
Jokainen meistä haluaa elää hyvän elämän, ja jokaisella on omat haaveensa miten sellaisen saavuttaa. Nykyaikana onnesta ja hyvästä olosta pauhataan joka tuutista, mutta mitä se oikeastaan on? Miten ihan tavallinen ihminen hyvän elämän näkee ja kokee? Onko hyvän elämän salaisuus lopulta niin salaista… ja jos se ei ole salaisuus miten sen voi löytää? Hyvästä olosta ja onnen löytämisestä puhutaan paljon. Tämän takia monelle nuorelle onnen saavuttamisesta saattaa tulla eräänlaista suorittamista. Kuitenkaan onnea ei voi suorittaa. Itse olen vähän yli kolmekymppinen nainen. Välillä tunnen olevani hukassa, niin paljon hyväntahtoisia neuvoja hyvän elämän ja ikuisen onnen saavuttamiseksi saan. Uskon kuitenkin, että kun elämää on kokenut ja nähnyt, niin tietää, että hyvän elämän salaisuus, iso kokonaisuus, rakentuu pienistä asioista.
Sumuisen maaliskuun päivänä päätän lähteä etsimään vastausta hyvän elämän salaisuuteen, päädyn tapahtumaan jossa paljon erilaisia kävijöiltä joilta voin kysellä löytyisikö heiltä hyvän elämän salaisuuden resepti kanssani jaettavaksi.
Ensimmäinen joka tutkimusmatkallani tulee vastaan on herttainen Qin Chau. Näen hänen kävelevän sisään hyvin määrätietoisen oloisena, ja aikani etsittyäni löydän hänet kuuntelemassa erästä luentoa. Qin on saapunut paikalle yksin hakemaan uusia ideoita ja kontakteja. Etenkin uusien ystävien löytäminen olisi hänelle todella mieluisaa. Työelämässä mukana oleva Qin pitää itsensä nuorena harrastusten avulla, liikkumalla ja lukemalla. Terveelliset elämäntavat ovat Qinin hyvän elämän keskeisin salaisuus, ja hänen haaveisiin kuuluu saada lisää aikaa harrastamiseen.
Kaija Reinikainen kävelee vastaan pinkissä pipossa salaisen hymyn kanssa. Salainen hymynsä taitaa olla peräisin intohimosta kuunnella luentoja, olipa aihe mikä vaan. Erityisesti Kaija pitää kirjailijoiden luennoista. Kaija on eläkkeellä saanut elämäänsä enemmän aikaa ja nautiskelee siitä puutarhanhoidon ja lukemisen parissa. Hänellä ei ole mitään erityistä haavetta toteuttamatta. Kaijan hyvä elämä, jonka perhe, erityisesti lapsenlapset, hyvät ystävät ja sosiaalinen elämä tuo tullessaan, on tässä ja nyt.
Jatkan matkaani läpi iloisesti sorisevan väen läpi ja katseeni kiinnittyy mukavassa nojatuolissa istuskelevaan leppoisan oloiseen mieheen. Ari Strandén saapunut paikalle vaimonsa kanssa, ja on mielissään päivän annista. Ari painottaa hyvän elämän olevan hänelle tasapainoa ja asioita, jotka luovat hyvinvointia sekä itselle että muille. Arin harrastuksiin, työn ohella, kuuluu luonto ja kalastus. Hänen haaveena eläkkeelle jäädessä ovat matkustelu ja lomailu. Erityisesti tuttu ja turvallinen Kanariansaaret on matkakohde Arin mieleen.
Seuraavaksi pirteässä lilassa asussa vastaani kävelee Eila Elosuo-Valtari. Eila kertoo pitävänsä hyvän elämän salaisuutena onnellista perhettä ja terveyttä. Eläkkeellä oleva Eila elää aktiivista elämää, johon teatterissa ja konsertissa käynnit sekä matkustelu kuuluvat kiinteästi. Hän on juuri palannut miehensä kanssa neljän viikon Espanjan matkalta, mieluisasta lomakohteesta, johon pariskunta matkaa ilolla yhä uudelleen. Liikunta sekä kulttuuriharrastukset tuovat nautintoa elämään, ja Eila toivoo elämäänsä terveyttä, jotta hänen haaveensa, lastenlasten ylioppilasjuhliin osallistuminen, toteutuu.
Eila Nieminen kävelee haaveilevan oloisena vastaan vihreässä asussa. Hän on saapunut paikalle ystävänsä kanssa. Hänen reseptinsä hyvään elämään koostuu hyvästä terveydestä, ystävistä ja innostuneisuudesta oman hyvinvoinnin hoitamiseen. Eilan harrastuksiin kuuluu Asahi liikunta, jota hän on harrastanut jo 7 vuotta, kaksi kertaa viikossa. Pienen juttuhetken jälkeen huomaan, että Asahi on todellakin vienyt Eilan sydämen. Hänen innostuksensa saa minutkin kiinnostumaan lajin monipuolisesta annista ja Eila suositteleekin lajia kaikille. Asahi yhdistää liikunnan ja Eilan sosiaalisen elämän, sillä useat hänen ystävänsä harrastavat myös lajia. Eila harrastaa lisäksi lenkkeilyä, vesiliikuntaa sekä lukemista, ja haaveilee Espanjassa matkustelusta. Eilan hyvän elämän resepti on ilmeisen monimuotoinen, maukas aktiivinen elämä.
Päivän päätteeksi havahdun kahvilasta kuuluvaan iloiseen nauruun ja rupatteluun. Löydän sieltä kaverukset Marja-Liisa Vuorelan ja Vuokko-Liisa Kasarin. Kaksikolla on todella positiivinen tunnelma ja he keskustelevat iloisesti hyvän elämän saloista samalla kikatellen. Marja-Liisa kertoo, että hänelle hyvän elämän salaisuus on rauha itsensä kanssa ja kokonaisvaltainen levollisuus. Hänen koko olemuksestaan hehkuu levollinen ja tyytyväinen olo. Reseptiin kuuluu liikunta, ystävät ja lapsenlapset sekä kiitollisuus pienistä asioista ja hyvistä hetkistä – ”kuten tämä juuri nyt” täydentää Marja-Liisa. ”Huumori on tärkeää elämässäni. Se on tosi tärkeää”, Marja-Liisa painottaa. Ihanat valoisat ystävät ja loistavat, huumorintajuiset omat lapset tuovat elämään nuorekkuutta ja virkeyttä. Marja-Liisan salainen haave on mennä vielä naimisiin. Tämän sanottuaan hän purskahtaa nauruun ja tokaisee ”Älä sitä kirjoita, se oli vitsi!”. ”Haaveenani voisi olla matkustaa jonnekin kauas, vaikea sanoa paikkaa. Se voisi olla hiljainen rauhallinen paikka tai kaupungin vilinässä. Ja kaikkia haaveita ei välttämättä tarvitse edes toteuttaa. On suuri rikkaus nähdä erilaisia kulttuureja ja tavata erilaisia ihmisiä, eikö niin?” Marja-Liisa toteaa lopuksi.
Samassa pöydässä viihtyvä ystävä Vuokko-Liisa kiteyttää hyvän elämän salaisuuden viisaasti: ”Hyvässä elämässä pitää olla joku lähtökohta, ja kaiken A ja O on terveys. Itse edistän terveyttäni säännöllisillä elämäntavoilla, ja minimoin tietoisesti riskejä noudattamalla terveitä elämäntapoja ja olemalla varovainen liikenteessä.” Kysyessäni onko Vuokko-Liisalla vielä toteutumattomia haaveita hän nauraa ja sanoo ”Voi, niitä on monta. Minulla on aina jokin projekti päällä, mutta kun olen myös aina menossa, niin niitä on vaikea saada tehtyä loppuun!” Vuokko-Liisa kertoo innokkaasti valokuvauksen olevan niin ihana harrastus. ”Olen harrastanut sitä jo 50-luvulta lähtien. Sisareni aina nauraa, että yli 10-vuotta olen sanonut lopettavani, mutta se vain jatkuu ja jatkuu. Minkä intohimoille voi! ” Kuunnellessani Vuokko-Liisaa koen hänen elämän salaisuuden löytyvän aktiivisuudesta. Hänellä ei juurikaan taida joutohetkiä löytyä, mielikuvitus pitää pirteyden yllä.
Päivän päätteeksi minulla on tunne siitä, että jokainen haastateltavista elää todella hyvää elämää.
"He ovat kenties tiedostaen tai tietämättään löytäneet sen oman näköisen, maukkaan makuisen hyvän elämän salaisuuden ja reseptin itselleen."
Haastateltavien vastaukset eivät ensiksi yllättäneet minua, mutta tarkemman tunnustelun jälkeen huomasin miten kaikilla vastaajilla oli samankaltainen salaisuus hyvän elämän saavuttamiseksi. He pitivät itsensä virkeinä ja nuorekkaina yksinkertaisilla, mutta energisoivilla asioilla. Heillä kaikilla oli sosiaalinen elämä ja he liikkuivat jonkun harrastuksen myötä. Heillä oli haave tai haaveita, mutta niiden toteutuminen ei ole välttämättä se kaikista tärkein päämäärä. Tärkeämmäksi vaikutti nousevan se, että elämässä on tulevaisuuteen suuntautuvia tavoitteita. Ja mikä tärkeintä he kaikki osasivat nauraa ja hymyillä.
Hyvän elämän salaisuus ei siis olekaan niin syvälle kätketty, vai onko se? Tärkeintä on nauttia niistä pienistä hetkistä, joita elämä eteen tuo, ja arvostaa sitä mitä elämä jo on antanut. Ja täytyy myöntää, että hyvän elämän saavuttamisen yksinkertaisuus yllätti minut.
Katja Järventaka
Kirjoittaja vieraili syksyllä Hyvä elämä -messuilla ja heräsi pohtimaan hyvän elämän salaisuutta
Lyhyesti sanottuna, tärkein ja kiinnostavin.
Todella pelottaa oma vanheneminen. Olen neuvoton tämän asian edessä. Ei ole ideoita. Päivä kerrallaan mennään ja toivotaan parasta. Siis toivon naivisti, että saisin sitten aikanaan nukkua rauhallisesti ja hiljaa pois - keinutuolissa ilman varsinaista kovin pahaa raihnavaihetta. Että Luoja olisi niin armollinen meikäläiselle ...
tämä vanhusasia on oiva esimerkki siitä, että asia, josta kaikki ovat yhtä mieltä ei liikahda minnekään. Tarvitaan asiaa painostavat ja jonkinlainen oppositio jolloin asia ehkä lähtee liikkeelle. Nyt kaikki hyssyttelevät eikä kukaan TEE mitään. Sangtioita pitäisi määrätä.
Maija Toppilan blogi "Hitlerin Ajasta" oli ajatuksia herättävä. Sirkka-Liisa Kivelä on paneutunut varmasti kaikesta sydämmestään vanhusten asioihin ja professorina tietää käytännön vaikeudet ja erilaiset ongelmat mitä heillä on. Vanhusten lääkityksessä on paljon toivomisen varaa ja varsinkin niiden tarkastamisessa ja sopivuudessa. Esim. omaishoitajat eivät ole läheskään kaikki saaneet hoitoalan koulutusta eikä heiltä voida edellyttää lääkkeiden sopivuuden tietämystä. Muuten on näitä raatilaisten mielipiteitä ollut mukava lukea, kaikkiin ei toki voi aivan yhtyä, mutta erilaisista lähtökohdistahan me niitä kirjoitammekin.
Luen mielelläni sellaisia blogeja jotka ovat ajankohtaisia niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Kulttuuri puolellakin ei teatteri arvostelut ole kovin kiinnostavia syrjäseudulla asuvalle joka ei voi teatteriin ehkä päästäkään. Elämän eri alueilta, niin ilon kuin surunkin voi olla koskettavia kertomuksia. Eräs kirjoittaja oli kysynyt suruun valmistautumisesta ja toivon että joka työssään sitä nähnyt voisi lähettää lohduttavan blogin.
Kiitos Ullamaija, tärkeästä kommentista. Sanot että toiveesi on naiivi, mutta elämäan luottaminen vaatii pientä sinisilmäisyyttä. Olisiko kuitenkin niin, että jotta vanhustenhoito ja elämän viime hetkien arvokkuus saataisiin kuntoon, meidän on "pelättävä pahinta" ja raivattava tieltä ne uhkakuvat, laiminlyönnit ja heittellejätöt. Sitten ei tarvitsisi olla naiivi vaan tietäisi, että toiset kantavat vastuunsa, kun itse ei enää pysty.
Vanhusten hoitaminen koskettaa lähes jokaista. Monella on myös omakohtaisia kokemuksia asiasta. Hoidon laadusta mielipiteet ovat yllättävän saman suuntaisia.Puutteista ja huonosta hoidosta en kuitenkaan syytä varsinaista hoitoa suorittavaa henkilökuntaa. He haluaisivat tehdä työnsä hyvin, mutta siihen ei ola aikaa.Jos hoitajaa kohden on esim. 10 syötettävää vanhusta, ei yhtä henkilöä varten ole monta minuuttia käytettävissä. Kuitenkin monella vanhuksella syönti käy hitaasti, että esim. 15 minuutin aika ei olisi paljon vanhusta kohti.Henkilökuntaa tarvittaisiin paljon lisää ja sen määrän arviointi pitäisi olla jokaisen hoitolaitoksen itse päätettävissä. Vanhusten hoito voisi olla kaikkien tuloslaskelmien ulkopuolella. Näin omista kokemuksistaan nimim. "Tuulastaja"
Järkyttävä vanhustenhoitomme kuvastaa aikamme arvoja. Vain nuori ja tuottava on kaunis ja hyväksyttävä. Itsekeskeisyys ja alati kasvavat tuottovaatimukset vievät inhimmillisyydeltä pohjan. Valitettavasti luusereita on kaikissa ikäryhmissä. Meillä on sentään ollut hyvä elämä. Vanhustenhuollon inhimillistämisessä avainasemassa olemme nimenamaan me vielä vireät, omatoimiset eläkeläiset. Meitä vanhustenhoito kiinnostaa erityisesti, koska jos pysymme hengissä, pääsemme tai joudumme siitä lähitulevaisuudessa "nauttimaan". Meitä on paljon ja lisää tulee koko ajan. Nyt asia tapetille ja kaikki kynnelle kykenevät mukaan.
Hyvä Britta Munsterhjelm
Kiitos viestistä, joka herättää kysymyksen: Mikä on oikea tapa panna asia tapetille? Se on nyt siellä ainakin lehtiä ja muita tiedotusvälineitä ajatellen. Onko eduskuntavaalit se hetki, jolloin poliitikot eli asiasta päättävät on pantava ihmiset vastaamaan oikeista arvoistaan ja tulevasta politiikasta? Vai pitäisikö meidän jo nyt vaatia tiliä edellisten vaalien lupauksista?
Olen nähnyt oman vanhempani hoitoa laitoksessa noin viisitoista vuotta.
Silloin se oli pääasiassa tokkuroista kulkemista sisätiloissa. Siis paljon lääkkeitä. Myös sitomista käytettiin. Ulkoilua ei oikeastaan lainkaan.Olihan se aika kamalaa. Sieltä sitten vain hautaan.Kysymys itselleni jälkikäteen kuului. Miksi annoin noin tapahtua? Onneksi sekin laitos on suljettu. Kunta vain päivitteli.Menipä paljon tuloja pois.
Päättäjät vain aina vaihtuvat. Mitään ei oikeastaan tapahdu. LAKI vanhusten huollosta ja sen valvonta on yksi asia. Se ei kuitenkaan ole ainut autuaaksitekevä.