Rakas ystävä! Kuulin äsken, että Eeron kunto on taas huonontunut, että dementia etenee

Rakas ystävä! Kuulin äsken, että Eeron kunto on taas huonontunut, että dementia etenee niin, että hän ei enää tunne sinua. Ja että hänen yskänsä on varmistunut keuhkosyöväksi, jonka etenemistä tarkkaillaan. Suuri leikkaus on kai suljettu pois. Ymmärrän, että et nyt jaksa vastata puhelimeen, ja kirjoitan siksi tämän lyhyen viestin.

Olisi luullut, että näin huonokuntoinen mies voi jäädä sairaalaan, mutta näköjään ei. Tuntuu hurjalta, että Eero on edelleen aina kaksi viikkoa sinun hoidettavanasi. Onko kukaan todella ajatellut asiaa loppuun asti?

Kuinka monta vuotta oletkaan jo hoitanut muistisairasta, nähnyt tutun ihmisen muuttuvan arvaamattomaksi ja pirulliseksi. Tiedän, että sormiesi nivelrikko tekee kuihtuneenkin miehen kääntelyn kivuliaaksi. Jos luvassa olisi parempaa, kuka ei pinnistäisi viimeisillä voimillaan, mutta sinulle tämä on jo liikaa.

On kaunis ajatus, että sairas ihminen saa olla kotona ja yhteiskunnan rahaa säästyy. Vaan mitä merkitsee ”kotona”, kun potilas ei edes tiedä missä on ja kun ”omaishoitaja” on loppuun ajettu vaimo tai aviomies?

Kotihoito onnistuu kyllä alkuvaiheessa, mutta päättäjien pitäisi katsoa, onko hoitaja kohta yhtä huonossa kunnossa kuin potilas. Ehkä he eivät uskalla katsoa. Eikö sinullekin sanottu: ”Te varmaan haluatte hoitaa miehenne itse?” Harva kehtaa tai jaksaa kieltäytyä.

Hyvä ystävä, koeta kestää, muuta en voi sanoa. Kun tulen sinnepäin loppusyksystä, haluan viedä sinut ulos syömään. Älä sano, että ruoka ei enää maistu. Sinun täytyy päästä välillä tuulettumaan. Tuulikki ja Eilakin ovat tulossa käymään syksyn mittaan.

Jos Eero olisi entinen itsensä ja ymmärtäisi tilanteen, hän sanoisi varmasti: Kiitos rakas. Mutta yhtä päättäväisesti hän komentaisi sinut välillä lepäämään. Tässä iässä ei enää voi ajatella sitten kun.

Voimia syksyysi!

Kommentit (2)

Pirkko

Eihän tässä muuta voi kuin toivottaa voimia ja jaksamista.
Kansanedustajien palkkioita nostetaan taas roimasti samaan aikaan kun moni itsekin sairas omaishoitaja hoitaa jopa liikuntakyvytöntä monisairasta kotona.
Mihin tässä ollaankaan menty kysyn minä?
Niin ja mihin vielä mennään?

maijatoppila

Kiitos Pirkko kommentista. Sain eräältä lukijalta kirjeen, jossa hän kertoi olleensa Sirkka-Liisan asemassa muutama vuosi sitten. Sairaan miehen hoitaminen oli niin raskas urakka, että äiti ei ollut lopulta uskaltanut kertoa sen kauhuista lapsilleenkaan - halusi säästää nuoria tältä paineelta. Mitähän siitä ajattelisi? Olisiko aikuisten lasten kuitenkin hyvä tietää, missä jamassa ovat asiat lapsuudenkodissa?

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto