
Jokainen meistä haluaa elää hyvän elämän, ja jokaisella on omat haaveensa miten sellaisen saavuttaa. Nykyaikana onnesta ja hyvästä olosta pauhataan joka tuutista, mutta mitä se oikeastaan on? Miten ihan tavallinen ihminen hyvän elämän näkee ja kokee? Onko hyvän elämän salaisuus lopulta niin salaista… ja jos se ei ole salaisuus miten sen voi löytää? Hyvästä olosta ja onnen löytämisestä puhutaan paljon. Tämän takia monelle nuorelle onnen saavuttamisesta saattaa tulla eräänlaista suorittamista. Kuitenkaan onnea ei voi suorittaa. Itse olen vähän yli kolmekymppinen nainen. Välillä tunnen olevani hukassa, niin paljon hyväntahtoisia neuvoja hyvän elämän ja ikuisen onnen saavuttamiseksi saan. Uskon kuitenkin, että kun elämää on kokenut ja nähnyt, niin tietää, että hyvän elämän salaisuus, iso kokonaisuus, rakentuu pienistä asioista.
Sumuisen maaliskuun päivänä päätän lähteä etsimään vastausta hyvän elämän salaisuuteen, päädyn tapahtumaan jossa paljon erilaisia kävijöiltä joilta voin kysellä löytyisikö heiltä hyvän elämän salaisuuden resepti kanssani jaettavaksi.
Ensimmäinen joka tutkimusmatkallani tulee vastaan on herttainen Qin Chau. Näen hänen kävelevän sisään hyvin määrätietoisen oloisena, ja aikani etsittyäni löydän hänet kuuntelemassa erästä luentoa. Qin on saapunut paikalle yksin hakemaan uusia ideoita ja kontakteja. Etenkin uusien ystävien löytäminen olisi hänelle todella mieluisaa. Työelämässä mukana oleva Qin pitää itsensä nuorena harrastusten avulla, liikkumalla ja lukemalla. Terveelliset elämäntavat ovat Qinin hyvän elämän keskeisin salaisuus, ja hänen haaveisiin kuuluu saada lisää aikaa harrastamiseen.
Kaija Reinikainen kävelee vastaan pinkissä pipossa salaisen hymyn kanssa. Salainen hymynsä taitaa olla peräisin intohimosta kuunnella luentoja, olipa aihe mikä vaan. Erityisesti Kaija pitää kirjailijoiden luennoista. Kaija on eläkkeellä saanut elämäänsä enemmän aikaa ja nautiskelee siitä puutarhanhoidon ja lukemisen parissa. Hänellä ei ole mitään erityistä haavetta toteuttamatta. Kaijan hyvä elämä, jonka perhe, erityisesti lapsenlapset, hyvät ystävät ja sosiaalinen elämä tuo tullessaan, on tässä ja nyt.
Jatkan matkaani läpi iloisesti sorisevan väen läpi ja katseeni kiinnittyy mukavassa nojatuolissa istuskelevaan leppoisan oloiseen mieheen. Ari Strandén saapunut paikalle vaimonsa kanssa, ja on mielissään päivän annista. Ari painottaa hyvän elämän olevan hänelle tasapainoa ja asioita, jotka luovat hyvinvointia sekä itselle että muille. Arin harrastuksiin, työn ohella, kuuluu luonto ja kalastus. Hänen haaveena eläkkeelle jäädessä ovat matkustelu ja lomailu. Erityisesti tuttu ja turvallinen Kanariansaaret on matkakohde Arin mieleen.
Seuraavaksi pirteässä lilassa asussa vastaani kävelee Eila Elosuo-Valtari. Eila kertoo pitävänsä hyvän elämän salaisuutena onnellista perhettä ja terveyttä. Eläkkeellä oleva Eila elää aktiivista elämää, johon teatterissa ja konsertissa käynnit sekä matkustelu kuuluvat kiinteästi. Hän on juuri palannut miehensä kanssa neljän viikon Espanjan matkalta, mieluisasta lomakohteesta, johon pariskunta matkaa ilolla yhä uudelleen. Liikunta sekä kulttuuriharrastukset tuovat nautintoa elämään, ja Eila toivoo elämäänsä terveyttä, jotta hänen haaveensa, lastenlasten ylioppilasjuhliin osallistuminen, toteutuu.
Eila Nieminen kävelee haaveilevan oloisena vastaan vihreässä asussa. Hän on saapunut paikalle ystävänsä kanssa. Hänen reseptinsä hyvään elämään koostuu hyvästä terveydestä, ystävistä ja innostuneisuudesta oman hyvinvoinnin hoitamiseen. Eilan harrastuksiin kuuluu Asahi liikunta, jota hän on harrastanut jo 7 vuotta, kaksi kertaa viikossa. Pienen juttuhetken jälkeen huomaan, että Asahi on todellakin vienyt Eilan sydämen. Hänen innostuksensa saa minutkin kiinnostumaan lajin monipuolisesta annista ja Eila suositteleekin lajia kaikille. Asahi yhdistää liikunnan ja Eilan sosiaalisen elämän, sillä useat hänen ystävänsä harrastavat myös lajia. Eila harrastaa lisäksi lenkkeilyä, vesiliikuntaa sekä lukemista, ja haaveilee Espanjassa matkustelusta. Eilan hyvän elämän resepti on ilmeisen monimuotoinen, maukas aktiivinen elämä.
Päivän päätteeksi havahdun kahvilasta kuuluvaan iloiseen nauruun ja rupatteluun. Löydän sieltä kaverukset Marja-Liisa Vuorelan ja Vuokko-Liisa Kasarin. Kaksikolla on todella positiivinen tunnelma ja he keskustelevat iloisesti hyvän elämän saloista samalla kikatellen. Marja-Liisa kertoo, että hänelle hyvän elämän salaisuus on rauha itsensä kanssa ja kokonaisvaltainen levollisuus. Hänen koko olemuksestaan hehkuu levollinen ja tyytyväinen olo. Reseptiin kuuluu liikunta, ystävät ja lapsenlapset sekä kiitollisuus pienistä asioista ja hyvistä hetkistä – ”kuten tämä juuri nyt” täydentää Marja-Liisa. ”Huumori on tärkeää elämässäni. Se on tosi tärkeää”, Marja-Liisa painottaa. Ihanat valoisat ystävät ja loistavat, huumorintajuiset omat lapset tuovat elämään nuorekkuutta ja virkeyttä. Marja-Liisan salainen haave on mennä vielä naimisiin. Tämän sanottuaan hän purskahtaa nauruun ja tokaisee ”Älä sitä kirjoita, se oli vitsi!”. ”Haaveenani voisi olla matkustaa jonnekin kauas, vaikea sanoa paikkaa. Se voisi olla hiljainen rauhallinen paikka tai kaupungin vilinässä. Ja kaikkia haaveita ei välttämättä tarvitse edes toteuttaa. On suuri rikkaus nähdä erilaisia kulttuureja ja tavata erilaisia ihmisiä, eikö niin?” Marja-Liisa toteaa lopuksi.
Samassa pöydässä viihtyvä ystävä Vuokko-Liisa kiteyttää hyvän elämän salaisuuden viisaasti: ”Hyvässä elämässä pitää olla joku lähtökohta, ja kaiken A ja O on terveys. Itse edistän terveyttäni säännöllisillä elämäntavoilla, ja minimoin tietoisesti riskejä noudattamalla terveitä elämäntapoja ja olemalla varovainen liikenteessä.” Kysyessäni onko Vuokko-Liisalla vielä toteutumattomia haaveita hän nauraa ja sanoo ”Voi, niitä on monta. Minulla on aina jokin projekti päällä, mutta kun olen myös aina menossa, niin niitä on vaikea saada tehtyä loppuun!” Vuokko-Liisa kertoo innokkaasti valokuvauksen olevan niin ihana harrastus. ”Olen harrastanut sitä jo 50-luvulta lähtien. Sisareni aina nauraa, että yli 10-vuotta olen sanonut lopettavani, mutta se vain jatkuu ja jatkuu. Minkä intohimoille voi! ” Kuunnellessani Vuokko-Liisaa koen hänen elämän salaisuuden löytyvän aktiivisuudesta. Hänellä ei juurikaan taida joutohetkiä löytyä, mielikuvitus pitää pirteyden yllä.
Päivän päätteeksi minulla on tunne siitä, että jokainen haastateltavista elää todella hyvää elämää.
"He ovat kenties tiedostaen tai tietämättään löytäneet sen oman näköisen, maukkaan makuisen hyvän elämän salaisuuden ja reseptin itselleen."
Haastateltavien vastaukset eivät ensiksi yllättäneet minua, mutta tarkemman tunnustelun jälkeen huomasin miten kaikilla vastaajilla oli samankaltainen salaisuus hyvän elämän saavuttamiseksi. He pitivät itsensä virkeinä ja nuorekkaina yksinkertaisilla, mutta energisoivilla asioilla. Heillä kaikilla oli sosiaalinen elämä ja he liikkuivat jonkun harrastuksen myötä. Heillä oli haave tai haaveita, mutta niiden toteutuminen ei ole välttämättä se kaikista tärkein päämäärä. Tärkeämmäksi vaikutti nousevan se, että elämässä on tulevaisuuteen suuntautuvia tavoitteita. Ja mikä tärkeintä he kaikki osasivat nauraa ja hymyillä.
Hyvän elämän salaisuus ei siis olekaan niin syvälle kätketty, vai onko se? Tärkeintä on nauttia niistä pienistä hetkistä, joita elämä eteen tuo, ja arvostaa sitä mitä elämä jo on antanut. Ja täytyy myöntää, että hyvän elämän saavuttamisen yksinkertaisuus yllätti minut.
Katja Järventaka
Kirjoittaja vieraili syksyllä Hyvä elämä -messuilla ja heräsi pohtimaan hyvän elämän salaisuutta
Olen sitä mitä, että perinteinen kirjemuoto on paras, taikka ainakin haku. On paljon meitä vanhenpia ihmisiä, joilla ei edes ole netttiä.
Ja kyllä se kirje on aina kirje. En ole oikein vielä päässyt täsätkään systeemistä perille. Täytyypä hakea ET-lehti käsiin jostain,missä tämä teidän liitteenne on. 10 arvoinen ajatus, mietä vanhempia ihmisiä on paljon, jotka olemme yksin, mutta ei ole konstia millä saisi yhteyden.
Kiitos aloituksesta. T.sirkkaliisa
Niin kauan kuin Suomessa on yksinäisyydestä kärsiviä (senioreja ja muita), niin kauan on ystävähaulle tarvetta. Jos voidaan ehkäistä yksikin hengenmeno tai masennus, on tehty hyvä työ.
Järkytyin kun kuulin, kuinka paljon vanhukset (anteeksi sana) tekevät itsemurhia Suomessa. Kaikenlainen iloinen toiminta ja yhteisöllisyys on hyvin tarpeellista. - Kiitos siis, ET!
(Itse en kärsi yksinäisyydestä, ainakaan vielä - mutta koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan"....)
olen myös sitä mieltä että hyvä lehti mutta miksi tuhlata sivuja,olisi parempaakin kirjoitettavaa.
Oikein hyvä.
Olin tosi iloinen liitteestä ystävänhaku.
Tulen lähettämään muutamia vastauksia.
Kiitos.
Hyvä asia tälläinen hakuliite lehden välissä.
Ei kaikilla ole tietokonetta jolla etsiä ystäviä.
Itsekkin selasin liitettä löytääkseni teatteriseuraa.
Olen löytänyt aviopuolisoni kirjevaihdon avulla 20 vuotta sitten, ja vieläkin ollaan yhdessä.
Vien lehden terveyskeskukseen luettavaksi, jos toisillakin kävisi yhtä huvä onni kuin minullakin.
Tälläistä ystävä-liitettä tarvitaan.
Ei kaikilla ole tietokonetta.
Itsekkin katsoin löytyisikö teatteriseuraa.
Olen löytänyt 20 vuotta sitten aviomiehen kirjevaihdon kautta, ja vieläkin ollaan yhdessä.
Aijon viedä lehden terveyskeskukseen, että jos jollakin toisella sattuisi ystävän löytymisessä yhtä hyvä onni.
Lisää näitä liitteitä voisi olla.
Vaikka 2 kertaa vuodessa ilmestyisi tälläinen liite, ehkä keväisin ja syksyisin.
(ps toivottavasti tämä toinen kommentti tuli perille kun ensimmäinen kai hävisi jonnekkin.)
Tämä nyt osoitti selvääkin selvemmin,kuinka paljon meitä yksinjääneitä naisia täällä Suomenmaassa on.Ei meille mitenkään riitä kaikille miestä, vaikka kuinka haluaisimme,joten me jatkamme yksineläjän arkea,ja juhlaa.Sitä on aikanaan hautajaiset pidetty,ja kun siitä selvisi,ajatteli,että jos jossain olisi joku minua varten.Mutta ei se niin mennyt ,kun sitä ei huoli ketä juoppoa tahansa,niin sitä ollaan yksin ,eikä valiteta,ihan hyvä näin.
Kyllä ystävät ovat elämän suola ja heitä tarvitaan. Nämä nykyiset ajat, jotka ovat täynnä erilaisia ongelmia, tuovat tullessaan myös ikäihmisille tarvetta puhua. Yksinäisyys lisääntyy ja ystäväpula on melkoinen. Jotkut sitten turvautuvat ei-toivottuihin keinoihin, kuten alkoholiin. Kokemuksesta tiedän, kun ikäihminen tulee käymään terveytensä takia jossakin hoitavassa laitoksessa, puhumisesta ei tahdo tulla loppua. Olen kuunteleva ihminen ja huolestuttaa se yksinäisyys. Toiset reagoivat taas syvällä hiljaisuudella, masentuvat. Joten olen sen kannalla, että kaikenlaisia ystäväpankkeja tulisi perustaa myös iäkkäimmille ihmisille. Tämä nettiystävyys on tervetullut meille kaikille!!
Pidin lehden ystävyysliitteestä, ja sitä kautta löysin tämän sivuston ja ystäväpalstan täällä ET-netissä. Tässä iässä (68-v.) ystävää tarvitsee ennen kaikkea harrastamiseen ja vapaa-ajanviettoon, toki kumppani olisi iso bonus mutta ilmankin elää. P.S. Itse ostin muutaman lehden ystäville kesätuliaisiksi, niin heidän ei tarvitse sitä etsiä mistään.
Hei, Päätoimittaja pyysi kertomaan, "jos olet löytänyt kauttamme
ystävän"..Todellakin olen löytänyt Uuden Siskon, Kohtalotoverin,
Ihanan Ihmisen - ihmettelemme molemmat miten olemme tulleet
toimeen ilman toisiamme tänne asti! Sattumaa vai johdatusta,
miten vaan - sain ilmoitukseeni tasan yhden vastauksen, ja
enempää en ole kaivannutkaan. Olemme yhteyksissä lähes päivittäin,
ja aurinko paistaa pilvisenä päivänäkin kun avaan sähköpostini ja
löydän ystäväni "halit päivään" toiselta puolelta Suomea :)
Kiitos palautteesta! Useimpien mielestä liite oli hyvä asia, ja onnea Riitalle, joka jo nyt löytänyt sielunkumppanin.
Jotkut ovat harmitelleet sivujen käyttämistä tällaiseen tarkoitukseen, mikä on ymmärrettävää, jos ei ole seuran tarvetta. Voin kuitenkin lohduttaa, että varsinainen lehti on aivan normaalin kokoinen ja siinä on kaikki lehden aihepiirit yhtä laajoina kuin muissakin numeroissa. Liite on siis ekstraa, jonka voi helposti nakata pois - tai antaa naapurille.
Maija Toppila
päätoimittaja
ET-lehti