Suomenruotsalaisen ja pohjalaisen Gösta Ågrenin runot ovat koskettaneet minua aina

ISOÄITI

Varhain elämässään hänestä tuli

ikivanha, kertojatar.

Hän synnytti lapsia ja hoivasi

kuolevia, lahjoitti heidät hellästi kuolemalle. Hänelle se kaikki oli

samaa työtä. Hän tiesi,

että kukaan ei voi antaa anteeksi

sitä väkivaltaa, jota sanotaan syntymäksi.

Hellästi hän kosketti lapsia

heidän nimillään. Hän kertoi

arvoituksellisia, suojelevia satuja

tuvan pimeydessä, yön linnan

kellarissa. Niiin hän opetti heille sovituksen,

ja he jättivät hänet

ja katosivat tulevaisuuden

siintävään ihmisjoukkoon,

matkalle muistojensa luo.

Suomenruotsalaisen ja pohjalaisen Gösta Ågrenin runot ovat koskettaneet minua aina suoruudellaan ja elämänläheisyydellään. Tässä runossa arkaainen, ikivanha maalaisympäristö ja nykyajan ihmisen etsintä ja elämäntuska - kyllä, se tuska on läsnä - keskustelevat.

Runoilija manaa voimaa esi-isiltä ja äideiltä. He ovat taustalla ja vakaita kuin toteemit. Tämä runo on Caj Westerbergin suomentamasta kokoelmasta Tääl, ruotsiksi Gär vuodelta 1988 (WSOY).  Se sai Finlandia-palkinnon seuraavana vuonna.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto