Voi että rakastin sitä mekkoa. Se oli tummanruskea, siinä oli ihanat napit kaulasta helmaan, ja helma, huh, miten lyhyt se oli. Mikä
harmi, ettei minulla ole siitä yhtään kuvaa!
Erityistä mekossa oli se, että olin saanut sen 14-vuotislahjaksi äidiltä. Vielä erityisempi se oli siksi, että yksi sen napeista oli kukka. Eikä mikä tahansa kukka vaan Mary Quant -kukka. Mekko oli tuliainen Englannista, suoraan silloisesta muodin mekasta Carnaby Streetiltä, ja minimuodin papittaren omaa tuotantoa. Lue jutustamme (ET 6/14, s. 32), miten minimuoti villitsi meidät kaikki.
Vaatteet on mun aatteet, lauloi Maukka Perusjätkä. Ja niinhän se on, pukeutumisella ilmennämme itseämme. Samalla kerromme muille, mihin porukkaan kuulumme ja mitä kannatamme. Joskus viestin vei perille palestiinalaishuivi, nyt se voi persoonalliset tennarit
ja pipo, ja huomenna taas jotain muuta.
Muoti on paitsi viestejä myös muistoja. Kastemekko, rippipuku, hääpuku, äitiysmekko... Kaikki kertovat elämän suurista hetkistä. Erityisen hauskaa on nauraa omille, vuosien takaisille karmeille luomuksille. Ne järkyttävät lahkeista ylileveät samettihousut ja siivousmoppia muistuttavat hiukset!
Jos sinulla on tytär, olet tuskin voinut välttyä vaihtamasta jalkaa hikisenä ja väsyneenä sovituskopin ulkopuolella sillä aikaa, kun neiti yrittää löytää jotain päällepantavaa. Tämä on äitien yleismaailmallinen kohtalo. Lähdetääs jo! Jälkeenpäin noitakin hetkiä muistelee kaiholla.
Entä kuka muistaa hiihtokortin? Minä ainakin. Sellainen lyötiin kaupunkilaiskoulussakin kouraan heti kun lumesta oli ensihäivähdys. Hiihtoloman jälkeen kortit kerättiin pois. Liioittelin korttiin kilometrejä niin paljon kuin kehtasin.
Tässä lehdessä on juttu umpihankihiihdosta (s. 22). Metsäsukset jalkaan, rinkka selkään ja metsään. Nämä hiihtäjät eivät tarvitse hiihtokortteja eivätkä keksittyjä kilometrejä. Suomalaisen sielua ravitsee kummasti itsensä ylittäminen.
Tässä numerossa puhumme myös puutarhanhoidosta (s. 56). Aikainen kevät saa sormet syyhyämään. Kohta kohta taas on kylvön aika.
Kokeilisiko jotain uutta...
Valoisia päiviä!
