopimuksista huolimatta asiat eivät edenneet sovitusti. Tuon neuvottelun jälkeen illalla ilmoitettiin uudesta petipaikasta toisessa sairaalassa.

Siirron tarkoitus oli löytää paikka kuntoutusosastolla. Paikkaa ei löytynyt, aina oli joku, joka tarvitsi paikan nopeammin. Potilaalle ei kerrottu mitään suunnitelmista, kysymällä jotain sai selville, tosin suodatettua tietoa. Helposti löytyi ”joku”, joka tietää asiasta enemmän, mutta ei nyt ole työvuorossa tai on kiireinen.

Vihdoin löytyi kiireinen lääkäri, jonka kanssa halusin keskustella. Hän ehdotti seuraavana päivänä soittoaikaa, se vain ei enää käynyt. Halusin henkilökohtaisesti kasvotusten keskustella. Tunnin odottelun jälkeen löytyi rupatteluaika. Eipä minulla ollut mihinkään kiire, olisin pari tuntiakin odottanut.

Kerroin, että tämä on ihan hullua täällä punkassa odotella kuntoutusosastolle paikkaa, josta ei ole tietoa saako sen viikon, kuukauden vai vuoden päästä. Onneksi löytyi ratkaisu ja kolmen päivän kuluttua taksi toi isännän kotiin, ei tarvinnut edes mennä hakemaan itse!

Kuntoutusosasto muutettiin kotikuntoutukseen, tämä on tosi hyvä vaihtoehto kuntoutus omassa kodissa ja oma fysioterapeutti.

Aika kuntoutusosastolle odotellessa ei kyllä ollut mukava. Osastolla oli ikäihmisiä, osa henkilökunnasta piti potilaita pelon alla huutaen ja haukkuen. Tätä en olisi ikinä suomalaisessa terveydenhuollossa uskonut tapahtuvan! Potilaan oikeuksista ja itsemääräämisoikeuksista ei ollut mitään hajua kyseisellä osastolla. Palautelappu on täytetty, johtaneeko mihinkään? Entä uusi terveydenhuollon organisaatio, tuoko muutosta?

Tammikuun lopussa heräsin uudessa osoitteessa. Muutto oli aivan kamala ponnistus. Edellisen kerran on muutettu 20 vuotta aikaisemmin. Pelastus oli hyvä muuttofirma reippaiden muuttomiesten ja oman pojan kanssa. Muuttolaatikoita pakattiin ja purettiin useampaan kertaan. Jäteasemalla piti käydä useassa paikassa, kierrätyskeskuksessa ja Kontissa. Kierrätyskeskus haki myös ylimääräisiä huonekaluja. Loppusiivouksen tekijän saaminen oli vaikeaa, onneksi välittäjän kautta löytyi nuori nainen, joka oli juuri perustanut oman yrityksen.

Nyt aurinko paistaa ja uudessa kodissa opetellaan elämään ja tavarat löytämään!