Kolme pientä talvirunoa
Kolme pientä talvirunoa Pertti Niemisen kokoelmasta Niin kiire tässä elämässä, Otava 1972:
Talviyö, pilvien kajoa vasten
äkkiä puhelinpylväs,
kuin lapsena
viisi tuntia harhailtua.
------------------------------
Tulet metsästä alas aukealle,
haukot henkeä:
taivas onkin kirkas
pelloilla ohuelti lunta,
puut ja karhunputket
siveltimen jäljet.
------------------------------------
Niin tiheä sumu,
että kuulee kaikkien salaisuudet.
Kissat ja heidän kakkinsa ovat huvittaneet pariakin suurta runoilijaa.
Tässä tutumpi:
"Siisti täytyy aina olla!"
sanoi kissa hietikolla. -
Raapi päälle tarpeenteon
pienen, sievän santakeon.
Näin piruilee Lauri Viita tekopyhyydelle.
Eeva-Liisa Manner taas nauraa parille katille runossa, joka on kokoelmasta Kamala kissa:
Paha ei ole kenkään ihminen
vain toinen on tyhmempi toista.
Paha on vain Katti Mattinen,
joka kakki kenkään Tattisen
- joka on Hyvin Hygieeninen
eikä tuhmempi tonttua toista,
jolla polla ei leikkaa, ei loista.
Runon alkusäe pilailee Eino Leinon Hymyilevän Apollon ylevyydellä ja kuvaa näitä toisenlaisia otuksia.
Ei paha ole kenkään ihminen,vaan toinen on heikompi toista.Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,vaikk´ei aina esille loista.Kas,hymy on jo puoli hyvettä ja itkeä voi ilkeä; miss´ ihmiset tuntevat tuntehin,siellä lähell´on jumalakin.
Tämä runo on ainakin minua koskettanut ja pannut ajattelemaan,että meitä on kaiken luontoisia.
Heittelimme kavereiden kanssa ajatuksia sadan tavaran haasteesta. Ideana oli, että kukin
Heittelimme kavereiden kanssa ajatuksia sadan tavaran haasteesta. Ideana oli, että kukin valikoisi omista tavaroistaan sata aivan välttämätöntä ja luopuisi lopusta. Keskustelu ajautui kuitenkin linkkuveitsien ja hammasharjojen sijaan koneisiin ja sähkölaitteisiin, joita ilman ei voi elää. Kun siirryttiin luopumisesta omistamiseen, tunteet heräsivät.
Jamppa ei antaisi pois espressokeitintään, joka jauhaa kahvin pavuista. Kesäauton hintainen laite tarjoaa maailman parasta kahvia monta kertaa päivässä. Paluu suodatinkahviin merkitsisi niin suurta elämänlaadun heikkenemistä, että ajatuskin sai miehen värähtämään inhosta. Me muut vilkaisimme toisiamme merkitsevästi: eräillä on varaa…
Tuulikki, teenjuoja, esitteli vedenkeittimen hyveitä. Pieni vaatimaton laite, jossa ei ole helposti rikkoutuvaa elektroniikkaa. Se hurauttaa vedet aikaa ja energiaa säästäen eikä maksa paljon. Tuulasta säteili kiitollisuus tätä pientä vekotinta kohtaan. Nyökyttelimme. Viisas valinta, ehdottomasti.
Itse kerroin silmät loistaen uudesta löydöstäni silityskeskuksesta. Jotkut rakastavat silitystä, minä en, mutta nyt olen käsitellyt jopa froteisia käsipyyhkeitä silkasta ilosta. Silityskeskus on höyryrauta, jonka säilytystelineessä on iso vesisäiliö ja joka puhaltaa muhkeat höyryt – myös pystyasennossa. Innostunut pälpätykseni ei herättänyt muissa mielenkiintoa, joten jouduin huokaamaan: kokeilkaa.
Anna on jo kauan sitten julistanut, että auto on hänen paras kaverinsa. Se on helpottanut nuorena leskeksi jääneen naisen elämää. Autolla on viety tyttäret harrastuksiin ja ajettu hankalat työmatkat. Lisäksi kosla on antanut vapauden lähteä sukuloimaan Sisä-Suomeen juuri silloin, kun se on itselle sopinut. ”Auto on autonomia, itsemääräämisoikeus!” Anna ilakoi.
Omia automuistojasi voit herätellä sivun 54 autojutustamme. Jo vanhat nimet heläyttävät kelloja.Vauxhall Viva. Ford Anglia. Hillman Imp. Merkkiuskollisuuskin on varmaan enemmän tunne- kuin
järkikysymys. Volkswagen, Mercedes Benz, Toyota. Tutut merkit jatkavat isältä tyttärelle ja äidiltä pojalle.
Nämä yksinkertaiset rakkausrunot ovat
Nämä yksinkertaiset rakkausrunot ovat runoilija Kai Niemisen kokoelmasta Elämän vuoteessa, joka on ilmestynyt 1982.
Kai Nieminen kertoo ET:ssä (nro 4/2011) elämänsä majakoista, joita on muun muassa Japani. Siellä hän tapasi vaimonsa keraamikko Elina Soraisen.
Vaikka sataisi kymmnen vuotta yhtä päätä
odottaisin sinun kanssasi poutapäiviä.
On, on tämä rakkautta,
mutta se sade ei ole minun syytäni.
-------------------------
Jotenkin tuntuu siltä kuin olisit kaikkialla:
otan minä käteeni mitä tahansa
on kuin koskettaisin sinua.
Kun rakastaaa, puillakin on rakastetun kasvot,
ikkunoilla; jokaisen askelen ääni kadulla on
rakastetun ääni.
------------------------------------------------------
Sitä et tiedä kuka sinua koskettaa minun käsilläni,
et tiedä kenen kanssa nukut, et kenen rakkautta minun
suuni puhuu.
Enemmän kuin sinä. Enemmän kuin minä.
Enemmän kuin me. Se vain tapahtuu meissä,
meissäkin.
Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.
Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.
Loppu- tai alkusoinnuton- suorasanainen runo vaatii kirjoittajaltaan hyviä oivalluksia, että se sykähdyttää ja luo lukijalleen sille tarkoitetun tunnelman. Nämä koruttomuudessaan ja lyhykäisyydessään olivat ihania ja tunnelman tavoitti heti. Tämä taito ei vain ole kaikilla, jotka tällaista runoutta kirjoittavat. Silti parempi kirjoittaa kuin olla kirjoittamatta, jos sisäinen kutsumus sitä vaatii. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Jos sitä tekisivät vain tosi taiturit, olisi meillä paljon vähemmän mielenkiintoista luettavaa. Mielenkiintoista on myös arvostella lukemisiaan ja itsekin yrittää, kun on sisäinen pakko ja jos se tuo kirjoittajalleen tyydytystä. vaikka ei se aina arvostelua kestäisikään. Runot ovat rakkaita ja ihania helmiä arjen nauhaan.
ON KIVA KUN ANNATTE MAHDOLLISUUDEN-RUNOSILUISILLE-LEHDEN LUKIJOILLENNE!! KIVOJA RUNOJA .
TÄSSÄ OMANI:\MITÄ ENEMM ÄN YRITÄN
UNOHTAA
SINUT SYDÄMESTÄIN
SITÄ
RAKKAAMMAKSI
MINULLE TULET\