En ole yksi heistä. En ole kokenut sotaa, lähtenyt pakoon, eksynyt rajalla tai vetänyt evakkorekeä sillan yli yönpimeässä yksi lapsi kainalossa, toinen mahassa ja perässä kolme lehmää. En tiedä, mitä tuntevat vaikkapa Syyriasta pakoon lähteneet. En tiedä, mitä tunsi äidinäiti, kun saksalaiset hyökkäsivät Lappiin, ja kun hän lähti kolmen lapsen kanssa, kolmen lehmän kanssa, pohjoisesta pakoon alas etelään toiveena, että joku ottaisi heidät lämpimään. Hän oli 19-vuotias ja viimeisillään raskaana. Oli talvi ja määränpää tuntematon. Mitäkö oli eväänä? Appiukon antama tupakka-aski ja haulikko. Ja apen neuvot: kun tulee tiukka paikka, otat tupakan. Kun tulee oikein tiukka paikka, otat haulikon.

Aina, kun kertaan mielessäni tätä tarinaa, tulee outo olo. Ei minun pääkipuni, kilpirauhassairauteni, asuntolainataakkani tai tiukka talouteni ole mikään ongelma. Ei ole mitään ongelmia. On vain hyvää elämää. Koska - tuskani on suhteellista.

Tänään tuli paha olo myös laboratoriossa. Kävin verikokeissa ja heikotti. Hoitaja kysyi kiltisti, onko kaikki hyvin ja vastasin: "heikottaa, kun on niin nälkä ja janottaa" ja heti perään nielaisin sanomani. Ei minulla ole hätää. Eikä oikeastaan ole edes nälkä; onhan tässä housun liitingin päällä, mistä ottaa. Vettäkin sain eilen illalla ihan omasta hanasta, omassa keittiössä. (tai no pankinhan se vielä on)

Häviääkö tuska silloin, kun sillä on vertailukohta? Loppuvatko huolet, kun suhteutat ne jonkun toisen vielä isompiin huoliin? Toisin sanoen, onko sinun fibromyalgiasi pienempi kipu kuin syyrialaisen, lapsensa menettäneen äidin tai minun äidinäitini evakkokipu?

En tiedä. Kertokaa te.

Leena Tanskanen

toimituspäällikkö

ET

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Tuskan vertailu on vaarallinen tie siinä missä melkein kaikki muukin vertailu. Tietenkin jollakin toisella on aina huonommin kuin itsellä, mutta ei se minun pientä haavakipuani poista, että toisella on jalka poikki. Kipu kertoo aina siitä, että jotakin on jossakin vialla. Minun haavani voi tulehtua hoitamattomana, jos ajattelen, että eihän tämä ole mitään, tärkeintä, että se toinen saa kipsin.

Tiedetään, että heikoimmassa asemassa olevilla on eniten sairauksia ja he hoitavat itseään huonoimmin.  Ehkä heillä on  niin paljon muita, isompia ongelmia, että pienet krempat jäävät huomiotta ja pääsevät pahenemaan, eikä perussairauksia jakseta hoitaa.

Mielestäni on tärkeää antaa kivulle se, mikä kivulle kuuluu. Siis huomio, hoito ja myötätunto. Olipa kipu iso tai pieni, henkinen tai fyysinen.

Joskus vertailu tietysti on ihan hyväkin herättäjä. Jos minulla menee hyvin, mutta toisella tosi huonosti, on tervettä tuntea syyllisyyttä ja kenties luopua jostakin omastaan, jotta toisella olisi paremmin. Auttamisesta tulee hyvä mieli, ja se voi auttaa unohtamaan omat murheet. En silti oikein usko, että fibromyalgia sillä paranee.

Eikä se evakon tuskaa helpota, jos minä jätän kipulääkkeen ottamatta.

Käyttäjä411
Liittynyt30.12.2015

On totta, että oma kipu voi tuntua pienemmältä  kun vertaa sitä muiden vielä isompiin kärsimyksiin. Ihan pahinta on jos käpertyy kipunsa kanssa ja kuulostelee sitä koko ajan. Kun on muuta ajattelemista, kivuntunne voi lieventyä ainakin hetkellisesti. Fibromyalgiaa sairastavana kuitenkin tiedän, että ei kipu kokonaan häviä, se voi rajoittaa elämää kovastikin. Silti mieluummin sairastan fibromyalgiaa kuin jotakin tosi vakavaa sairautta. Mutta pitääkö meidän vaan hiljaa kärsiä kivuistamme ja sairauksistamme sen vuoksi, että maailmassa on sotia, nälkää ja vainoa joita me emme ole aiheuttaneet? Pitääkö meidän tuntea syyllisyyttä sen vuoksi, että meillä on asiat paremmin kuin Syyrialaisilla äideillä ja lapsilla on tai sotien aikaan omilla isovanhemmilla ja vanhemmilla oli. Emmekö saa nauttia elämästä, puhua tuskastamme? Voimme tietysti yrittää rauhoittaa omaatuntoamme auttamalla maahamme saapuneita pakolaisia, mutta entä ne kärsivät ihmiset, joilla ei ole mitään mahdollisuutta lähteä pakoon tai jotka asuvat jossain pakolaisleireillä? Heitä on ehkä miljoonia, emme mitenkään voi kantaa huolta emmekä auttaa kaikkia. 

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto