Nyt ottaa päähän. Menin ja otin ihan turhan sakon.
Näin sutjakkaasti se kävi: piipahdin tutulla R-kioskilla ostamassa viikonlopun iltapäivälehden. Operaatio vei korkeintaan viisi minuuttia. Viisi minuuttia! Ja eikös siihen parkkipaikalle ollut tullut uudet ohjeet. Pitää käyttää kiekkoa, kertoi taulu lähes silmieni alla. Vaan en huomannut.
Jostain se pysäköinninvalvoja siihen tupsahti ja kirjoitteli sakkolappua kaikessa rauhassa kun saavuin takaisin autolle.
– Voi ei, olin poissa vain pari minuuttia. Anna armoa. Olen kesäasukas enkä huomannut, että tässä ovat säännöt muuttuneet, anelin.
Valvoja – nainen paikallaan ja kuin suoraan kuin jostain toisen maailmansodan Gestapo-leffasta - ei edes katsonut minuun. Kirjoitti sakon ja lykkäsi sen ikkunanpieleen. Ja poistui sen jälkeen paikalta. Ei hymyn häivää, ei kiitos tai näkemiin, ei mitään. Tylyä, huonoa käytöstä, sanon minä.
Tällaista on suomalainen asiakaspalvelu. No, väärässä olin. Myönnän ja maksan sakon suomalaisella sakonmaksumoraalilla, eli etuajassa. Mutta silti. Voisiko suhtautua asiakkaisiinsa edes vähän ystävällisemmin?
Samaa tylyyttä kohtaa raitiovaunuissa jossa sfinksikasvoiset tarkastajat jakelevat sakkolappujaan. Ehkä he ovat kyllästyneet kuuntelemaan sadatta kertaa samoja selityksiä miksi lippu juuri tänään jäi kotiin. Mutta silti, asiakas on aina oikeassa vaikka olisi väärässäkin. Pieni hymy riittäisi.
