Kolme pientä talvirunoa

Kolme pientä talvirunoa Pertti Niemisen kokoelmasta Niin kiire tässä elämässä, Otava 1972:

Talviyö,  pilvien kajoa vasten

äkkiä puhelinpylväs,

kuin lapsena

viisi tuntia harhailtua.

------------------------------

Tulet metsästä alas aukealle,

haukot henkeä:

taivas onkin kirkas

pelloilla ohuelti lunta,

puut ja karhunputket

siveltimen jäljet.

------------------------------------

Niin tiheä sumu,

että kuulee kaikkien salaisuudet.

Kommentit (2)

Hilkka-Tuulikki Kauvo

Loppu- tai alkusoinnuton- suorasanainen runo vaatii kirjoittajaltaan hyviä oivalluksia, että se sykähdyttää ja luo lukijalleen sille tarkoitetun tunnelman. Nämä koruttomuudessaan ja lyhykäisyydessään olivat ihania ja tunnelman tavoitti heti. Tämä taito ei vain ole kaikilla, jotka tällaista runoutta kirjoittavat. Silti parempi kirjoittaa kuin olla kirjoittamatta, jos sisäinen kutsumus sitä vaatii. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Jos sitä tekisivät vain tosi taiturit, olisi meillä paljon vähemmän mielenkiintoista luettavaa. Mielenkiintoista on myös arvostella lukemisiaan ja itsekin yrittää, kun on sisäinen pakko ja jos se tuo kirjoittajalleen tyydytystä. vaikka ei se aina arvostelua kestäisikään. Runot ovat rakkaita ja ihania helmiä arjen nauhaan.

roope

ON KIVA KUN ANNATTE MAHDOLLISUUDEN-RUNOSILUISILLE-LEHDEN LUKIJOILLENNE!! KIVOJA RUNOJA .

TÄSSÄ OMANI:\MITÄ ENEMM ÄN YRITÄN
UNOHTAA
SINUT SYDÄMESTÄIN
SITÄ
RAKKAAMMAKSI
MINULLE TULET\

Seuraa 

Tympii, tökkii, pännii, ärsyttää! Onko ajassa, yhteiskunnassa, perheessä, mediassa, hallituksessa, anopissa, miniässä tai supermarketin sähköovissa epäkohtia, joista haluat nostaa äläkän? Anna tulla! Puhekuplia on paikka hyville puheenaiheille ja herätteleville mielipiteille.

Lähetä meille mielipiteesi. Valitsemme ja julkaisemme mielipiteitä journalistisin perustein.

Teemat

Blogiarkisto