Runo, joka koskettaa minua

klo 0:50 | 18.3.2011

Kolme pientä talvirunoa

Kolme pientä talvirunoa Pertti Niemisen kokoelmasta Niin kiire tässä elämässä, Otava 1972:

Talviyö, pilvien kajoa vasten

äkkiä puhelinpylväs,

kuin lapsena

viisi tuntia harhailtua.

------------------------------

Tulet metsästä alas aukealle,

haukot henkeä:

taivas onkin kirkas

pelloilla ohuelti lunta,

puut ja karhunputket

siveltimen jäljet.

------------------------------------

Niin tiheä sumu,

että kuulee kaikkien salaisuudet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Hilkka-Tuulikki Kauvo

1/2 |

klo 13:38 | 18.3.2011

Loppu- tai alkusoinnuton- suorasanainen runo vaatii kirjoittajaltaan hyviä oivalluksia, että se sykähdyttää ja luo lukijalleen sille tarkoitetun tunnelman. Nämä koruttomuudessaan ja lyhykäisyydessään olivat ihania ja tunnelman tavoitti heti. Tämä taito ei vain ole kaikilla, jotka tällaista runoutta kirjoittavat. Silti parempi kirjoittaa kuin olla kirjoittamatta, jos sisäinen kutsumus sitä vaatii. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Jos sitä tekisivät vain tosi taiturit, olisi meillä paljon vähemmän mielenkiintoista luettavaa. Mielenkiintoista on myös arvostella lukemisiaan ja itsekin yrittää, kun on sisäinen pakko ja jos se tuo kirjoittajalleen tyydytystä. vaikka ei se aina arvostelua kestäisikään. Runot ovat rakkaita ja ihania helmiä arjen nauhaan.

roope

2/2 |

klo 20:19 | 23.3.2011

ON KIVA KUN ANNATTE MAHDOLLISUUDEN-RUNOSILUISILLE-LEHDEN LUKIJOILLENNE!! KIVOJA RUNOJA .

TÄSSÄ OMANI:\MITÄ ENEMM ÄN YRITÄN
UNOHTAA
SINUT SYDÄMESTÄIN
SITÄ
RAKKAAMMAKSI
MINULLE TULET\

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puhekuplia

Runo, joka koskettaa minua

klo 0:48 | 7.3.2011

Kissat ja heidän kakkinsa ovat huvittaneet pariakin suurta runoilijaa.

Tässä tutumpi:

"Siisti täytyy aina olla!"

sanoi kissa hietikolla. -

Raapi päälle tarpeenteon

pienen, sievän santakeon.

Näin piruilee Lauri Viita tekopyhyydelle.

Eeva-Liisa Manner taas nauraa parille katille runossa, joka on kokoelmasta Kamala kissa:

Paha ei ole kenkään ihminen

vain toinen on tyhmempi toista.

Paha on vain Katti Mattinen,

joka kakki kenkään Tattisen

- joka on Hyvin Hygieeninen

eikä tuhmempi tonttua toista,

jolla polla ei leikkaa, ei loista.

Runon alkusäe pilailee Eino Leinon Hymyilevän Apollon ylevyydellä ja kuvaa näitä toisenlaisia otuksia.

Kommentit (1)

tuula

1/1 |

klo 12:33 | 22.3.2011

Ei paha ole kenkään ihminen,vaan toinen on heikompi toista.Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,vaikk´ei aina esille loista.Kas,hymy on jo puoli hyvettä ja itkeä voi ilkeä; miss´ ihmiset tuntevat tuntehin,siellä lähell´on jumalakin.

Tämä runo on ainakin minua koskettanut ja pannut ajattelemaan,että meitä on kaiken luontoisia.

Puhekuplia

Tästä en luovu!

klo 0:02 | 2.3.2011

Heittelimme kavereiden kanssa ajatuksia sadan tavaran haasteesta. Ideana oli, että kukin

Heittelimme kavereiden kanssa ajatuksia sadan tavaran haasteesta. Ideana oli, että kukin valikoisi omista tavaroistaan sata aivan välttämätöntä ja luopuisi lopusta. Keskustelu ajautui kuitenkin linkkuveitsien ja hammasharjojen sijaan koneisiin ja sähkölaitteisiin, joita ilman ei voi elää. Kun siirryttiin luopumisesta omistamiseen, tunteet heräsivät.

Jamppa ei antaisi pois espressokeitintään, joka jauhaa kahvin pavuista. Kesäauton hintainen laite tarjoaa maailman parasta kahvia monta kertaa päivässä. Paluu suodatinkahviin merkitsisi niin suurta elämänlaadun heikkenemistä, että ajatuskin sai miehen värähtämään inhosta. Me muut vilkaisimme toisiamme merkitsevästi: eräillä on varaa…

Tuulikki, teenjuoja, esitteli vedenkeittimen hyveitä. Pieni vaatimaton laite, jossa ei ole helposti rikkoutuvaa elektroniikkaa. Se hurauttaa vedet aikaa ja energiaa säästäen eikä maksa paljon. Tuulasta säteili kiitollisuus tätä pientä vekotinta kohtaan. Nyökyttelimme. Viisas valinta, ehdottomasti.

Itse kerroin silmät loistaen uudesta löydöstäni silityskeskuksesta. Jotkut rakastavat silitystä, minä en, mutta nyt olen käsitellyt jopa froteisia käsipyyhkeitä silkasta ilosta. Silityskeskus on höyryrauta, jonka säilytystelineessä on iso vesisäiliö ja joka puhaltaa muhkeat höyryt – myös pystyasennossa. Innostunut pälpätykseni ei herättänyt muissa mielenkiintoa, joten jouduin huokaamaan: kokeilkaa.

Anna on jo kauan sitten julistanut, että auto on hänen paras kaverinsa. Se on helpottanut nuorena leskeksi jääneen naisen elämää. Autolla on viety tyttäret harrastuksiin ja ajettu hankalat työmatkat. Lisäksi kosla on antanut vapauden lähteä sukuloimaan Sisä-Suomeen juuri silloin, kun se on itselle sopinut. ”Auto on autonomia, itsemääräämisoikeus!” Anna ilakoi.

Omia automuistojasi voit herätellä sivun 54 autojutustamme. Jo vanhat nimet heläyttävät kelloja.Vauxhall Viva. Ford Anglia. Hillman Imp. Merkkiuskollisuuskin on varmaan enemmän tunne- kuin

järkikysymys. Volkswagen, Mercedes Benz, Toyota. Tutut merkit jatkavat isältä tyttärelle ja äidiltä pojalle.