Luin lehdestä, että kirjahyllyt ovat autta­mattomasti vanhanaikaisia. Ne eivät kuulu nykysisustuksen trendeihin.

No, ollaan sitten vanhanaikaisia, ajattelin.

Minä en lundioistani luovu. Kirjahyllyssähän on koko elämäni! Kuka tahansa pystyy hyllystäni näkemään, kuka olen ja mikä minua kiinnostaa. Kirjat ovat osa kasvutarinaani.

Jokin aika sitten kyllä tajusin, ettei kirjapinojen loputtomassa kasvattamisessa ole mitään järkeä. Sydäntä raastaen keräsin monta isoa muovikassillista kirjoja kierrätykseen.

Ei kelpaa, sanoi ensimmäinen divarinpitäjä. Tarjosin seuraavalle. Sama tyly tuomio. Ei huolita, ei edes ilmaiseksi. Tarjosin tuttuun vanhainkotiin. Ehei, ei mahdu. Kierrätyskeskus sentään otti kirjat.

Kesäpaikkamme kirpparilla on hylly, josta kirjoja saa ostaa 20 sentillä kappale. Seis maailma, tahdon ulos, puhisee tämä täti.

Entä sähköinen kirja, kuulen jonkun kysyvän. Miksi tuhlata kalliita asuinneliöitä pölyttyviin kirjoihin?

Sähköinen kirja on kätevä, ja äänikirja se vasta kätevä onkin. Sillä on pelastettu monta puuduttavaa automatkaa. Mutta painettu kirja on näistä aistillisin: paperin tuoksu, kannen käteen tuntuva paksuus, kääntyvän sivun ääni...

Eikä mikään estä sähköisen ja paperisen kirjan  suloista rinnak­kaiseloa.

Jokainen tietää, että lukeminen kehittää ajattelua, mielikuvitusta, empatian kykyä – ties mitä. Mutta kaikkea näitä tärkeämpi on kirjan tarjoama mahdollisuus matkata omaan itseensä.

Parhaimmillaan lukeminen auttaa suhteuttamaan itsensä muihin ja maailmaan. Ja aina joskus kirjan kanssa pääsee matkalle tähtiin.

Ihmisestä näkee, jos hän pitää itsestään huolta ja kuntoilee. Saman voi sanoa lukemisesta. Sekin näkyy.

Kirja-ala on nimennyt tämän vuoden Kirjan vuodeksi. Tavoitteena on tietenkin nostaa kirjan  arvostusta ja sen myötä myyntimääriä. Viime kuussa 8.2. vietettiin Lukurauhan päivää.

Kirjaan syventyminen on pirstaleisina pätkinä etenevässä maailmassamme ihana ajatus. Lukurauhan päivää voi viettää ensi sunnuntainakin, ja sitäkin seuraavana... Koska vaan itselle sopii.

Kommentit (3)

Mökin muori
Liittynyt8.5.2014

Oikeassa olet, kirjahyllyn sisällöstä näkee minkäsortin ihmisestä on kyse. Jos lukee paljon se edistää myöskin kirjoitustaitoa, paljon lukevalla sanat sijoittuvat sujuvasti "paperille" Olisipa minulla oma kirjastohuone jonka jokaista seinää peittäisivät kirjahyllyt, mukava sohva ja tehokas lukulamppu. Lukurauha on aina ennen nukkumaanmenoa, uni ei tule ilman kirjaa.

Vierailija

Minäkin luen aina ennen nukkumaanmenoa. Sängyssä maaten. Sitten kun silmät alkavat lerppua, kirja yöpöydälle ja jalkalamppu sammuksiin. Kirja vie mukavasti ajatukset pois päivän touhuista, jotka muuten saattavat jäädä alatajuntaan vatvomaan niin ettei uni tulisi.

Ongelma on kirjojen yletön määrä. Aina kun on kirja-aleja niin ei millään voi olla ostamatta uutta luettavaa. Kun eivät mihinkään enää mahdu, olen vanhoja, sellaisia joita en ole pitkään aikaan lukenut, yrittänyt viedä divareihin. Eivät todellakaan kelpaa niihin. Joitain ottaisivat jos otan vastineeksi divarista jonkin muun kirjaa, rahaa eivät maksa. Vaan kun tilaa yrittää saada niin ei mielellään jotain ota tilalle. Jatkuva ongelma kun aleista ostamistakaan en pysty lopettamaan.

Olen huomannut Helsingissä Kampin linja-autoasemalla kirjojen kierrätyspisteen. Sinne voi jättää vanhoja kirjoja ja ottaa ilmaiseksi kirjoja. Joitain olen sinne sitten vienyt. Onkohan näitä tällaisia pisteitä muualla? Mielestäni hyvä idea.

Vierailija

Lukeminen on maailman parasta. Luen aina kun voin. Suosittelen. Lukeminen näkyy.

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto