Äiti on jokaisen ensimmäinen ihmissuhde. Suhde on täynnä rakkautta ja huolenpitoa, mutta myös pettymyksiä ja valtataistelua.
Äiti liittää meidät osaksi sukupolvien ketjua. Edellisten sukupolvien kokemukset muokkaavat meitä ja ajatteluamme, haluamme tai emme.
– Sitten joskus ymmärrät, mitä tarkoitin, tapasi äiti sanoa, kun kiistelimme.
Jossain vaiheessa elämää sitä halusi kumittaa kaikki äidin opit pois.
Nyt monista opeista kiittää ja toteuttaa niitä omassa elämässään.
Puhtaita viilipurkkeja
Äitimme kuoleman jälkeen purimme sisareni kanssa hänen kotinsa. Joka komero oli muistoja tulvillaan. Tuon pöytäliinan muistan jouluista,
tuota kukkavaasia inhosin, ai tämäkin lomamatkalta lähetetty kortti on tallella... entä mitä me tehdään näille Heinämaan pitseille.
Yhdeltä alahyllyltä löytyi siististi muovipusseihin pakattuja viilipurkkeja. Puhtaita, pestyjä viilipurkkeja. Äiti oli ajatellut, että niihin on hyvä
pakastaa ruokaa tai kerätä kesällä marjoja.
Sodat ja pula-ajan kokeneelle äidille säästäminen oli verissä.
Kaikkea liikaa
Viilipurkkeja ei enää monikaan säästä, mutta muuta tavaraa on kertynyt nurkkiin sitäkin enemmän. Meitä vaivaa tavaraähky.
Moni etsii helpotusta tavaran runsauteen kierrätyksestä. Hieno aate onkin saanut hurjat mittasuhteet. Joka kolkassa on kirpputoreja, netti on täynnä vanhaa tavaraa, pop up -myyntipäiviä pidetään joka pitäjässä.
Mutta mistä asti on ollut normaalia, että meillä on kaikkea liikaa? Ja mistä lähtien kierrätys on ollut tekosyy hankkia koko ajan uutta?
Ratkaisu on helppo: osta yksi hyvä, älä kahta välttävää. Hyvästä pidät huolen, ja hupsista, pikkuhiljaa tavaraähkysi alkaa helpottaa. Ennen sanottiin, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Tämä pätee edelleen.
