Tässä kylmässä talvessa tekee mieli käper­tyä nojatuoliin ja katsella elokuvaa. Jaahas, minkähän valitsisi? 

No, ei ole vaikeaa se. Elämäni lohtuleffoista kestävin on ollut Sound of Music, musikaali kaukaa 1960-luvulta.

Sain elokuvan musiikista tehdyn lp-levyn sisa­reltani syntymäpäivälahjaksi. Sen viikonlopun – ja monta iltaa sen jälkeen – makasin valkoisella paimentolaismatolla ja kuuntelin levyä yhä  uudestaan. Yritin tavata levykannen englanninkielisestä esittelystä elokuvan tapahtumia ja eläydyin täysillä kotiopettajattareksi palkatun Marian ja leskikapteeni von Trappin ja hänen lapsi­katraansa tarinaan.

Myöhemmin olen lukenut, ettei von Trappin perheen elämä oikeasti ollut niin auvoista. Nämä elämäkerrat sivuutan. En halua pilata haave­kuvaani.

Elokuvan olen nähnyt kymmeniä kertoja.

Jos Tupla ja kuitti -tietovisa olisi hengissä, voisin hyvin mennä kisaamaan aiheesta. Niin tarkkaan ovat elokuvan laulut ja kohtaukset sydämeeni piirtyneet.

Elokuvassa on kohtaus, jossa Maria tekee vanhoista verhoista lapsille leikkipuvut. Muistan, miten teini-iässä kulutin puhki housuhameen, jonka sisareni oli tehnyt minulle vanhasta mariliinasta.

Tuttu kuosi, jonka joskus vaikka kadulla näkee, tuo lämpimän muiston.

Vielä joskus menen Salzburgiin ja koluan kaikki paikat, joissa musikaali on kuvattu. Kun Maria elokuvan alussa kapuaa vuorella ja laulaa elokuvan tunnusmusiikin Menen vuorelle, kun sydä­meni tuntuu yksinäiseltä, tunnen elämäniloa.

Aika ajoin on hyvä kavuta ikiomalle lohtuvuorelleen elokuvan, kirjan, musiikin tai rakkaan paikan avulla. Kauan sitten koetut ja jo muistoiksi muuttuneet elämykset kantavat meitä yli synkimmänkin virran.

Ne ovat osa kasvutarinaamme ja vievät meidät takaisin turvalliseen äidinsyliin.

Kommentit (1)

Piipe

Sound of music on yksi suosikkileffoistani. Laulut ovat ihania, mutta niin ovat elokuvan maisematkin. Juonihan on tietysti melkoisen pehmo, mutta pehmoilua tarvitaankin kovassa maailmassa. Vuonna 2012 tein lapsuusystäväni kanssa matkan Salzburgiin. Se oli meidän molempien 50-vuotislahja, jolla palkitsimme itsemme. Kun menet tuohon kaupunkiin, kannattaa ehdottmasti osallistua Sound of music-kiertoajeluun, joka johdattaa kulkijansa elokuvan kuvauspaikoille. Meille sattui vielä huikean hauska opas ja nauroimme välillä vedet silmissä. Kiertoajelu kestää n. neljä tuntia pysähdyksineen. Tutustuimme mm. Von Trappin kartanoon ulkoapäin (ei tietenkään se oikea vaan elokuvassa esitelty), Marian nunnaluostariin sekä Marian ja kapteeni v. Trappin vihkikirkkoon. Kannattaa siis ehdottomasti käydä sekä Salzburgissa että osallistua siellä kiertoajeluun.

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto