Ikäihminen - turvallinen tulevaisuus

Mietin vain, kuinka paljon ikäihmisiä elää keskuudessamme yksin vailla mitään huolenpitoa, suoraan sanoen heitteelle jätettynä.

Olin ruokakaupassa ja kiinnitin huomioni huonosti liikkuvaan vanhaan naiseen. Hänellä oli ostoskori, jossa oli vähän ostoksia. Kassajonoon satuin hänen jälkeen. Olin nostellut ostokseni hihnalle. Odotin rauhassa, että edellinen asiakas saa maksunsa ja ostoksensa hoidettua, mutta vanhuksella tuli ongelma ostosten maksun kanssa. Hänellä oli kaupan kortti, jolla yritti useamman kerran maksaa ruokansa, onnistumatta siinä.

Vanhus kysyi kassahenkilöltä, saako hän laskun, jolla maksaisi myöhemmin ostoksensa. Se ei ollut mahdollista. Ostosten kohtalosta käytiin pitkä keskustelu ilman mitään ratkaisua. Ymmärrän kassahenkilön tilanteen, hän ei voi antaa ostoksia ilman maksua.

Seurasin tilannetta ja tarjouduin maksamaan vähäiset ruokaostokset. Maksoin ostokset ja vanhus kysyi, ”tunnetaanko me”? Emme tunteneet toisiamme. Vanhus kysyi, miksi maksan hänen ostokset. Vastasin, että lähimmäistä on aina autettava, kun hän on vaikeuksissa.

Kassa totesi minulle, että pelastin hänen ja asiakkaan päivän.

Poistuimme vanhuksen kanssa kaupasta ja hän kysyi miten voi minulle maksaa takaisin myöhemmin. Sanoin, ei tarvitse maksaa ja toivotin hyvää viikonloppua. Minua jäi hieman harmittamaan, etten antanut naiselle kotiin ostamaani kukkakimppua mukaan.

Saattoi olla niin, että vanhuksen tilillä ei ollut katetta ja eläke tulisi vasta parin päivän kuluttua...

Olisipa kiva muuttaa senioriasuntoon ja elää samanikäisten ihmisten kanssa ja tarpeen mukaan ostaa tarvitsemansa hoiva. Loppuelämä olisi siten turvallinen vailla oman asunnon huolia. Soitin tutulle ihmiselle ja kysyin vapaita asuntoja. Niitä löytyi useampikin eri puolilta kaupunkia ja erilaisin palveluin. Kiinnostuin lähellä olevasta asunnosta ja sovittiin seuraavalle viikolle näyttö. Muuttolaatikot jo vilisivät silmissä kun kävelin muutaman minuutin matkan osoitteeseen. Onneksi poikani tuli kaveriksi katsomaan asuntoa. Vuokraaja on hyvämaineinen yhteisö, joka omistaa asunnot ja kaikki pitäisi olla aivan ok. Näin minäkin luulin.

Asunnon kunto ja ahtaus olivat pettymys, järkyttävä oikeestaan. Lattioissa oli paljon huonekaluista jäänyt tummia läikkiä, taulujen koukkuja ja nauloja oli olohuoneen seinä täynnä ja keittiö oli sievästi sanottuna alkeellinen. Kyseessä oli 3 huoneen ja keittiön esteetön asunto, joka on valmistunut reilu 10 vuotta aikaisemmin. Asunnossa oli yhdessä makuuhuoneessa vain muutama komero, ei mitään muuta säilytystilaa eteisen naulakon lisäksi. Sauna ja kylppäri olivat ainoastaan kelvollisessa kunnossa.

Sanoin asunnon olevan hirveässä kunnossa ja likainen. Vastaukseksi sain, että asunto on tarkastettu eikä ole tarvetta remontin tekoon. Lattiat on koneellisesti puhdistettu. Lattioiden muovimatto oli parhaat päivänsä nähnyt vuosia aikaisemmin. No, se ei mulle kuulu mitä omistaja tekee tai on tekemättä.

Keskustelu eteni kuitenkin ja lopuksi katsottiin parveketta, se oli iso ja pihan puolelle. Toki rauhallinen ja kesällä oikein kiva ison pihan ja istutusten ansiosta. Asunto oli lisäksi kallis, kuntoon ja neliöihin nähden todella kallis.

Muuttolaatikoita ei pakata, eikä me tuohon asuntoon muutema. Asuntoa tarjotaan jollekkin toiselle ja joku ehkä sen vuokraa, toivottavasti kuitenkin hieman remotoituna.

Seniori-ikäisille pitää olla hyvät nykyaikaiset ja kohtuuhintaiset asunnot saatavilla, eikä vain?

Kaunis aurinkoinen päivä kutsuu uutta villistä ulkoiluttamaan...

Hyvää Pääsiäisen aikaa!