Pentti Saarikosken kolme aforismin, mietelmän, tapaista runoa kuvaavat

Ihmisiä tuli yhtenä jonona

niin että minä jo tuskastuin

ja toivoin tulevan korvattoman

yksilön, johon olisin rakastunut.

Niin pieni metsä että ei voi eksyä,

kun kulkee ympyrää näkee kohta selkänsä.

Eivät meidän näköalamme mihinkään avarru.

Vaikka heräisimme missä, heti avaamme suumme,

ja olisi vaikka metsän eläin,

yritämme sille sanoa tätä samaa.

Pentti Saarikosken kolme aforismin, mietelmän, tapaista runoa kuvaavat kaikki omalla tavallaan ihmisen muuttumattomuutta ja pysähtyneisyyttä. En koe niitä kuitenkaan synkiksi. Niissä on itseironiaa. Kannattaa kuunnella omiakin lausahduksia ja kysyä: Onko puheissasi mitään uutta, edes itsellesi? Runot ovat kokoelmasta Onnen aika, Otava 1971.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto