27.6.2011 klo 16:08
Muumipeikon kesäruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Tämä Tove Janssonin runon käännös ei nyt ole ihan loistokas enkä ole ihan varma, onko se edes Tove Janssonin. Tietääkö kukaan? Silti se sopii juhannusviikonlopun jälkeiseen raukeuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
