Miksi aikuiset pidättävät liikutustaan? On keskiyö ja
Miksi aikuiset pidättävät liikutustaan? On keskiyö ja odotan, että uudenvuoden ilotulitus alkaisi ja näkisin taas sen hienon värin, violetin. Myös äiti ja aikuinen isosiskoni katsovat ikkunasta. Samalla he kuuntelevat, kun radiossa luetaan uudenvuoden perinteistä runoa, Eino Leinon Hymyilevää Apolloa:
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk’ ei aina esille loista.
Miten mukavasti lauseet keinuvat ja riimit rimmaavat! Herkistyneet aikuiset muistelevat rakkaitaan. Runot imevät omaan maailmaansa, tunteiden tihentymiin. Niiden kirjoittaminen ja lukeminen tuottavat suurta tyydytystä.
Ei siis ihme, että ET:n runopalstalle tulee yhä uusia tekstejä. Runosivuistamme on kasvanut vuosien mittaan kenties Suomen suurin harrastajarunoilijoiden esiintymispaikka. Myös nettisivuillemme voi tallettaa omia suosikkeja ja itse sommiteltuja säkeitä.
Vuosi 2011 on ET:n Runon vuosi. Siihen johdattaa tämän lehden välissä oleva runokalenteri, jossa on lukijoittemme kirjoittamia talvisia säkeitä. Runoilija ja maalaistalon emäntä Eeva Heilala puolestaan kertoo sivulla 45, miten vaikea oli nousta erilaisena esille. Runoilijaa ei aina ole ihailtu vaan kummeksittukin:
Ajan villissä menossa
heidän yksinkertaisuuttaan pilkataan,
vain illan viiletessä heidän turvaansa jonotetaan.
Tähän kuin vastauksena nousevat Hymyilevästä
Apollosta säkeet:
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
