Hei mummot, onks toi tuoli vapaa? Istun kahden naisen kanssa kahvilassa, eikä naapuripöydästä huudettu kysymys ensin tavoita meitä. Kun nuori mies toistaa kysymyksen, havahdumme. Meillekö tuo puhuu?

– Joo, on se vapaa, ota vaan, vastaamme jo aavistuksen tuohtuneina.

Ai siis mummot! Mekö? Pyörittelemme silmiämme. Kukaan meistä ei vielä ole isoäiti. Mummo-sana herättää minussa lämpimän ja turvallisen muiston omista mummoistani. Mutta kun vieras ihminen käyttää sitä, kuulen viestissä halveksuvan kaiun. Hei, sinä mummukka siellä, annapa tilaa minulle, jolla on vielä elämä edessä.

Vaan eipä silti, osaavat ne vanhemmatkin. Jokainen meistä tuntee kaupan jonossa kiilaavan vanhemman rouvan tai lapsille töykeästi puhuvan vanhuksen. Kaikkein surullisinta on kuunnella katkeroitunutta vanhusta. Häntä, jonka elämä tuntuu jättäneen yksin ja pulaan. Silloin toivoisi, että vuodet olisivat tuoneet hänelle muutakin kuin ikää.

En halua uskoa sukupolvien väliseen kuiluun. Minusta välillä on oja. Ja niin pitääkin olla. Olisi outoa, jos nuoremmat sukupolvet eläisivät ja ajattelisivat samoin kuin vanhempansa. Maailma ei mene sillä pelillä eteenpäin.

Entä koska ihminen on teitittelyiässä? Moni loukkaantuu teitittelystä, koska kokee teitittelijän pitävän häntä jo ikäloppuna. Jos taas nuorempi sinuttelee vanhempaansa, herää pienessä mielessä ajatus, ettei klopilla ole vähäisintäkään kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan. Teet siis niin tai näin, niin pieleen menee.

Parasta olisi opetella suhtautumaan itseensä väljästi, on nuori tai vanha. Ei kannata olla niin nokonnuuka omasta itsestään. Vain tällä asenteella pääsee hyppäämään sukupolvien välisen ojan yli. Sillä oja on kovin syvä, jos sitä ei lapioi pienemmäksi.

Hyvää talvea!

Kommentit (4)

Suoma räsänen

Minun äiti oli niin mahtava ,ettei häntä saanut sinutella . 8v piti mennä lehmiä lypsämään . Oli pitkä koulumatka ,enkä olisi jaksanut nousta aikaisin navettaan . Lehmät piti hoitaa ja lypsää ennen kouluun menoa ,ja koulusta tultua sama homma .Kun täytin 15 ,niin lähdin pois kotoa .Sain työpaikan hesasta ,ja olin ikionnellinen ,kun pääsin pois orjan hommasta .Minulla oli jo perhe ja menimme kotona käymään . Poikani olisi halunnut mennä ulos . Äitini ,poikani mummo sanoi ,ettei saa tehdä hänen pihalleen rumia jälkiä .poikani oli 4v .Sen jälkeen emme käyneet rumia ,eikä kauniita jälkiä hänen pihalleen tekemässä . Tällaisia muistoja tulee meidän lapsuusajoista .Ei ollut mummosta pojalleni MUMMOA ..

Saksatar

Entä koska ihminen on teitittelyiässä? Vastaus: täytettyään 16vuotta. Näin Saksassa, jossa käytöstavat osataan.

Vierailija

Minusta on aivan ihanaa kun joskus mennessäni johonkin kauppaan niin nuorimies aukaisee oven, kuinka mielelläni kiitän hymyillen, on se niin kiva tunne.

Olin ostamassa jotain elektroniikka tuotetta(oisko ollut tulostin) ja ero kohtelussa kahden miespuolisen myyjän taholta oli suuri. Ensimmäisesä liikkeessä oli suurinpiirtein ikäiseni mies (noin 55) ja hän oli aika ynseä ja ei oikein suostunut esitelemään eikä kertomaan tuotteesta mitään, kun sanoin etten ymmärrä miten se toimii yms. Tuli tunne että hän piti minua tyhmänä. Mutta seuraavassa liikkeessä oli nuori miesmyyjä joka oli suurinpiirtein poikani ikäinen ja kylläpä osasi neuvoa ja ohjata kun kyselin, ja oli niin ystävällinen. Minulle tulikin tunne että olisin ollut poikani seurassa, kait hänkin muisti oman äitinsä, tai mummonsa varmaan. Arvatkaa kummasta kaupasta tulostimen ostin?

Vierailija

Itse olen ollut "mummo"omasta vapaasta tahdostani jo nelikymppisenä. Omia lapsenlapsia sain vasta ollessani parikymmentä vuotta vanhempi. Meillä on iso maalaistalon pihapiiri ja joka kesä täällä viipotti vähintään kuusi jalkaparia. Pihamme ei koskaan ole ollut mikään sliipattu, vaan istutukset ovat omissa ryhmissään ja tilaa on vapaana runsaati. Otin yhteyttä joihinkin järjestöihin, joiden kautta saimme kotiimmee kaupunkilaislapsia. Navetan eläimet ja koiramme sekä kissat olivat heille suuri ilon aihe. Tietysti myös uimaranta ihan lähellä teki kotipiirimme kiehtovaksi. Minusta oli mukavaa kokata isolle joukolle nälkäisiä pikkuihmisiä. Ihan tavalliset kotiruuat upposivat tyytyväisiin suihin. Nykyisin omat lapsenlapsemme ja heidän serkkunsa viipottavat mummolan pihassa samaten kuin "lainalapset" aikoinaan. On hienoa olla mummo, iloitsen tästä "arvonimestä".

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto