Juhani Siljon (1888-1918) runossa on lempeää idylliä, joka lopussa saa varjonsa. En oikeastaan tiennyt Siljosta mitään ennen kuin katsoin Wikipediasta hänen lyhyen esittelynsä.  Siljo kuoli jo kolmikymppisenä kansalaissodassa. Valkoisten puolella.

Olen poiminut Omenapuun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kortista, johon teksti on painettu Siljon omin käsin kirjoittamasta alkuperäisrunosta.

Alla omenapuiden

Alla omenapuiden

valkeina tuoksuvain

lempeät äänet kuulen

öisten kuiskijain.

Alla omanpuiden

onnea, murhettaan

tuhannet ihmiset kuiskii

kautta suven maan.

Alla omenapuiden

monet jo iloitsin

päivät valontäydet

täysin sydämin.

- Pienenä kyynä sentään

murhe mieleeni saa:

ääntä ei lempeintä, jok'ei

voisi haavoittaa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto