Milloin ihminen on vanha? Silloinko, kun puhelin soi illalla yhdentoista jälkeen, ja heti ajattelee, että on tapahtunut jotain kamalaa? Kukapa sitä muuten tähän aikaan soittelisi.
Vai silloinko, kun elämän korkeat arvot tarkoittavat yksinkertaisesti vain kolesteroliarvoja?
Vitsi, vitsi. Iälle ja vanhenemiselle on helppo irvailla, mutta tosiasiassa tälle porukalle ei kannata vitsailla. Yli 55-vuotiaita suomalaisia on pari miljoonaa. He ovat terveempiä ja aktiivisempia kuin mitkään aiemmat sukupolvet.
Toivottavasti nyt toteutuva eläkejärjestelmän uudistus ei osoittaudu vitsiksi. Vai mitä luulette tuhansien hiljattain työpaikkansa menettäneiden, työkykyisten ja -haluisten yli 55-vuotiaiden ajattelevan eläkeuudistuksesta? Entä miltähän tuntuu heistä, jotka yli 50-vuotiaina lähettävät sadannetta työpaikkahakemustaan? Ja sitten he saavat vastaukseksi vain kohteliaan standardivastauksen, jos sitäkään.
Nuiva suhtautuminen yli 50-vuotiaisiin on käsittämätöntä, eikä siihen törmää missään muualla maailmassa niin voimakkaasti kuin Suomessa.
Jotta työurat oikeasti pitenisivät, tarvitsee eläkeuudistus tuekseen asenneuudistuksen – ja nopeasti. Työurat pitenevät vain, jos vanhemmillekin ihmisille on tarjota töitä ja taataan, että he viihtyvät töissä.
Sama pätee talouden elpymiseen. Kauppa ei käy, jos palvelujen ja tuotteiden tarjoajien kohderyhmänä ovat vain tyhjätaskuiset nuoret. Miksi ihmeessä ostokykyiset yli 50-vuotiaat eivät kelpaa markkinoijille? Toistaiseksi vasta rakennusteollisuus on ymmärtänyt tarjota kiinnostavia asumisvaihtoehtoja ikääntyville. Muut vielä jahkaavat.
Tyyneyttä ja kokonaisuuksien hallintaa toivoo päättäjiltämme tämän numeron haastattelussa Pirkko Työläjärvi. Hänet nimitettiin ensimmäisenä naisena valtiovarainministeriksi vuonna 1979.
Työläjärvi aloittaa uuden Suomalaisen hyvinvointivaltion rakentajat -sarjamme. Olemme haastatelleet sarjaan kymmentä keskeistä 1960- ja 1970-lukujen vaikuttajaa. Luvassa on mahtavaa ajankuvaa ja kiinnostavia puheenvuoroja.
Valoisaa lokakuuta!
