Ai-jai, se oli ihana näky. IKEA:n perustajasta Ingvar Kampradista kertovassa dokumentissa

Ai-jai, se oli ihana näky. IKEA:n perustajasta Ingvar Kampradista kertovassa dokumentissa tämä miljardiomaisuuden luonut bisnesnero penkoi vaatekaupan alekoria. Hän kahmaisi pohjalta kaikkein halvimman pipon, joka ei ollut kelvannut kenellekään muulle.

Mieletön saituri, ajattelin, mutta muistin tutun opetuksen: Eivät ne suuret tulot vaan pienet menot. Lausahdus, jossa ei tietenkään ole mitään järkeä, kun ajattelee Ingvarin rikkautta.

Ymmärrän vanhaa herraa oikein hyvin. Itse olen ristiriitainen kuluttaja. Nautin valtavasti, kun löydän –70 prosentin korista jotakin kivaa. Inhoan aleryntäystä, mutta sitten kun alessa on menossa

jo kolmas kierros, on aika astua kehiin. Samalla ha­luan kuitenkin syödä (ja juoda) hyvin ja tiedän, ettei ole järkevää vain säästää. Talouden pyörät pyörivät liukkaammin, kun joskus satsaa kunnon

kotimaisiin vaatteisiin, astioihin, työkaluihin. Aivan täydellä hinnalla.

Suurin tuntemani pihtari oli kuitenkin erään ystäväni isä. Hän matkusti vaimonsa ja poikansa kanssa 1970-luvulla Euroopan kaupungeissa, joissa on tunnetusti hienoja museoita. Pääsylippujen hinnat ovat kaikkialla kohtuullisia, mutta ei tälle miehelle. Silkkaa itaruuttaan hän ehdotti vaimolleen, että menisi itse museoon ja kertoisi palattuaan, mitä oli nähnyt. Uskomatonta, mutta vaimo suostui.

Jos sinä muistat vielä poskettomampia säästämistarinoita, lähetä ne minulle.

Nyt on pärjättävä vähällä auringonvalolla. Asettaako kansikuvamme näyttelijä Maija-Liisa Soinne elämänsä säästöliekille vai onko hänen pakko lentää valoon? Sointeen vinkit ja 23 muuta pimeyden selätyskeinoa löydät sivulta 22. Itse aion nukkua posotella niin pitkiä öitä, että lopulta virkistyn!

Lokoisaa kaamosaikaa.