Kauan sitten lupauduin tyttären kaveriksi ratsastusvaellukselle.
– Hullu, kommentoi ystävä. – Kaikesta selvitään, ajattelin.
Ja hyvinhän se sujui. Islanninhevonen oli paras mahdollinen ratsu ensikertalaiselle ja Pohjois-Karjalan luonto parhaimmillaan. Siellä sitä töltättiin kuin vanhakin tekijä.
Pahinta vaelluksella oli satulaan nouseminen. Vaelluksen vetäjä pakotti meidät vähän väliä jaloittelemaan, ja joka kerta mietin hiki otsalla, miten ihmeessä taas ponnistan itseni takaisin hevosen selkään. Miten ne tekevätkin sen elokuvissa niin elegantisti!
Mutta hätä keksii keinot: aina kun piti nousta selkään, vein hevosen lähelle isoa kantoa tai kiveä tai etsin sopivan ojanpohjan ja ohjasin hevosen sinne. Ja kas, siitä vaan sitten ikään kuin luisuin hevosen selkään.
– Eikö mennytkin hyvin, kerjäsin kehuja.
– No joo, muuten ihan ok, mutta oliko ihan pakko viedä hevonen sinne ojaan! Mä häpesin niin, ihan hirveetä katsoa, tytär vaikeroi.
Jälkeenpäin olemme nauraneet retkelle monta kertaa. Ja uskokaa tai älkää, olemme myös miettineet, että tekisimme vaelluksen uudestaan.
Yhteiset muistot ovat tärkeitä. Suhteet tarvitsevat bensaa pysyäkseen vireinä. Koulu- ja opiskeluaikaiset toveruudet eivät säily, jos muisteltavana on vain omat ja opettajien toilailut. Parisuhde ei kehity, jos se on vain velvollisuuksien täyttämä huoltosuhde. Ystävyys ei kehity tekstiviesteillä, eikä suhde omiin lapsiin syvene, jos kaikki yhdessä koettu on vuosikymmenien takaista. Tarvitaan uusia muistoja, uusia kokemuksia, yhdessä nauramista ja selviämistä.
Sama pätee isovanhemmuuteen. Suhde isovanhempien ja lastenlasten välillä jää ohueksi, jos se rajoittuu vain syntymäpäiviin ja juhlapyhiin.
Isovanhemmuudessa on rakenneongelma, kirjoittaa toimittajamme Heimo Hatakka lehdessä numero 12. Mummot ja vaarit olisivat tarpeen, mutta he asuvat liian kaukana. Asuntojen hintojen kalleuden takia moni isovanhempi ei pysty muuttamaan lapsiensa ja lastenlastensa luo.
Välimatkojen takia ei kuitenkaan kannata lapsenlapsistaan vieraantua. Jos on tahtoa, löytyy keinoja. Läheisyys syntyy vain yhdessä olemisen ja tekemisen kautta. Kaikissa ihmissuhteissa.
Satoisaa elokuuta!
