23.6.2011 klo 0:57
Juhani Siljon (1888-1918) runossa on lempeää idylliä, joka lopussa saa varjonsa. En oikeastaan tiennyt Siljosta mitään ennen kuin katsoin Wikipediasta hänen lyhyen esittelynsä. Siljo kuoli jo kolmikymppisenä kansalaissodassa. Valkoisten puolella.
Olen poiminut Omenapuun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kortista, johon teksti on painettu Siljon omin käsin kirjoittamasta alkuperäisrunosta.
Alla omenapuiden
Alla omenapuiden
valkeina tuoksuvain
lempeät äänet kuulen
öisten kuiskijain.
Alla omanpuiden
onnea, murhettaan
tuhannet ihmiset kuiskii
kautta suven maan.
Alla omenapuiden
monet jo iloitsin
päivät valontäydet
täysin sydämin.
- Pienenä kyynä sentään
murhe mieleeni saa:
ääntä ei lempeintä, jok'ei
voisi haavoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
