Kuulin hauskan jutun: Kahdeksanvuotias Eero harjoitteli kotona
Kuulin hauskan jutun: Kahdeksanvuotias Eero harjoitteli kotona soittoläksyä tulevaan konserttia varten.Ovikello soi. Kaverit tulivat hakemaan ulos.
– Ei onnistu. Eerolla on huomenna konsertti, äiti ilmoitti.
– Ketä vastaan? kaverit kysyivät.
Ennen kilpaileminen kuului kilpailuihin, nyt se on koko ajan läsnä elämässämme. Ensin sinut pisteytetään vauvana, sitten on koko kouluaika yhtä loputonta arviointia. Opiskelupaikan saavat meistä vain ne, jotka yltävät parhaisiin suorituksiin. Työpaikan saanti on massiivinen psykologisten testien ja haastattelujen manööveri, todellinen taktiikkalaji. Ja ne meistä, jotka ylittävät nämä alkuelämän testit, voivatkin jo alkaa pian jännittää, pärjäävätkö työelämän kilpailussa vai joko tulee seuraavissa yrityksen rakenteellisissa sopeuttamistoimenpiteissä kenkää.
Ja ennen kuin huomaatkaan, onkin jo aika alkaa jonottaa paikkaa palvelutaloon tai laitoshoitoon. Pisteitä tulee sen mukaan, oletko tarpeeksi terve tai tarpeeksi sairas, paikasta riippuen. Eikä se tähän lopu, ehei: viimeinen koitos on hautapaikka, parhaille maille on nääs jonoa.
Pohdin, voisiko uuden vuoden aloittaa ilman lupauksia vai pitäisikö sittenkin luvata jotain, vaikka ihan pientä. Jotain, jonka pitäminen ei vaadi poppakonsteja eikä ihmettä. Yksi hyvä lupaus on luvata elää sitku-elämän sijaan nytku-elämää. Etenkin kun tietää, ettei sitku-elämää koskaan tule. Kannattaa siis luvata tehdä se, mitä haluaa, nyt heti.
Tässä numerossa kysymme kolmelta eläkeläiseltä, onko hyvä elämä kiinni rahasta. Jokainen heistä vakuuttaa, ettei tosiaankaan ole. Hyvä elämä on kiinni tasapainosta, siitä että tekee hyvää itselleen ja muille. He myös antavat meille hyviä neuvoja siihen, miten pärjätä pienemmilläkin tuloilla. Suunnittele, säästä ja kierrätä. Hei, siinähän ne ovat, ensi vuoden lupaukset!
Tervetuloa lehtemme pariin, vanhat ja uudet lukijat. Hyvää uutta vuotta 2014!
