Kirjoitukset avainsanalla Metsä Board

Olen kotoisin pieneltä kaakkoissuomalaiselta paikkakunnalta nimeltään Simpele. Simpeleellä oli lapsuudessani Yhtyneiden paperitehtaiden paperi-, kartonki- ja kotelotehtaat. Nykyisin vain Metsä Boardin kartonkitehdas. Vanhempani, kuten useimpien kaverienikin vanhemmat, kävivät tehtalla töissä. Piipun juurella, kuten sanonta kuului. Ja kun ei ollut internettiä eikä netin kaiken kattavaa reseptimaailmaa, niin ruokareseptit kiersivät kädestä käteen. Tai suullisesti kerrottuna. Kun sitten joku hyvä juttu löytyi, niin sitä oli pian kait kaikissa pitäjän ruokapöydissä. Kaksi on jäänyt minunkin mieleen.

70-luvulla käytiin paljon turistimatkoilla Neuvostoliitossa, Mustanmeren rannoilla. Sieltä saatiin Igor-piimä. Kun ruokalusikallisen sellaisia homogenoimattoman rahkan tapaisia rakeita laittoi maidon sekaan, niin seuraavana päivänä kannusta löytyikin löysän kirnupiimän kaltaista piimää. Tai sitten ei, jos joku meni prosessissa pieleen. Tärkeää oli kuitenkin muistaa aina ottaa simen talteen, jotta sai uutta tehtyä. Igor-piimä maistui hieman erilaiselle kuin kaupoista myyty piimä ja oli ehkä juuri siksi erityisen maukasta.

Toinen muistamani tehtaan naisten keittiöissä kiertänyt herkkuresepti oli omena-jauhelihapaistos. Tai enhän minä reseptiä muista, mutta ruuan herkullisuuden kyllä. Vanhan äitini kanssa joku aika keskusteltiin siitä, kuinka makutottumukset ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet. Joku lapsuuden superherkku ei enää nykypäivänä tahdo kunnolla suusta alas mennä. Tässä yhteydessä mainitsin tuon omena-jauhelihapaistoksen. Äiti kertoi ruuan muistavansa, muttei vamistusohjetta. 

Pari viikkoa keskustelun jälkeen sain kuitenkin äidiltä kirjeen. En sähköpostia vaan ihan sellaisen vanhanaikaisen, käsin paperille kirjoitetun kirjeen. Resepti oli löytynyt yllättäen vanhan keittokirjan välistä! Ja tällainen oli 70-luvulla herkkua paperityöläisten perheissä Simpeleellä:

Omena-jauhelihapaistos - kuten äitini sen minulle kirjeessään selosti

"Valmista mureketaikina sekoittamalla kuohkeaksi 

400 grammaa jauhelihaa ja 

1,5 - 2 desilitraa keitettyä riisiä, 

1 desilitra kermaa,

1 muna,

silputtua sipulia,

suolaa ja

valkopippuria.

Painele taikina voidellun uunivuoan pohjalle ja reunoille. Täytä keskelle jäävä syvennys omena- ja tomaattiviipalein. Ripottele päälle korppujauhetta ja raejuustoa. Kypsennä uunissa 200 asteessa 30 - 45 minuuttia.

Syödään ja kehutaan." 

70-luvulla Rautjärven kunnassa, jonka kuntakeskus Simpele on, oli asukkaita noin 6800, joista tehtaalla töissä kävi enimmillään lähes 700 henkeä. Nyt kunnassa on ihmisiä kaikkiaan 3800 ja tehtaalla työntekijöitä tällä viikolla ilmoitettujen irtisanomisten toteuttamisen jälkeen 272 henkeä. En lähde veikkailemaan, monessako perheesä tuo resepti on säilynyt. Toivottavasti mahdollisimman monessa, sillä niin hyvää se näin vuosikymmenten jälkeenkin nautittuna oli!

 

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (3)

Heljä

Hei Ilkka,

koska myös minä olen kotoisin Simpeleeltä, aion tehdä tuota yllämainittua ruokaa. Meillä sitä ei kotona muistaakseni tehty, kumpikaan vanhemmistan ei ollut tehtaalla töissä.

Oli mukavaa nähdä kuvassa entinen Kansallis-Osake-Pankki, yhteiskoulun opettajien asunto ja Patosuon kirjakauppa. 

Hyvää kevättä koko perheelle!

Ilkka Pirhonen
Liittynyt3.6.2014

Kiitos Heljä, aurinkoisia kevätpäiviä sinullekin. Miten minulla on sellainen kutina, että saattaisimme olla jopa samalta kylältä. 

Mirja

Hei Heljä, valitettavasti kuvassa ei enää ole Patosuon kauppaa. Se paloi maan tasalle 1.2.2014. Eli kuvassa näkyy talo jossa oli mm. Margit Tiitan Lastenpukimo, Nenosen talo.
Minä olen kotoisin myös Simpeleeltä, vanhemmat ei ollu tehtaalla töissä ja asuvat siellä edelleen. Itse olen vapaa-ajanasukas siellä.

Aurinkoista kevään odotusta kaikille!

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat