Tee mulle vampyyripipo

klo 1:58 | 2.5.2013

Ihan ensimmäinen käsityöni oli mustekynän terän kuivaaja. Kuulostaa keskiaikaiselta, mutta sellaisia käytettiin 1960-luvulla kansakouluissa. Ensin leikattiin huopakankaasta pyöreitä ympyröitä – luovimmat meistä tekivät jopa sydämenmuotoisia – ja sitten ommeltiin palasten keskelle nappi pitämään koko komistusta koossa. Siihen pyyhittiin mustekynän terästä ylimääräiset musteet.

Sitten tulivat vohvelityöt ja patalaput. Mikähän ihmeen kasvatustarkoitus näilläkin töillä oli! Itse muistan halunneeni tehdä minihameen.

Tunnen kasapäin ihmisiä, jotka inhoavat käsitöitä. Heillä hameet pysyvät kiinni hakaneuloilla, koska jo vetoketjun vaihtaminen on ylivoimainen tehtävä. Monelle käsityökammo on

syntynyt juuri koulussa, jossa piti tehdä mitä käskettiin ja niistä materiaaleista, joita oli tarjolla.

Itse olen aina pitänyt eniten neulomisesta. Saman liikkeen toistaminen, neulomisen rytmi on rauhoittavaa. Ajatukset lepäävät ja samalla saa jotain aikaiseksi. Mitä vaativampi neuletyö, sitä enemmän tarvitaan myös matematiikkaa. Ei siis ihme, että käsillä tekemisen on todettu pienentävän riskiä sairastua muistisairauteen.

Pidän erityisesti lankakeristä. Ihan sama, tuleeko langoista koskaan mitään, mutta langaton koti on kuin leivätön pöytä. Minulla pitää aina

olla varastossa lankoja pahan päivän varalle.

Äiti, tee mulle vampyyripipo, pyysi tyttäreni, joka pienenä oli hulluna vampyyreihin. Tottakai tein. Käsityö on rakkaudenosoitus jos mikä. Seurusteluaikana mieheni joutui käyttämään monivärisiä slipovereja, joita lemmenhuumassani väkersin.

Monelle käsityöt ovat myös tapa säästää tai tienata. Mutta yhtä monelle itse tekeminen on tapa ilmaista itseään. Omat ompeluseuransa on Gooteilla ja Lolitoilla. Ihan kuten silloin joskus, kun käsitöitä taitamattomat opettelivat neulomaan kantapäättömiä villasukkia rintamalle. Nytkin moni neuloo ja ompelee aatteen ja avun vuoksi. Mitään sen arvokkaampaa ajankäyttöä en tiedä, sekä tekijä että saaja hyötyvät.

Tässä numerossa esittelemme meidän ja Novitan yhteisen ensilahjakilpailun voittajat. Töissä loistaa tekemisen ilo.

Puuhakasta toukokuuta!

Kommentit (0)

Puhekuplia

Puhu kauniisti itsellesi

klo 7:49 | 16.4.2013

Äiti, missä te olette isän kanssa tavanneet, kysyi poika joskus murrosikäisenä.

– Olin discossa, ja isä tuli hakemaan, vastasin.

– Siis tuli hakemaan sua?

– Kyllä tuli. Onko siinä jotain kummallista?

Poika katsoo päästä jalkoihin.

– No mä en olis kyllä tullut.

Siinä meni sen päivän itsetunto. Tottakai ymmärsin, että nuori mies yrittää puheillaan irtiottoa äidistään. Mutta silti. Oliko pakko. Asia jäi mieleeni.

Kumppanin tapaamisesta on monia teorioita. Yksi uskoo sattumaan tai vetovoiman lakiin, toinen oikeaan ajoitukseen, tähtien asentoon tai ties mihin. Nykyisin on tosin helpompaa, kun ei tarvitse roikkua savuisissa discoissa ja toivoa sen oikean kohtaamista. Nyt voi kumppanin parhaassa tapauksessa löytää vaikka kotisohvalla. Ruksailla vain internetin deittisivuille tarvittavat ominaisuudet, pituutta, parrankasvua ja harrastuksia myöten.Mutta kumppaneita toinen toisillemme meistä kehittyy vain toistemme tuella, ei sopivia ulkoisia ominaisuuksia arpomalla. Sama pätee itsetuntoon. Se on herkimpiä ominaisuuksiamme ja vahvistuu vain vuorovaikutussuhteessa toisiin.

Tässä numerossa kolme naista kertoo suhteestaan omaan ulkonäköönsä. Jokainen heistä on tehnyt pitkän matkan itsensä hyväksymiseen. Itsestään pitäisi tykätä sillai sopivasti. Ei liikaa, jotta ei muutu rasittavaksi narsistiksi, mutta ei liian vähääkään, jotta ei jää muiden jalkoihin.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, sanoi presidentti Paasikivi. Tämä pätee myös suhtautumisessamme omaan itseen. Sillä mitä ikinä tavoittelemmekin, aina löytyy niitä, jotka ovat menestyneempiä, viisaampia ja kauniimpia kuin mitä itse olemme. Siksi kannattaa tutustua itseensä, tunnustaa tosiasiat ja niiden jälkeenkin puhua kauniisti

itselleen.

– Aivopesu auttaa, sanoi äitini aina kun saarnasi tuhannen kerran samoista asioista. Totta, kannattaa aivopestä omaa minäkuvaansa. Sillai sopivasti.

Valoisaa huhtikuuta!

Kommentit (0)

Puhekuplia

Kaikki ok

klo 0:27 | 27.3.2013

Mies lähti kaukomaille. Viikon kuluttua tuli ensimmäinen viesti: Kaikki OK.

Toinen viikko, toinen viesti: Kaikki edelleen OK. Jaahas, ainakin se on hengissä, ajattelin.

Kerroin viesteistä ystävälle. Hänenkin miehelleen näytti tuottavan tuskaa kirjoittaa kokonaisia lauseita. Miehen viestit ovat tyyliä: OK. Soita. Asia hoidettu. Mutta parhaan viestin ystävälle oli kirjoittanut oma poika: voisiko saada jokerit peliin vähä rahaa ja naapurin asunto paloi Siinä tuli tärkeimmät asiat kerrottua. Poika näyttää tulevan isäänsä.

Tekstiviesti on suomalainen keksintö, hieno sellainen. Se on opettanut meitä lähestymään toisiamme. Mutta ajatus siitä, että koko ajan pitäisi olla läheisten liikkeistä tietoinen, kauhistuttaa.

Läheisyys on jotain muuta kuin jatkuvaa viestittämistä. Sellainen tuntuu pikemminkin toisen elämän rajoittamiselta.

Mulle kaikki heti nyt on vaarallinen elämänasenne. Välittömän nautinnon hakeminen vie elämästä yllätyksellisyyden ja tekee meistä kärsimättömiä. Jos kaikki on saatavilla heti, nautinto laimenee, ja pian on keksittävä jotain vielä enemmän mielihyvää tuottavaa. Odottamista kannattaa harjoitella.

Kun mies palasi reissusta, oli kiinnostavaa kuulla hänen värikkäitä kertomuksiaan kokemastaan. Miten käy tarinankertomisen perinteemme, jos koko ajan raportoimme kaikesta toisillemme reaaliajassa? Mitä jää kerrottavaksi kasvokkain, todellisessa kohtaamisessa? Pian ei mitään.

Parhaat asiat vaativat malttia ja ponnistelua. Nämä eivät luonnistu kärsimättömältä. Kiire kokea kaikki heti on aikamme silmiinpistävimpiä paheita. Mutta entäpä ikiaikaiset kuolemansynnit, ylpeys, kateus, viha, laiskuus, himo, ahneus ja ylensyönti? Vieläkö ne ovat voimissaan? Toimittajamme kierteli Helsingin keskustassa ja kysyi tätä ohikulkijoilta. Katugallupin tuloksessa oli lohduttavaa se, että ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä on edelleen tolkullinen. Lue juttu sivulta 26.

Hyvää pääsiäistä!

Kommentit (0)

Puhekuplia

ET on ykkönen

klo 5:28 | 12.3.2013

Minulla on sisar, joka tekee maailman maukkaimmat voileipäkakut. Kun meillä on juhlat, ruinaan

Minulla on sisar, joka tekee maailman maukkaimmat voileipäkakut. Kun meillä on juhlat, ruinaan häntä tekemään kakkuja. Ja mikä ihaninta, niitä tehdään yhdessä. Yksi pilkkoo vihanneksia, toinen leikkaa leipiä ja se näppärin meistä koristelee kakut.Ne ovat todella mieleenjääviä hetkiä. Juhlien valmistelu onkin joskus kivempaa kuin itse juhlat. On hienoa pohtia, mitä tarjotaan, paljonko väkeä tulee ja pitäisiköhän uusia tuokin nuhjaantunut nojatuoli.

Me täällä toimituksessa olemme valmistautuneet juhlaan. Kädessäsi, hyvä lukija, on hieman uudennäköinen lehti. Olemme tehneet lehdestä entistäkin selkeämmän ja luettavamman. Samalla olemme lisänneet siihen aihepiirejä, joita lukijat ovat meiltä toivoneet.

Oliko maailma 40 vuotta sitten kuitenkaan kovin eri näköinen kuin nyt? Selaan lehtemme ensimmäistä vuosikertaa. ”Väestön jako passiivi- ja aktiivikansalaisiin on lopetettava”, julisti lehden ensimmäinen pääkirjoitus.

Lehden silloiset aiheet tuntuvat kovin tutuilta: miksi mies rakastuu nuoreen naiseen, kuka saa tolkun eläkeviidakosta, hattu on aina katseenvangitsija, eroamme kun lapset ovat isoja. Ihmisten ilot ja murheet eivät vuosikymmenien aikana ole muuttuneet. Omasta lehdestä tekisi mieli käyttää kaikkia kauneimpia sanoja, mutta valitsen vain yhden: suvaitsevaisuus. ET haluaa kuvata, miten monin eri tavoin elämää voi elää hyvin.

ET on Suomen ensimmäinen seniorilehti. Kun lehti perustettiin, se oli alansa ensimmäisiä vanhempien ihmisten lehtiä koko Euroopassa. Moni silloin naulittu periaate pätee edelleen.

Puhumme vanhempien ihmisten äänellä. Se on ääni, joka senioreiden suureen määrään nähden on edelleen liian hiljainen. Kädessäsi on lehti, jossa tämä ääni kuuluu kirkkaana.

Olemme Suomen suurin yleisaikakauslehti. Meillä on 680 000 lukijaa (KMT/2012). Osaava toimituksemme tekee parhaansa, jotta lehti on luottamuksesi arvoinen jatkossakin.

Viihtyisiä lukuhetkiä!

P.S. Vanhoja kansia, juttuja ja lehdessä olleita mainoksia voit katsella joko verkkosivullamme http://nettiet.fi/teemat/juhlavuosi tai Facebook-sivullamme https://www.facebook.com/enemmantarinoita