Lapsena odotin innolla tätini vierailuja. Ne tiesivät meheviä juttuja.

Lapsena odotin innolla tätini vierailuja. Ne tiesivät meheviä juttuja.

Äidillä ja hänen sisarellaan, kahdella leskirouvalla, oli aina samat rituaalit. Ensin juotiin kahvit, sitten kaivettiin esiin kutimet ja alettiin käydä läpi menneitä ja tulevia. Minä istuin polvet yöpaidan sisällä sykkyrässä sohvankulmalla ja kuuntelin. Aika usein puhe kääntyi menneeseen.

Jo aikaa sitten kuolleet ihmiset, suvun vaiheet ja synkimmätkin salaisuudet tulivat minulle tuttuakin tutuimmiksi. Mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua jättämään noita värikkäitä iltoja väliin. Istuin kuin tatti yömyöhään ja imin tarinoita. Parasta oli, että äitini mielestä mikään asia ei ollut liian arka pikku­tytön kuultavaksi. Kannattaa kertoa totuus, uskoi äiti. Se katkaisee turhat puheet.

Nuo äitini ja tätini ”totuudet” ovat kantaneet minua vuosikymmenten päähän. Ne ovat muokanneet maailmankuvaani, käsityksiäni oikeasta ja väärästä ja ylipäätään elämästä enemmän kuin ehkä mikään muu. Nyt mietin, olenko osannut siirtää sukupolvien muistia omille lapsilleni. Millaisen muistitikun jätän heidän aikuiselämäänsä?

Uskon että arkinen juttelu riittää. Ei tarvitse olla juhlallinen. Riittää, että ollaan vaan ja puhutaan. Sillä pahin perintö, minkä lapselleen voi jättää, on puhumattomuus. Jos menneestä ei tiedä, kuluu aikuiselämästä liian monta vuotta arvailuun, omien raamien etsimiseen. Jos kuulut puhumattomuuden ketjuun, katkaise se.

Muumimamma sanoo, että vaikeatkin asiat on helpompi kohdata, jos on vatsa täynnä. Elämän ravinto­ainetta ovat suvun tarinat. Niiden avulla ymmärrämme itseämmekin paremmin.

Jutellaan,

Riitta Korhonen

vt. päätoimittaja (päätoimittaja 15.2.2012 alkaen)


Kommentit (1)

Raija Svarfvar

Hej!
Selatessani aikaisemmin ilmestyneitä ET-lehtiäni,jotka annan työkaverilleni luettavaksi,kierrätykseen.
Totesin hauskan jutun nimittäin ET nr. 1 on lehden kannessa päiväys 28.12.2012.
On tullut pieni vuosiluku erehdys vai lieneekö jo joulukuun nr.tälle vuodelle!
ET on tullut nyt useamman vuoden minulle ja olen hyvin tyytyväinen lehteen.Lehti ei ole niin Helsinki keskeinen kuin lehdet yleensä.On muitakin ihmisiä ja paikkakuntia jutuissa mukana.
Talvisin terveisin RAIJA

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto