
Jokainen meistä haluaa elää hyvän elämän, ja jokaisella on omat haaveensa miten sellaisen saavuttaa. Nykyaikana onnesta ja hyvästä olosta pauhataan joka tuutista, mutta mitä se oikeastaan on? Miten ihan tavallinen ihminen hyvän elämän näkee ja kokee? Onko hyvän elämän salaisuus lopulta niin salaista… ja jos se ei ole salaisuus miten sen voi löytää? Hyvästä olosta ja onnen löytämisestä puhutaan paljon. Tämän takia monelle nuorelle onnen saavuttamisesta saattaa tulla eräänlaista suorittamista. Kuitenkaan onnea ei voi suorittaa. Itse olen vähän yli kolmekymppinen nainen. Välillä tunnen olevani hukassa, niin paljon hyväntahtoisia neuvoja hyvän elämän ja ikuisen onnen saavuttamiseksi saan. Uskon kuitenkin, että kun elämää on kokenut ja nähnyt, niin tietää, että hyvän elämän salaisuus, iso kokonaisuus, rakentuu pienistä asioista.
Sumuisen maaliskuun päivänä päätän lähteä etsimään vastausta hyvän elämän salaisuuteen, päädyn tapahtumaan jossa paljon erilaisia kävijöiltä joilta voin kysellä löytyisikö heiltä hyvän elämän salaisuuden resepti kanssani jaettavaksi.
Ensimmäinen joka tutkimusmatkallani tulee vastaan on herttainen Qin Chau. Näen hänen kävelevän sisään hyvin määrätietoisen oloisena, ja aikani etsittyäni löydän hänet kuuntelemassa erästä luentoa. Qin on saapunut paikalle yksin hakemaan uusia ideoita ja kontakteja. Etenkin uusien ystävien löytäminen olisi hänelle todella mieluisaa. Työelämässä mukana oleva Qin pitää itsensä nuorena harrastusten avulla, liikkumalla ja lukemalla. Terveelliset elämäntavat ovat Qinin hyvän elämän keskeisin salaisuus, ja hänen haaveisiin kuuluu saada lisää aikaa harrastamiseen.
Kaija Reinikainen kävelee vastaan pinkissä pipossa salaisen hymyn kanssa. Salainen hymynsä taitaa olla peräisin intohimosta kuunnella luentoja, olipa aihe mikä vaan. Erityisesti Kaija pitää kirjailijoiden luennoista. Kaija on eläkkeellä saanut elämäänsä enemmän aikaa ja nautiskelee siitä puutarhanhoidon ja lukemisen parissa. Hänellä ei ole mitään erityistä haavetta toteuttamatta. Kaijan hyvä elämä, jonka perhe, erityisesti lapsenlapset, hyvät ystävät ja sosiaalinen elämä tuo tullessaan, on tässä ja nyt.
Jatkan matkaani läpi iloisesti sorisevan väen läpi ja katseeni kiinnittyy mukavassa nojatuolissa istuskelevaan leppoisan oloiseen mieheen. Ari Strandén saapunut paikalle vaimonsa kanssa, ja on mielissään päivän annista. Ari painottaa hyvän elämän olevan hänelle tasapainoa ja asioita, jotka luovat hyvinvointia sekä itselle että muille. Arin harrastuksiin, työn ohella, kuuluu luonto ja kalastus. Hänen haaveena eläkkeelle jäädessä ovat matkustelu ja lomailu. Erityisesti tuttu ja turvallinen Kanariansaaret on matkakohde Arin mieleen.
Seuraavaksi pirteässä lilassa asussa vastaani kävelee Eila Elosuo-Valtari. Eila kertoo pitävänsä hyvän elämän salaisuutena onnellista perhettä ja terveyttä. Eläkkeellä oleva Eila elää aktiivista elämää, johon teatterissa ja konsertissa käynnit sekä matkustelu kuuluvat kiinteästi. Hän on juuri palannut miehensä kanssa neljän viikon Espanjan matkalta, mieluisasta lomakohteesta, johon pariskunta matkaa ilolla yhä uudelleen. Liikunta sekä kulttuuriharrastukset tuovat nautintoa elämään, ja Eila toivoo elämäänsä terveyttä, jotta hänen haaveensa, lastenlasten ylioppilasjuhliin osallistuminen, toteutuu.
Eila Nieminen kävelee haaveilevan oloisena vastaan vihreässä asussa. Hän on saapunut paikalle ystävänsä kanssa. Hänen reseptinsä hyvään elämään koostuu hyvästä terveydestä, ystävistä ja innostuneisuudesta oman hyvinvoinnin hoitamiseen. Eilan harrastuksiin kuuluu Asahi liikunta, jota hän on harrastanut jo 7 vuotta, kaksi kertaa viikossa. Pienen juttuhetken jälkeen huomaan, että Asahi on todellakin vienyt Eilan sydämen. Hänen innostuksensa saa minutkin kiinnostumaan lajin monipuolisesta annista ja Eila suositteleekin lajia kaikille. Asahi yhdistää liikunnan ja Eilan sosiaalisen elämän, sillä useat hänen ystävänsä harrastavat myös lajia. Eila harrastaa lisäksi lenkkeilyä, vesiliikuntaa sekä lukemista, ja haaveilee Espanjassa matkustelusta. Eilan hyvän elämän resepti on ilmeisen monimuotoinen, maukas aktiivinen elämä.
Päivän päätteeksi havahdun kahvilasta kuuluvaan iloiseen nauruun ja rupatteluun. Löydän sieltä kaverukset Marja-Liisa Vuorelan ja Vuokko-Liisa Kasarin. Kaksikolla on todella positiivinen tunnelma ja he keskustelevat iloisesti hyvän elämän saloista samalla kikatellen. Marja-Liisa kertoo, että hänelle hyvän elämän salaisuus on rauha itsensä kanssa ja kokonaisvaltainen levollisuus. Hänen koko olemuksestaan hehkuu levollinen ja tyytyväinen olo. Reseptiin kuuluu liikunta, ystävät ja lapsenlapset sekä kiitollisuus pienistä asioista ja hyvistä hetkistä – ”kuten tämä juuri nyt” täydentää Marja-Liisa. ”Huumori on tärkeää elämässäni. Se on tosi tärkeää”, Marja-Liisa painottaa. Ihanat valoisat ystävät ja loistavat, huumorintajuiset omat lapset tuovat elämään nuorekkuutta ja virkeyttä. Marja-Liisan salainen haave on mennä vielä naimisiin. Tämän sanottuaan hän purskahtaa nauruun ja tokaisee ”Älä sitä kirjoita, se oli vitsi!”. ”Haaveenani voisi olla matkustaa jonnekin kauas, vaikea sanoa paikkaa. Se voisi olla hiljainen rauhallinen paikka tai kaupungin vilinässä. Ja kaikkia haaveita ei välttämättä tarvitse edes toteuttaa. On suuri rikkaus nähdä erilaisia kulttuureja ja tavata erilaisia ihmisiä, eikö niin?” Marja-Liisa toteaa lopuksi.
Samassa pöydässä viihtyvä ystävä Vuokko-Liisa kiteyttää hyvän elämän salaisuuden viisaasti: ”Hyvässä elämässä pitää olla joku lähtökohta, ja kaiken A ja O on terveys. Itse edistän terveyttäni säännöllisillä elämäntavoilla, ja minimoin tietoisesti riskejä noudattamalla terveitä elämäntapoja ja olemalla varovainen liikenteessä.” Kysyessäni onko Vuokko-Liisalla vielä toteutumattomia haaveita hän nauraa ja sanoo ”Voi, niitä on monta. Minulla on aina jokin projekti päällä, mutta kun olen myös aina menossa, niin niitä on vaikea saada tehtyä loppuun!” Vuokko-Liisa kertoo innokkaasti valokuvauksen olevan niin ihana harrastus. ”Olen harrastanut sitä jo 50-luvulta lähtien. Sisareni aina nauraa, että yli 10-vuotta olen sanonut lopettavani, mutta se vain jatkuu ja jatkuu. Minkä intohimoille voi! ” Kuunnellessani Vuokko-Liisaa koen hänen elämän salaisuuden löytyvän aktiivisuudesta. Hänellä ei juurikaan taida joutohetkiä löytyä, mielikuvitus pitää pirteyden yllä.
Päivän päätteeksi minulla on tunne siitä, että jokainen haastateltavista elää todella hyvää elämää.
"He ovat kenties tiedostaen tai tietämättään löytäneet sen oman näköisen, maukkaan makuisen hyvän elämän salaisuuden ja reseptin itselleen."
Haastateltavien vastaukset eivät ensiksi yllättäneet minua, mutta tarkemman tunnustelun jälkeen huomasin miten kaikilla vastaajilla oli samankaltainen salaisuus hyvän elämän saavuttamiseksi. He pitivät itsensä virkeinä ja nuorekkaina yksinkertaisilla, mutta energisoivilla asioilla. Heillä kaikilla oli sosiaalinen elämä ja he liikkuivat jonkun harrastuksen myötä. Heillä oli haave tai haaveita, mutta niiden toteutuminen ei ole välttämättä se kaikista tärkein päämäärä. Tärkeämmäksi vaikutti nousevan se, että elämässä on tulevaisuuteen suuntautuvia tavoitteita. Ja mikä tärkeintä he kaikki osasivat nauraa ja hymyillä.
Hyvän elämän salaisuus ei siis olekaan niin syvälle kätketty, vai onko se? Tärkeintä on nauttia niistä pienistä hetkistä, joita elämä eteen tuo, ja arvostaa sitä mitä elämä jo on antanut. Ja täytyy myöntää, että hyvän elämän saavuttamisen yksinkertaisuus yllätti minut.
Katja Järventaka
Kirjoittaja vieraili syksyllä Hyvä elämä -messuilla ja heräsi pohtimaan hyvän elämän salaisuutta
Sosiaalinen media on hyvä asia, mutta on siinä mielestäni huonot puolensa. Kun vastaan tulee kaupungilla, ihminen joka kävelee kuulokkeet korvilla, ja naputtaa puhelintaan, sama ilmiö myös joillakin jopa autoa ajaessa, niin onko mediasta tullut jo riippuvuus? Eikö enää muuten kommunikoida kuin sosiaalisen median kautta? Moni nuori istuu aamusta iltaan Facebookissa, joilla voi olla pieniä lapsia. Olen myös nähnyt ihmisten näppäilevän puhelintaan jopa hautajaisissa. Nykyisin pyyteetön auttaminen on minun mielestä jäänyt vähemmälle, toivoisin sitä olevan enemmän, koska meillä yhteiskunnassa avun tarvitsijoita riittää. Itse kuulun niihin hiljaisiin auttajiin, enkä pidä siitä tiedotus informaatiota. Mieltä kyllä lämmittää jos joku kokee saaneensa apua, ja voin näin tuntea auttaneeksi. Mielestäni ihmisen läheisyyttä, varsinkin vaikeassa elämän tilanteessa, ei mikään sosiaainen media korvaa.
Sosiaalinen medja , syö ihmistä ja kontakteja. kaikki tapahtuu F.B. päivityksillä. Sähköposti täyttyy vain kun loma aika tai juhlien. Hei terveisiä täälätä ymm. kyky olla läsnä kohdata aidosti toinen ihminen on vierasta ainakin minun maailmassa, olevien ihmisten ystävien ja sukulaisten . Menään kiireiden taakse eläkeläisinä, joilla terveyttä rahaa ja rahan tuomat mahdollisuudet matkat shoppailut ymm. Sähköpostit lukevat vain kuin , postiluukusta tippuvat mainokset; Sanan sieltä ja täältä. Aivan samoin ei kykyä kuunella edessä olevaa ihmistä, joka sillä hetkellä pitäisi olla tärkeintä. puhutaan myös itse kuuntelematta itseään ja herkempää mieluiten loukaten, vitsin merkeissä. Jaetaan ihmiset määrätyyn katekoriaan, tuo kutsutaan häät hautajaiset tuparit. tuo jätetään väliin. Ei se tiedä ei saa tietää ne oli ja kuitenkin joku kertoo jälkikäteen ystävällisesti. Ymmmärtämättä miten loukaavaa eristää. jokainen me olemme jumalan luomia ihmisiä ja yhtä arvokkaita . Syystä tai toisesta kaikilla ei ole aviopuolisoa, ei tukea. Hänet on oikeus syrjäytää puhua mitä vain, tarkistamatta. hän on viallinen kuin ei puolisoa.. varmasti hän ansaitsee huonon kohtelun.kuin huonoa kohtelua viljelevä henkilö , loppu peleissä nostaa omaa satustaan. Oletan, en tiedä. on surullista kun lähikasvattajatkin tuleva sukupolvi elää älypuhelimen parissa ja lapset on sivuseikka, heillekin työnetään teknoloogiaa käteen, Tietokone pelit, dvd.. ymm. Harteilleni kertyy paljon tuo tullessasi vie mennessäsi tee aina jouten ollessasi ja maksa oma apusi muille. kun uuvun älähdän ,manipoloivat henkilöt sanovat; Ei sinun ole pakko autaa, ymm, oma syysi..Kun lähtö kohta ollut; Voisito ole niin kiltti, minä en jaksa..se on myös auttajan kenties sydän ,ei uskalla uuvuttuaan sanoa ei. vaikka kaikkialla ohjeistetaan : kilttikin saa rauhan kun opppii sanomaan ei. Kiltti hakee kuitenkin myös hyväksyntää auttajana suvuilta yhteisöltä onnistumattaa. kenties kiltin hautajaiset kukat ei kukita arkkua , ainoja saattaja yhteiskunta, sillä elämä meni eläke ikä yksin, ainoat kontaktit ne ihmiset jotka olivat avun tarpeessa ja vapaa päivä pyynteetömälle työlle, sukujen juhlat kokontumiset, ei se tiedä näistä.Jos joku kysyy sanotaan on sairas.
Niinpä myös näillä sivuilla on ihmisiä joilla ilmeisesti ei ole muuta elämää. Senverran merkillisiä kirjoituksia on sivuilla. Moni valittaa pientä eläkettä, jotakin kremppaa, mutta sivuilla jaksaa keljuilla. Olisi niin monta pientä avustamista, johon ei tarvita muuta kuin auttavaa mieltä. Työntää naapurin pyörätuolissa olevaa rouvaa tai herraa, joka ei itse pysty pyörittämään tuoliaan. Lukea tekstejä mummulle, jonka silmät eivät enää erota tekstiä, eikä hän hallitse äänikirjoja, oikea ihminen lukemassa voisi olla hänen viihdykkeensä. Kerrostalossa ei tunneta ihmisiä, ei tervehditä, ainoastaan valitetaan milloin mistäkin melusta tai tupakansavusta. Jokainen kykenevä voi aloittaa tänään, mennä naapurin oven taakse kysymään, voisinko mitenkään auttaa sinua!