Tänäänkin yksi yli 65-vuotias suomalainen tappaa itsensä. Keräsimme puheenvuoroja itsemurhien syistä ja seurauksia. Osallistu keskusteluun!

"Jo pitkään on ollut nähtävissä, että ikääntyneiden mielenterveyden tilapäiset tai pitkäaikaiset ongelmat jäävät tunnistamatta jopa erilaisissa hoitotilanteissa.  Toimintakyvyn arvio esimerkiksi kotihoidossa nähdään usein vain fyysisen toimintakyvyn kartoittamisena, koska fyysiseen avun tarpeeseen on helpoin vastata.

Mielialan muutosten, alakuloisuuden tai pidempiaikaisen masentuneisuuden selville saamiseen on kuitenkin olemassa mittaristoja ja puheeksi ottamisen keinoja ja siksi voisi odottaa asiaan tarttumista niin, ettei ikääntyneiden ihmisten tarvitsisi ratkaista pahaa oloaan itsetuhoisin keinoin. 

Taustaa: Vanhus päätyy yhä useammin itsemurhaan – uusi yllättävä syy

Vanhuusikään liittyy puolison tai läheisten menetyksiä tai sairastumista ja tästä aiheutuvaa huolta tai kipua, mitkä altistavat masentuneisuudelle tai ahdistuneisuudelle. Vanhuusikä ei kuitenkaan ole erillinen osa ihmisen elämää eikä normaaliin vanhenemiseen ei kuulu masennus tai masentuneisuus. Hyvinvointia tulee vahvistaa iloa tuottavia asioita tukemalla, vajeisiin tulee tarjota kanssaihmisen tukea ja sairauksiin tulee tarjota asianmukaista hoitoa, joista lääkitys on vain yksi mahdollisuus.

Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin.
 
Miten tämän eläkeläisen tulisi käyttää aikaansa? Anna vinkkisi.

Mihin katosivat lapset?

"Loppuun palaminen, tarpeettomuus ja yksinäisyys, siinä mielestäni syitä, jotka tällaiseen ratkaisuun voivat johtaa. Entisaikojen yhteisöllisyys, johon kuului kutsumatta kylässä käynti ja naapureista huolehtiminen, on mennyttä aikaa. Ihmissuhteet määrittyvät suorittamisen kautta. Aktiivista aikaa vievät perhe, työkaverit ja harrastekamut. Varsinainen suku on jo tässä vaiheessa jäänyt eri paikkakunnalle.

Kuviosta katoavat ensimmäisenä lapset, usein eri paikkakunnalle. Töiden loputtua katoavat työkaverit. Ja jossain vaiheessa harrastuksetkin kavereineen tippuvat pois, eikä ihmiselle jää mitään, mihin kuulua.

Elämänhalua saattaa tässä vaiheessa pitää kauankin yllä puolison kanssa yhdessä pärjääminen ja mahdollinen hoivan ja avun antaminen. Kun sitten toinen kuolee, on kriisi valmis. Jaksamisen äärirajoille itsensä ajaneen valtaa surun ja ikävän lisäksi turhuuden ja yksinäisyyden tunne. Ei ole enää mitään, minkä vuoksi elää.

Mihin minua enää tarvitaan, tulisi Luoja ja hakisi pois. Tokaisuja, jotka olemme kaikki kuulleet. Nykyinen kotona asumista tukeva suuntaus ei ole yksiselitteisesti hyvä ratkaisu. Yksinäisyyden lisäksi tulee pelko. Kuinka minulle käy, jos saan jonkun kohtauksen? Jäänkö lattialle virumaan ja kuolemaan kunnes kodinhoitaja huomenna minut löytää? Tässä kohtaa on helppo päätyä oman elämänsä suhteen äärimmäisiin ratkaisuihin.

Yhteisöllisyyttä voitaisiin tuoda takaisin lisäämällä yhteisasumista, jossa jokaisella on oma huone ja sen tuoma yksityisyys. Muut tilat olisivat yhteisiä ja paikalla olisi koko ajan terve henkilö, johon voisi hädän hetkellä turvata. Eikä kenenkään tarvitsisi olla yksin. Myös asennekasvatusta tarvitaan. Hoitohenkilökunnan on tajuttava, että kyse on yksilöistä eikä tapauksista. Samoin vanhusten olisi tärkeää tiedostaa, että kyse ei nykypäivänä ole vaivaistalosta.

Mitä tulee iäkkäiden omaishoitajien jaksamiseen, olisi kehitettävä mekanismi, jossa omaishoitajan vapaat tulevat pidetyksi vaikka pienellä pakolla. Nykyään moni iäkkäämpi ei käytä yhteiskunnan omaishoitajille tarjoamista vapaista ensimmäistäkään.

Vanhaa kaveria ei jätetä -henki näyttää joka tapauksessa kuolleen."

Omaishoitaja Ilkka Pirhonen.

Seuraa Ilkan blogia Sinua en jätä tästä.

Yksinäisyys tappaa

"Yksinäisyys tappaa ilman itsemurhiakin. Tutkimukset osoittavat, että se on terveydelle kaksi-kolme kertaa vaarallisempaa kuin ylipaino.

Surullisinta vanhojen ihmisten itsemurhissa on se, että ne olisivat estettävissä. Vanhukset jotka pääsevät ryhmään tai saavat tukihenkilön, pysyvät hengissä. Professori Pitkälän tutkimus kolmen vuoden seurannalla osoitti, että tällainen nopea väliintulo vähensi kuolemanvaaraa yli 60 prosenttia.

Suurin syy itsemurhiin on, että vanhukset on jätetty sosiaaliturvan ulkopuolelle. Kela ei korvaa masentuneiden eläkeläisten terapioita. Henkiä pelastavat ammatilliset ryhmät ja yksinäisyyttä torjuvien vapaaehtoisten tukihenkilöiden organisoiminen on jätetty RAY:n tukemien järjestöjen tehtäväksi."

Helsinki Mission toiminnanjohtaja Olli Valtonen

Ystäviä? Katso Vanhustyön keskusliiton ystävätoiminnasta täältä.

Kommentit (8)

Vierailija

Perustakaa ryhmäkoteja yksinäisille iäkkälle ihmisille. Nuorille on soluasuntoja, miksei vanhoille?

Vierailija
Vierailija

Perustakaa ryhmäkoteja yksinäisille iäkkälle ihmisille. Nuorille on soluasuntoja, miksei vanhoille?

Siinäpä se. Ryhmäkoteja ja yhteisöasumista kaivataan mutta kuka niitä meille tarjoaisi? Yksityisen taholta ne ovat liian kalliita ja yhteiskunnan ei kannata rakentaa koska säästöt eli raha on tärkeämpää kuin ihmisen hyvinvointi. Pitäisi varmaan tästäkin asiasta nostaa hirveä haloo, että päättäjät ottaisivat asian vakavasti.

 

Yksi yhteisöasumista kaipaava

 

Leena ET
Liittynyt6.5.2014

Hyvä ajatus! Olikohan muistaakseni Ruotsissa, missä tekivät niin, että yksinäisiä 60+ laitettiin asumaan yhdessä opiskelijanuorten kanssa. Vaan toimisikohan sekään malli...

Eikös noissa senioriasunnoissa ole ollut hyvää se, että on yhteisiä tiloja ja tarvittaessa toimintaa? Vaan jos on oikein yksinäinen, lähteekö sitä ohjattuun toimintaan? Niissäkin on vaarana sitten se, että on sellaista vähän naiviia se ohjelmallisuus.

Terveisin,

Leena

 

Leena

Mökin muori
Liittynyt8.5.2014

Tuo ohjelmallisuus taitaa olla haasteellista. Toisille riittää tuolijumppa, leikit ja laulut, toiset kaipaavaat vähän älyllisempää toimintaa. Ikäkin varmasti vaikuttaa siihen millaisia virikkeitä kukin kaipaa.

Vierailija

Itse en haluaisi asumaan opiskelijanuorten kanssa samaan "kolhoosiin", koskapa heidän elämäntyylinsä on  hieman toistenlaista meihin 60+ asujiin verratuna, toki poikkeuksiakin löytynee. Nuoret voisivat käydä vierailuilla vapaaehtoisina auttamassa tai seurana olemalla tarpeen mukaan, se olisi vaan "rikkautta" molemmille osapuolille.

-mummo 65

Vierailija

Tuli vaan mieleen, että kuinka moni yksinäinen vanhus kuitenkaan ihan oikeasti haluaa muuttaa pois omasta kodistaan. Minulla kun vaan on sellainen tunne, että suurin osa haluaa asua siinä ikiomassa kodissa viimeiseen asti...näin ainakin vanhempani ja isovanhempani halusivat.

Toisekseen, vaikka ryhmäkoti luo turvallisuutta niin ei kai sielläkään asuminen ole yhtä auvoa. Ei ihmisen perusluonne miksikään muutu vaikka ikää tulee. Aina löytyy känkkäränkkä ihmisiä, kaikesta valittajia ja riidan haastajia, ihan kaikista ikäluokista. Pitäisikö sitten vanhoilla päivillään "jaksaa" heidän motkotuksiaan vai olisiko sittenkin paras yrittää pärjäillä omassa kodissa.

Olen itse vasta kuusikymmpinen mutta ajatuksena on yrittää pärjäillä kotona mahdollismman pitkään.

Vierailija

Lähipiirissäni olen saanut seurata kahden reilusti yli 80 vuotiaan yksinasuvan vanhuksen elämää ja asenteita. Edellisen kommentoijan näkemys on hyvin oikeaan osunut kotona asumisen halun ja vanhuksen luonteen suhteen. Itse olen 65 vuotias ja joudun jo puolisoni kanssa pohtimaan myös omaa tulevaisuuttani. Toinen vanhuksistamme pääsi vastentahtoisesti palvelutaloon ja on nyt äärimmäisen onnellinen. Toinen toivoisi pääsevänsä, mutta mahdollinen palvelutalopaikka on pitkän tien päässä. 

Suurimpana ongelmana koen erityisesti yksinasuvan vanhuksen yksinäisyyden ja avun tarpeen. Nyky-Suomessa on mahdotonta järjestää riittävää seuraa ja apua ellei joku asu vanhuksen kanssa. Kun muistisairaus pahenee ja avuntarve lisääntyy, on vanhuksen tilanne todella paha.

Voimme hurskastella kotihoidon lisäämisellä ja kehittämisellä,  mutta jatkuvaa läsnäoloa ja turvaa ei sillä tavalla voida turvata kenellekään. Siinä puhutaan pelkästä pintaraapaisusta. Ainoa ratkaisu mielestäni on palveluasuminen, jossa apua, seurantaa, aktiviteetteja ja seuraa on tarjolla ympärivuorokautisesti. Toki en ole tuonkaan ratkaisun suhteen sinisilmäinen, mutta kotona yksin odotteluun verrattuna tuo ratkaisu on kaikin puolin paras. Ratkaisun talous onkin sitten asia erikseen. 

Vierailija

Englannissa aikoinaan toimi systeemi, jossa oli rakennettu yksiöitä ja pieniä kaksioita rivitalomaisesti, oisikohan niitä ollut 20 per yksikkö.  Kaksioissa pystyi asumaan pariskunnatkin.  Jokaisella oma ulko-ovi ja pikkuinen takapiha.  Näissä yksiköissä oli joka huoneessa, sekä wc naru ja kello systeemi, jolla voi hälyttää paikalle apua jos jotain sattui.  Palkattu henkilö joka valvoi näitä yksikköjä, voi valvoa jopa 3 yksiökköä toimistostaan käsin.  Kun jonkun avun pyyntö sinne tuli, soitettiin ensin mikä hätänä, ja sen mukaan toimittiin, jos vastausta ei kuulunut, läti valvoja lkäymään asunnolla.  Valvoja myös kävi soittamalla läpi yksiköt päivittäin, (tietysti jos joku on lomilla tms, se oli sitten jo kirjattu ylös) varmistaakseen kaikkien olevan kunnossa.

Jotain saman tyyppistä kaipaisi tännekkin, lämmön ja saunojen jne vuoksi systeemi olisi kait kerrostalo suomessa, valitettavasti koska silloin oma pikku piha jää pois.  Ateriapalvelutkin voisi ostaa noin 60 hengelle jostain yksityisesti, jolloin tulisi hieman enemmän vaihtelua ruokiin jne.

Asunnoista maksettiin kohtuu hintaista vuokraa, ja tietysti noin 60-80 henkeä tavallaan maksoi valvojien palkat (24h vrk= 3henkilöä).

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto