Entisaikain koulun pakkonäkkäri on nykyään herkku, jota moni vain ei ole vielä löytänyt.
Oliko se Ruotsin viime kesäinen matka, vai mikä sai minut pysähtymään näkkärihyllyn eteen. Ruotsihan on näkkärien luvattu maa, mutta Suomi tulee heti perässä. Katsokaapa hyvin varustetun ruokakaupan hyllyjä: muodoissa on valinnanvaraa, mutta niin on mausteissakin.
Perusvanikka, ankeahko mutta perin kuitupitoinen leipä, on toki arvo sinänsä, mutta erilaiset herkkunäkkärit ja keksiset kyllä nostavat koko leipälajin tähän päivään. On seesaminsiemenillä, kaurahiutaleilla, myslisekoituksella ja ties millä jyväsillä koristettuja ja maustettuja laatuja.
Yksin tai kaksin elävän ruokakaappiin näkkäri sopii hyvin, sillä paketti kestää pitkään eikä kuivahda päivässä niin kuin kaupan vaaleat pullamössöt. Perusnäkkärini on Vaasan Pieni ja pyöreä näkkäri, uusi löytöni ovat Kantolan Valitut, hienot ruiskeksit, jotka sopivat mainiosti juustopöytään; Pohjolan vastaisku englantilaisille crackereille. Ryvitan Sunflower Seeds & Oats on ruotsalaisen makea mutta herkullinen.
Nuo vierasperäiset nimet kertovat omaa kieltään siitä, miten näkkärin mainetta koetetaan muodistaa, mutta väliäpä hällä, jos kokeilu onnistuu. Mitä muistoja sinulla on näkkäristä, mikä on oma suosikkisi?
Olikohan se tuota samaa koulun näkkäriä, jota meilläkin päin oli valtavina neliöinä. Niistä sitten taiteltiin eri kokoisia ja muotoisia kappaleita. Ainakin minulle ja luokkakavereilleni tuo kova leipä maistui hyvin. Muistan miten otimme evääksikin noita särmikkäitä palasia, ja piilotimme niitä alushousujen pitkiin trumppuihin - auts! Välitunnilla sitten maistuivat leikkien lomassa.
Koulun näkkäri oli sitä hyvää, mutta moniko vielä sitä perusnäkkäriä syö? Kuuluuko edelleen sinun ruokalistallesi, nimimerkki ufo?
Nyt ovat valitettavasti hampaani jo sen verran hauraat, että näkkäriä ei enää passaa syödä. Kotona pidän hapankorppuja, kun nuorimmainen niitä syö mielellään. Ne ovat melkein samanlaisia kuin meillä kotona 1950-luvun lopulla. - Hiukan myöhemmin kun olin Ruotsissa töissä, herkuttelin Wasa Bröd -näkkäreillä, pakkauksessa oli kuninkaan kuva (Kustaa Vaasan?)
Nuo herkkunäkkärit ovat entistä keveämmän rapeita, kokeilepa.
Olen niitä välirauhan muistona syntyneitä koululaisia ja meille ei koulusta näkkäriä annettu. Eväät , voileivät ja maitopullo otettiin kotoa koulureppuun.Jos pullo oli unohtunut illalla reppuun se oli aamulla mikä oli, mutta maito siihen laitettiin. Näkkäriin kyllä sain tutustua isäni ansiosta sillä hän oli huoltopäällikkönä kotijoukoille ja siirtolaisille. Leipä tuli neliön muotoisina levyinä korkeassa pahvi laatikossa ja säilytettiin maalla aitassa. Jako tapahtui sieltä ja siinä yhteydessä saatiin maistaa. Leipä oli todella hyvää ja oli vaihtelua kotona leivotulle leivälle. Koulueväitä vaihdettiin ja kotimatkalla syötiin toisen talon leipää ja se oli todella hyvää.
Johana 12.11.2009 11.52
Tutustuin sotilaiden"vanikkaan"joskus sotavuosina. Olin töissä paikassa, jossa oli sitä valmistava leipomo vieressä. Hyvää oli niinkuin kaikki ruoka siihen aikaan. Onnellinen se, joka sitä sai.En tiedä saako sitä enää. Nykyisin olen mieltynyt "Koulunäkkiin". Se on mielestäni myös hyvää, jos leipää käyttää ruokaillessa. Ei tarvitse voita ei mitään lisukkeita. Maistaa hyvältä ja on rapeaa.
Muistatko, söitkö näkkileipää jo ennen sotia, vai tuliko ikään kuin armeijan kautta?