
Jokainen meistä haluaa elää hyvän elämän, ja jokaisella on omat haaveensa miten sellaisen saavuttaa. Nykyaikana onnesta ja hyvästä olosta pauhataan joka tuutista, mutta mitä se oikeastaan on? Miten ihan tavallinen ihminen hyvän elämän näkee ja kokee? Onko hyvän elämän salaisuus lopulta niin salaista… ja jos se ei ole salaisuus miten sen voi löytää? Hyvästä olosta ja onnen löytämisestä puhutaan paljon. Tämän takia monelle nuorelle onnen saavuttamisesta saattaa tulla eräänlaista suorittamista. Kuitenkaan onnea ei voi suorittaa. Itse olen vähän yli kolmekymppinen nainen. Välillä tunnen olevani hukassa, niin paljon hyväntahtoisia neuvoja hyvän elämän ja ikuisen onnen saavuttamiseksi saan. Uskon kuitenkin, että kun elämää on kokenut ja nähnyt, niin tietää, että hyvän elämän salaisuus, iso kokonaisuus, rakentuu pienistä asioista.
Sumuisen maaliskuun päivänä päätän lähteä etsimään vastausta hyvän elämän salaisuuteen, päädyn tapahtumaan jossa paljon erilaisia kävijöiltä joilta voin kysellä löytyisikö heiltä hyvän elämän salaisuuden resepti kanssani jaettavaksi.
Ensimmäinen joka tutkimusmatkallani tulee vastaan on herttainen Qin Chau. Näen hänen kävelevän sisään hyvin määrätietoisen oloisena, ja aikani etsittyäni löydän hänet kuuntelemassa erästä luentoa. Qin on saapunut paikalle yksin hakemaan uusia ideoita ja kontakteja. Etenkin uusien ystävien löytäminen olisi hänelle todella mieluisaa. Työelämässä mukana oleva Qin pitää itsensä nuorena harrastusten avulla, liikkumalla ja lukemalla. Terveelliset elämäntavat ovat Qinin hyvän elämän keskeisin salaisuus, ja hänen haaveisiin kuuluu saada lisää aikaa harrastamiseen.
Kaija Reinikainen kävelee vastaan pinkissä pipossa salaisen hymyn kanssa. Salainen hymynsä taitaa olla peräisin intohimosta kuunnella luentoja, olipa aihe mikä vaan. Erityisesti Kaija pitää kirjailijoiden luennoista. Kaija on eläkkeellä saanut elämäänsä enemmän aikaa ja nautiskelee siitä puutarhanhoidon ja lukemisen parissa. Hänellä ei ole mitään erityistä haavetta toteuttamatta. Kaijan hyvä elämä, jonka perhe, erityisesti lapsenlapset, hyvät ystävät ja sosiaalinen elämä tuo tullessaan, on tässä ja nyt.
Jatkan matkaani läpi iloisesti sorisevan väen läpi ja katseeni kiinnittyy mukavassa nojatuolissa istuskelevaan leppoisan oloiseen mieheen. Ari Strandén saapunut paikalle vaimonsa kanssa, ja on mielissään päivän annista. Ari painottaa hyvän elämän olevan hänelle tasapainoa ja asioita, jotka luovat hyvinvointia sekä itselle että muille. Arin harrastuksiin, työn ohella, kuuluu luonto ja kalastus. Hänen haaveena eläkkeelle jäädessä ovat matkustelu ja lomailu. Erityisesti tuttu ja turvallinen Kanariansaaret on matkakohde Arin mieleen.
Seuraavaksi pirteässä lilassa asussa vastaani kävelee Eila Elosuo-Valtari. Eila kertoo pitävänsä hyvän elämän salaisuutena onnellista perhettä ja terveyttä. Eläkkeellä oleva Eila elää aktiivista elämää, johon teatterissa ja konsertissa käynnit sekä matkustelu kuuluvat kiinteästi. Hän on juuri palannut miehensä kanssa neljän viikon Espanjan matkalta, mieluisasta lomakohteesta, johon pariskunta matkaa ilolla yhä uudelleen. Liikunta sekä kulttuuriharrastukset tuovat nautintoa elämään, ja Eila toivoo elämäänsä terveyttä, jotta hänen haaveensa, lastenlasten ylioppilasjuhliin osallistuminen, toteutuu.
Eila Nieminen kävelee haaveilevan oloisena vastaan vihreässä asussa. Hän on saapunut paikalle ystävänsä kanssa. Hänen reseptinsä hyvään elämään koostuu hyvästä terveydestä, ystävistä ja innostuneisuudesta oman hyvinvoinnin hoitamiseen. Eilan harrastuksiin kuuluu Asahi liikunta, jota hän on harrastanut jo 7 vuotta, kaksi kertaa viikossa. Pienen juttuhetken jälkeen huomaan, että Asahi on todellakin vienyt Eilan sydämen. Hänen innostuksensa saa minutkin kiinnostumaan lajin monipuolisesta annista ja Eila suositteleekin lajia kaikille. Asahi yhdistää liikunnan ja Eilan sosiaalisen elämän, sillä useat hänen ystävänsä harrastavat myös lajia. Eila harrastaa lisäksi lenkkeilyä, vesiliikuntaa sekä lukemista, ja haaveilee Espanjassa matkustelusta. Eilan hyvän elämän resepti on ilmeisen monimuotoinen, maukas aktiivinen elämä.
Päivän päätteeksi havahdun kahvilasta kuuluvaan iloiseen nauruun ja rupatteluun. Löydän sieltä kaverukset Marja-Liisa Vuorelan ja Vuokko-Liisa Kasarin. Kaksikolla on todella positiivinen tunnelma ja he keskustelevat iloisesti hyvän elämän saloista samalla kikatellen. Marja-Liisa kertoo, että hänelle hyvän elämän salaisuus on rauha itsensä kanssa ja kokonaisvaltainen levollisuus. Hänen koko olemuksestaan hehkuu levollinen ja tyytyväinen olo. Reseptiin kuuluu liikunta, ystävät ja lapsenlapset sekä kiitollisuus pienistä asioista ja hyvistä hetkistä – ”kuten tämä juuri nyt” täydentää Marja-Liisa. ”Huumori on tärkeää elämässäni. Se on tosi tärkeää”, Marja-Liisa painottaa. Ihanat valoisat ystävät ja loistavat, huumorintajuiset omat lapset tuovat elämään nuorekkuutta ja virkeyttä. Marja-Liisan salainen haave on mennä vielä naimisiin. Tämän sanottuaan hän purskahtaa nauruun ja tokaisee ”Älä sitä kirjoita, se oli vitsi!”. ”Haaveenani voisi olla matkustaa jonnekin kauas, vaikea sanoa paikkaa. Se voisi olla hiljainen rauhallinen paikka tai kaupungin vilinässä. Ja kaikkia haaveita ei välttämättä tarvitse edes toteuttaa. On suuri rikkaus nähdä erilaisia kulttuureja ja tavata erilaisia ihmisiä, eikö niin?” Marja-Liisa toteaa lopuksi.
Samassa pöydässä viihtyvä ystävä Vuokko-Liisa kiteyttää hyvän elämän salaisuuden viisaasti: ”Hyvässä elämässä pitää olla joku lähtökohta, ja kaiken A ja O on terveys. Itse edistän terveyttäni säännöllisillä elämäntavoilla, ja minimoin tietoisesti riskejä noudattamalla terveitä elämäntapoja ja olemalla varovainen liikenteessä.” Kysyessäni onko Vuokko-Liisalla vielä toteutumattomia haaveita hän nauraa ja sanoo ”Voi, niitä on monta. Minulla on aina jokin projekti päällä, mutta kun olen myös aina menossa, niin niitä on vaikea saada tehtyä loppuun!” Vuokko-Liisa kertoo innokkaasti valokuvauksen olevan niin ihana harrastus. ”Olen harrastanut sitä jo 50-luvulta lähtien. Sisareni aina nauraa, että yli 10-vuotta olen sanonut lopettavani, mutta se vain jatkuu ja jatkuu. Minkä intohimoille voi! ” Kuunnellessani Vuokko-Liisaa koen hänen elämän salaisuuden löytyvän aktiivisuudesta. Hänellä ei juurikaan taida joutohetkiä löytyä, mielikuvitus pitää pirteyden yllä.
Päivän päätteeksi minulla on tunne siitä, että jokainen haastateltavista elää todella hyvää elämää.
"He ovat kenties tiedostaen tai tietämättään löytäneet sen oman näköisen, maukkaan makuisen hyvän elämän salaisuuden ja reseptin itselleen."
Haastateltavien vastaukset eivät ensiksi yllättäneet minua, mutta tarkemman tunnustelun jälkeen huomasin miten kaikilla vastaajilla oli samankaltainen salaisuus hyvän elämän saavuttamiseksi. He pitivät itsensä virkeinä ja nuorekkaina yksinkertaisilla, mutta energisoivilla asioilla. Heillä kaikilla oli sosiaalinen elämä ja he liikkuivat jonkun harrastuksen myötä. Heillä oli haave tai haaveita, mutta niiden toteutuminen ei ole välttämättä se kaikista tärkein päämäärä. Tärkeämmäksi vaikutti nousevan se, että elämässä on tulevaisuuteen suuntautuvia tavoitteita. Ja mikä tärkeintä he kaikki osasivat nauraa ja hymyillä.
Hyvän elämän salaisuus ei siis olekaan niin syvälle kätketty, vai onko se? Tärkeintä on nauttia niistä pienistä hetkistä, joita elämä eteen tuo, ja arvostaa sitä mitä elämä jo on antanut. Ja täytyy myöntää, että hyvän elämän saavuttamisen yksinkertaisuus yllätti minut.
Katja Järventaka
Kirjoittaja vieraili syksyllä Hyvä elämä -messuilla ja heräsi pohtimaan hyvän elämän salaisuutta
Lupiini on komea kasvi. Luonto muuttuu ja samalla kasvit. Muutos on joskus raju mutta sille ei voi mitään. Suomi ja luonto muuttuu tavalla mitä ei nytymmärretä.
Hyvä päätoimittaja
Minusta kuukauden kukkaloisto on paljon mukavampi kuin epäsiisitit ojanreunat ja tienpenkat koko kesän. Ei sitä ketoluontoa, jos ei lasketa koiranputkea näillä paikoilla ennenkään ole ollut. Sitä paitsi nyt voi poimia ohiajaessa komean puketin vaikka tuliaisiksi.
Terveisisin
Kaikkien kukkien ystävä
Hyvä päätoimittaja,
kiitos kun puutuitte tärkeään asiaan.
Olen aloittanut lupiinien vastaisen sodan jo vuosia sitten. Haastaisin kaikki samanmieliset talkoisiin: annetaan tunti pari viikossa lupiinien vastaiseen taisteluun. Ja juuri nyt on oikea aika ennen kuin tekevät siemieniä. Poimi niitä niin paljon kuin tunnissa ehdit ja heitä tunkiolle. Ja jos oikein haluat panostaa, niin revi niitä juurineen.
Minulla on mökilläni n. 2 ha keto, jota on vuosia vaalittu ja johon on lakanaa apuna käyttäen haettu kedon kasvien siemeniä.
Ketomme hehkuu sinisenä ja keltaisena ja aniliinin punaisena ja se perhosten määrä! Niitä on paljon ja kaikissa sateenkaaren väreissä. Mökillemme johtaa 700 m tie, joka kulkee hakkuuaukion läpi. Lupiinit tulivat ujosti ensin tiemme alkuun n. 3 vuotta sitten ja ovat siitä levinneet pikkuhiljaa OJAN PIENTAREELLA PYSYEN jo ohi talomme ja niittymme. Eivät ole ainakaan vielä pyrkineet ojan penkalta pois.... Meillä on nyt paljon erilaisia 2 värisiä lupiineja, on pinkki-lilaa ja lila-valkoista ja erikoinen valko-lime. Me pidämme tästä komeasta kukkijasta, eteenkin kun ovat kaunistaneet rujoa raiskattua avohakkuu aukkoa. Maitohorsma on vallannut kaikki ne paikat, joissa Lupiini ei kasva, eli kuivat tasamaat.
Jos Lupiini ei käyttäydy kunnolla, se niitetään alas niin monena vuotena kuin on pakko. Vielä toistaiseksi se on mielestämme kaunistus.
Turhaa valittaa lupiineista, että ne vievät paikan kedonkukilta.
Eniten tilaa luonnonkukilta vievät nurmikot, yhden ainoan kasvilajin alueet, jotka ovat nykyään vallitsevina pihoilla,
Se, miksi teiden reunuksilla on lupiineja, johtuu omakohtaisen havainnon mukaan kunnallisten (ym.) instanssien käyttämästä täyttömaasta, jonka mukana lupiinin siemenet ovat tulleet.
Muutenkin jokavuotiset - kenties lakisääteiset - toimenpiteet niittävät luonnon kasvattamat kukat tienvarsilta juuri kun ne ovat parhaimmillaan.
Kukka-asenne
Tämä on kyllä hyvä pointti, vaikka lupiini kyllä muodostaa yhden ainoa kasvilajin alueen. Nurmikkoa parempi se toki on.
Meillä pihalla kukkii lupini. On tuotu tienvarresta. Se on nätti.
Meilläkin kasvaa lupiini yhden pihlajan alla kotipihalla .Muualle emme anna sen levitä.
Tänä aamuna oli ohjelma aamu tvssä toisesta "roskakasvista" palsamista.
Sekin on kaunis kasvi kun sen ei anna valloittaa muita kasveja .
Tonttimme on kaupungin rajaa vastaan metsikköön ja kompostin suojaksi sen on annettu kasvaa ,muttei sen isommalle alueella ,hyvin saa nyhdettyä poi kielletyltä alueelta,mutta se on joka vuotinen homma ,muuten valtautuu .Sama juttu lupiininkanssa.