
Jokainen meistä haluaa elää hyvän elämän, ja jokaisella on omat haaveensa miten sellaisen saavuttaa. Nykyaikana onnesta ja hyvästä olosta pauhataan joka tuutista, mutta mitä se oikeastaan on? Miten ihan tavallinen ihminen hyvän elämän näkee ja kokee? Onko hyvän elämän salaisuus lopulta niin salaista… ja jos se ei ole salaisuus miten sen voi löytää? Hyvästä olosta ja onnen löytämisestä puhutaan paljon. Tämän takia monelle nuorelle onnen saavuttamisesta saattaa tulla eräänlaista suorittamista. Kuitenkaan onnea ei voi suorittaa. Itse olen vähän yli kolmekymppinen nainen. Välillä tunnen olevani hukassa, niin paljon hyväntahtoisia neuvoja hyvän elämän ja ikuisen onnen saavuttamiseksi saan. Uskon kuitenkin, että kun elämää on kokenut ja nähnyt, niin tietää, että hyvän elämän salaisuus, iso kokonaisuus, rakentuu pienistä asioista.
Sumuisen maaliskuun päivänä päätän lähteä etsimään vastausta hyvän elämän salaisuuteen, päädyn tapahtumaan jossa paljon erilaisia kävijöiltä joilta voin kysellä löytyisikö heiltä hyvän elämän salaisuuden resepti kanssani jaettavaksi.
Ensimmäinen joka tutkimusmatkallani tulee vastaan on herttainen Qin Chau. Näen hänen kävelevän sisään hyvin määrätietoisen oloisena, ja aikani etsittyäni löydän hänet kuuntelemassa erästä luentoa. Qin on saapunut paikalle yksin hakemaan uusia ideoita ja kontakteja. Etenkin uusien ystävien löytäminen olisi hänelle todella mieluisaa. Työelämässä mukana oleva Qin pitää itsensä nuorena harrastusten avulla, liikkumalla ja lukemalla. Terveelliset elämäntavat ovat Qinin hyvän elämän keskeisin salaisuus, ja hänen haaveisiin kuuluu saada lisää aikaa harrastamiseen.
Kaija Reinikainen kävelee vastaan pinkissä pipossa salaisen hymyn kanssa. Salainen hymynsä taitaa olla peräisin intohimosta kuunnella luentoja, olipa aihe mikä vaan. Erityisesti Kaija pitää kirjailijoiden luennoista. Kaija on eläkkeellä saanut elämäänsä enemmän aikaa ja nautiskelee siitä puutarhanhoidon ja lukemisen parissa. Hänellä ei ole mitään erityistä haavetta toteuttamatta. Kaijan hyvä elämä, jonka perhe, erityisesti lapsenlapset, hyvät ystävät ja sosiaalinen elämä tuo tullessaan, on tässä ja nyt.
Jatkan matkaani läpi iloisesti sorisevan väen läpi ja katseeni kiinnittyy mukavassa nojatuolissa istuskelevaan leppoisan oloiseen mieheen. Ari Strandén saapunut paikalle vaimonsa kanssa, ja on mielissään päivän annista. Ari painottaa hyvän elämän olevan hänelle tasapainoa ja asioita, jotka luovat hyvinvointia sekä itselle että muille. Arin harrastuksiin, työn ohella, kuuluu luonto ja kalastus. Hänen haaveena eläkkeelle jäädessä ovat matkustelu ja lomailu. Erityisesti tuttu ja turvallinen Kanariansaaret on matkakohde Arin mieleen.
Seuraavaksi pirteässä lilassa asussa vastaani kävelee Eila Elosuo-Valtari. Eila kertoo pitävänsä hyvän elämän salaisuutena onnellista perhettä ja terveyttä. Eläkkeellä oleva Eila elää aktiivista elämää, johon teatterissa ja konsertissa käynnit sekä matkustelu kuuluvat kiinteästi. Hän on juuri palannut miehensä kanssa neljän viikon Espanjan matkalta, mieluisasta lomakohteesta, johon pariskunta matkaa ilolla yhä uudelleen. Liikunta sekä kulttuuriharrastukset tuovat nautintoa elämään, ja Eila toivoo elämäänsä terveyttä, jotta hänen haaveensa, lastenlasten ylioppilasjuhliin osallistuminen, toteutuu.
Eila Nieminen kävelee haaveilevan oloisena vastaan vihreässä asussa. Hän on saapunut paikalle ystävänsä kanssa. Hänen reseptinsä hyvään elämään koostuu hyvästä terveydestä, ystävistä ja innostuneisuudesta oman hyvinvoinnin hoitamiseen. Eilan harrastuksiin kuuluu Asahi liikunta, jota hän on harrastanut jo 7 vuotta, kaksi kertaa viikossa. Pienen juttuhetken jälkeen huomaan, että Asahi on todellakin vienyt Eilan sydämen. Hänen innostuksensa saa minutkin kiinnostumaan lajin monipuolisesta annista ja Eila suositteleekin lajia kaikille. Asahi yhdistää liikunnan ja Eilan sosiaalisen elämän, sillä useat hänen ystävänsä harrastavat myös lajia. Eila harrastaa lisäksi lenkkeilyä, vesiliikuntaa sekä lukemista, ja haaveilee Espanjassa matkustelusta. Eilan hyvän elämän resepti on ilmeisen monimuotoinen, maukas aktiivinen elämä.
Päivän päätteeksi havahdun kahvilasta kuuluvaan iloiseen nauruun ja rupatteluun. Löydän sieltä kaverukset Marja-Liisa Vuorelan ja Vuokko-Liisa Kasarin. Kaksikolla on todella positiivinen tunnelma ja he keskustelevat iloisesti hyvän elämän saloista samalla kikatellen. Marja-Liisa kertoo, että hänelle hyvän elämän salaisuus on rauha itsensä kanssa ja kokonaisvaltainen levollisuus. Hänen koko olemuksestaan hehkuu levollinen ja tyytyväinen olo. Reseptiin kuuluu liikunta, ystävät ja lapsenlapset sekä kiitollisuus pienistä asioista ja hyvistä hetkistä – ”kuten tämä juuri nyt” täydentää Marja-Liisa. ”Huumori on tärkeää elämässäni. Se on tosi tärkeää”, Marja-Liisa painottaa. Ihanat valoisat ystävät ja loistavat, huumorintajuiset omat lapset tuovat elämään nuorekkuutta ja virkeyttä. Marja-Liisan salainen haave on mennä vielä naimisiin. Tämän sanottuaan hän purskahtaa nauruun ja tokaisee ”Älä sitä kirjoita, se oli vitsi!”. ”Haaveenani voisi olla matkustaa jonnekin kauas, vaikea sanoa paikkaa. Se voisi olla hiljainen rauhallinen paikka tai kaupungin vilinässä. Ja kaikkia haaveita ei välttämättä tarvitse edes toteuttaa. On suuri rikkaus nähdä erilaisia kulttuureja ja tavata erilaisia ihmisiä, eikö niin?” Marja-Liisa toteaa lopuksi.
Samassa pöydässä viihtyvä ystävä Vuokko-Liisa kiteyttää hyvän elämän salaisuuden viisaasti: ”Hyvässä elämässä pitää olla joku lähtökohta, ja kaiken A ja O on terveys. Itse edistän terveyttäni säännöllisillä elämäntavoilla, ja minimoin tietoisesti riskejä noudattamalla terveitä elämäntapoja ja olemalla varovainen liikenteessä.” Kysyessäni onko Vuokko-Liisalla vielä toteutumattomia haaveita hän nauraa ja sanoo ”Voi, niitä on monta. Minulla on aina jokin projekti päällä, mutta kun olen myös aina menossa, niin niitä on vaikea saada tehtyä loppuun!” Vuokko-Liisa kertoo innokkaasti valokuvauksen olevan niin ihana harrastus. ”Olen harrastanut sitä jo 50-luvulta lähtien. Sisareni aina nauraa, että yli 10-vuotta olen sanonut lopettavani, mutta se vain jatkuu ja jatkuu. Minkä intohimoille voi! ” Kuunnellessani Vuokko-Liisaa koen hänen elämän salaisuuden löytyvän aktiivisuudesta. Hänellä ei juurikaan taida joutohetkiä löytyä, mielikuvitus pitää pirteyden yllä.
Päivän päätteeksi minulla on tunne siitä, että jokainen haastateltavista elää todella hyvää elämää.
"He ovat kenties tiedostaen tai tietämättään löytäneet sen oman näköisen, maukkaan makuisen hyvän elämän salaisuuden ja reseptin itselleen."
Haastateltavien vastaukset eivät ensiksi yllättäneet minua, mutta tarkemman tunnustelun jälkeen huomasin miten kaikilla vastaajilla oli samankaltainen salaisuus hyvän elämän saavuttamiseksi. He pitivät itsensä virkeinä ja nuorekkaina yksinkertaisilla, mutta energisoivilla asioilla. Heillä kaikilla oli sosiaalinen elämä ja he liikkuivat jonkun harrastuksen myötä. Heillä oli haave tai haaveita, mutta niiden toteutuminen ei ole välttämättä se kaikista tärkein päämäärä. Tärkeämmäksi vaikutti nousevan se, että elämässä on tulevaisuuteen suuntautuvia tavoitteita. Ja mikä tärkeintä he kaikki osasivat nauraa ja hymyillä.
Hyvän elämän salaisuus ei siis olekaan niin syvälle kätketty, vai onko se? Tärkeintä on nauttia niistä pienistä hetkistä, joita elämä eteen tuo, ja arvostaa sitä mitä elämä jo on antanut. Ja täytyy myöntää, että hyvän elämän saavuttamisen yksinkertaisuus yllätti minut.
Katja Järventaka
Kirjoittaja vieraili syksyllä Hyvä elämä -messuilla ja heräsi pohtimaan hyvän elämän salaisuutta
Lehti on todella hyvin tehty. Mielenkiintoisia artikkeleita ja muutenkin onnistunut. Lehden nimi vaan on jotenkin " kaisakeisarin aikainen". Pistäisittekö pystyyn kilpailun uudesta nimestä! Lukijakunta varmaan lisääntyisi.
Kiitos hyvästä lehdestä. Olen tyytyväinen sisältöön, mutta ainahan tulee uusia aiheita joita voidaan käsitellä. Edellisen kommentoijan ajatus uudesta nimestä on aivan hyvä. ET- ei ehkä kaikille kerro mitä lehti sisältää. Jospa se olisi vaikka ELÄKEKERHOLAINEN tai jotain vastaavaa. Kilpailu pystyyn. Hyvää syksyä.
Hyvää syksyä kaikille! ET-lehti on luettavan hyvä kaikille aikuisille, ei vain eläkkeellä oleville. Minulle lehti on tullut jo niin kauan
, etten muista vuosimääriä,ja olen edelleenkin siihen tyytyväinen. Lehden nimi ET on minusta naseva lyhykäisyydessään ja viestittää elämän taidoista joita lehti sivuillaan käsittelee.Innolla odotan aina seuraavaa painosta.
Kyllä on mielenkiintoinen tämä raati. On mukava avata kone ja lukea mitä päivän aikana on tullut uutta luettavaa. Sitten kun on päästy hyvin alkuun tekstit varmaan paranevat ja uusia " tuttavuuksia" löytyy. Kaunista syksyä.
Hei!
Lehti on minunkin mielestäni hyvin onnistunut aihealueiden valinnassa.
Viime numerossa oleva artikkeli neurokirurgi Juha Hernesniemestä oli erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti laadittu, joten vastaavanlaisia lisää.
Nimen muutos voisi ehkä saada ainakin aluksi uusia lukijoita, koska olen myös kuullut kommentteja että sehän on vain eläkeläisten lehti.
Kiitokset lehden puolesta. Mitä mieltä olet, onko lehdessä ja nettisivuissa samaa henkeä - ja tarviseeko olla?
Tämä uusi nimi on hauska ajatus! Mutta jos ajattelee, että lehdellä on yli 700 000 lukijaa, joita nimi ei näytä haittaavan, niin tekisikö se hallaa, jos ET vaihtuisi johonkin aivan toiseen? Aivan lehden ensimmäisinä vuosina nimeen liitettiin myös sana elämäntaito, ja siitähän monissa aiheissamme on kyse. Sitä on myös kypsillä, fiksuilla lukijoillamme.
Niin, en uskalla suositella uutta nimeä, paitsi jos joku oikein hyvä uusi olisi tarjolla. Vähemmän onnistunut uusi nimi saattaisi viedä ojasta allikkoon. Ei muutosta muutoksen vuoksi. -Itse luulin ensin että ET tarkoittaa "Eläketietoa" tai jotain sensuuntaista. Mutta "Elämäntaito" sopii kaikenikäisten lukemistoksi. (Minä lukisin mielelläni julkkiksista, kuten Marco Bjurströmistä, Aira Samulinista, Ritva Oksasesta, Tuija Piepposesta ja muista "elämäntaitureista".)
Olen samaa mieltä. ET on tunnettu nimi. Jos ei nimi miestä pahenna, niin ei lehteäkään.
Kyllä lehdessä ja nettisivuissa on samaa henkeä mutta on myös paljon uusia mielipiteitä. Kirjoittajien ikä jättää varmaan jälkensä, onhan meillä kyllä monenlaisia ajatuksiakin. Jatketaan vain edelleen
Kaari Utrion mielipiteet aiheuttivat monenlaisia mietteitä. Hoitaessaan läheistä omaista pitkiä aikoja ajatukset näistäkin asioista muuttuvat ja potilaan kanssa keskustellessa niihin tulee uutta etäisyyttä.
Mariaterttu, kirjoitit, että omaista pitkiä aikoja hoitaessa ajatukset näistä asioista muuttuvat. Voitko hieman avata, miten ne muuttuvat?
Keskustelu vanhusten hoidosta nousee miltei säännöllisin ajoin esiin.Sellainenkin vaihtoehto, kuin hoitotestamentti on jäänyt mielestäni vähälle huomiolle. Testamentin voi tehdä hyvissä ajoin ennen voinnin huononemista, ja esittää siinä oman tahtonsa hoidon suhteen sitten kun ei siihen itse enää kykene. Se helpottaa omaisten päätöksiä vaikeassa tilanteessa. Olen itse tehnyt hoitotestamentin jo 15 vuotta sitten, ja se omaisten tiedossa. Armokuolema ei siihen sisälly, koska se ei ole Suomessa laillista.
Hyvä Kaakotar. Minua kiinnostaa kovasti tuo hoitotahto, sillä sehän nyt olisi vähintä mitä itse kukin voisi elämän loppua helpottaakseen tehdä. Missä sinun tahtoasi säilytetään - onko se kotona vai esimerkiksi terveyskeskuksessa? Onko vuosien mittaan tullut tarvetta lisätä tai poistaa jotakin?
Säilytän hoitotestamenttia kotona, ja lapset tietävät missä se on. Ajatus kopion tallentamisesta terveyskeskukseen tai omalle lääkärille on käynyt mielessä, en vain ole vielä toteuttanut sitä. Muutoksia en ole tehnyt, se on mielestäni edelleen tahtoni mukainen ja ajan tasalla.
Vielä jahkaan tuosta vanhusten hoidosta. Täytyy myöntää, että en lukenut Kaari Utrion kolumnia suoraan lehden sivulta, vaan olin sen tiedon varassa minkä iltapäivälehdistä ja tositen kommenteista sain.
En ymmärtänyt, että oli tarkoitettu sarkasmiksi. Mutta väärin ymmärtäessäni olin sentään aika hyvässä seurassa - kun professorikin otti sen todesta, heh!
Kysyitte, miksi joku tykkää/ei tykkää ruokapalstoista. Minä en tykkää siksi, kun en viitsi paljon aikaa hellan ääressä viettää (hävettää myöntää). Itse en syö lihaa, ja sen minkä jälkikasvulle kokkaan, teen mahdollisimman nopeasti. Usein käytän pakasteita ja mikroruokia. Itse syön enimmäkseen leipää, maitotuotteita, hedelmiä, marjoja, vihanneksia, kalaa, munia. Usein lämmitän vain kahvia tai teetä.
ET-lehden toimitus on hyvin ajantasalla myös tällä nettikyselyllä. Innokkaita vastaajia ja kehittäjiä tuntuu olevan tarjolla. Sekin kertoo jo paljon lehdestä ja lehden kiinnostavuudesta! Itse olen vähän hidas syttymään blokeille, mutta luettuani päätoimittajan kirjoituksen matkakohteisiin liittyvistä blogeista mm. mukavista, idyllisistä kahviloista etc niin innosstuin....todellakin tälläinen varmaankin puuttuu. Ja uudet lomakohteet ja nähtävyydet etc ja ennenkaikkea kohteita, missä vielä se omaleimaisuus on jäljellä.
Harrastukset ulkomailla esim. uudet golf kohteet (muut kuin Espanja) kiinnostaisivat minua.
Minua kiinnostaisivat mielenkiintoiset elämän tarinat tavallisista ihmisistä. Esim. selviytymistarinat eri kriiseistä ero, sairaudet, perheväkivalta, alkoholi ja huumeriippuvuuksista selviytyminen etc.
Minusta tuntuu, että julkisuuden henkilöistä on kirjoitettu jo niin paljon, että mitä uutta vielä heistä voisi kaivaa ellei heidän elämässään tapahdu suuria elämänmuutoksia.
Teema arjen sakarit olisi minusta myös kiinnostava. Varmaan tälläinen teema on ollutkin, mutta teema olisi hyvä ja voisi nostaa aina paikkakunnalta esim. jonkun todella hyvän palveluammatissa olevan ihmisen esille. Meitä suomalaisiahan haukutaan liian usein, että emme osaa palvella. Ja näin lehden lukijat voisivat ehdottaa omaa suosikkiaan alalta kuin alalta.
Hei Rita! Mitkä kohteet sinua erityisesti kiinnostavat: Eurooppa vai kaukaisemmat kolkat?
Hyvä idea. Arjen sankarit on hieno! Kaikki lukijani: ketä tuntemaasi ihmistä ehdottaisit arjen sankariksi?
Sarkasmista vielä: uutissa kerrottiin tänään, että jotkut perusterveet vanhat ihmiset pelkäävät ottaa lääkkeitä, koska pelkäävät, että nyt niihin on jo saatettu sujauttaa kuolinpilleri. Ei mene vino huumori perille. On surullista, että jonkun täytyy kokea olevansa tällaisen mielivallan alla.