Perinteet muuttuvat tai me muutamme perinteitä. Ihan miten vain. Lapsuudessani maaseudulla talvella kaikkien talojen rappujen edessä oli havuja kenkien pyyhkimistä varten. Jouluna syötiin kinkkua ja pääsiäisenä mämmiä ja tavan ruokaa. Ja rapun pielessä oli juhannuksena juhannuskoivut. Vaikka perinteet ovatkin kansallisen yhteenkuuluvaisuuden takia tärkeitä ja siksi niitä yritetään vaalia, ne kuitenkin muuttuvat koko ajan tai me muutamme niitä.

Havut on korvattu saman asian ajavilla metallisilla rakenteilla, koska havujen saatavuus on heikentynyt kaupunkimaiseen asumiseen siirtymisen vuoksi. Ruuat ovat oma lukunsa, joihin ei nyt puututa. Jo pelkästään tamperelainen joulupizza vaatisi ihan oman juttunsa. Mutta ne juhannuskoivut oven edessä! Tuntuu, että niitä tavallaan kaipaa vieläkin. Ja toki niitä vielä maaseudulla näkyykin. Vaan lähdepäs kaupungin lähiöstä koivuja etsimään. Ei onnistu! Joulukuusia vielä myydään toreilla, mutta eipä näy juhannuskoivukauppiaita. Vanhoista valokuvista näkee, että esimerkiksi Helsingin kauppatorilla on vielä itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä koivukauppaa tehtykin. Ja koristeltu myös raitiovaunuja koivunoksin. Miksi ei nykyään? 

No, perinteisiin itse asiassa taitaa päteä sama kuin kieleenkin. Ne elävät ja muuttuvat koko ajan. Se on vain asia, joka täytyy hyväksyä. Onneksi kuitenkin vielä juhannuskokkoja poltetaan, vaikka sekään ei enää ole itsestään selvää. Ainakaan, jos on uskominen naapurin murkkuikäistä tytärtä, jota totesi äidilleen, että miksi pitäisi lähteä johonkin rantsuun katsomaan, kun joku polttaa risuja? Niin, minultakin on kieltämättä unohtunut, että miksi niitä kokkoja oikein poltetaan. Minulle riittää se, että palavaa tulta on mukava joukolla tuijottaa.

Ja kun niitä juhannuskoivuja ei torilla myydä eikä omaa metsää ole, niin on yritettävä luoda uusia perinteitä. Istutin keväällä puutarhaan päärynäpuun. Noin niin kuin ilmastonmuutoksen etenemiseen jo varautuen. Nyt juhlistamme juhannusta kilistämällä päärynäsiiderilaseja päärynäpuun juurella ja toivotamme kaikille blogin lukijoille oikein hyvää ja rauhallista perinteistä juhannusta. Ja toivomme tästä kohdallemme uutta perinnettä.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (1)

Akki12
1/1 | 

thanks for this post if you are views the clip board on window10. but you have use the first control pannel on this website.  we are enjoye the more use if the website  <a href="https://clipboardwindows10.com/">clear clipboard in windows</a>   and you are connect the more use this website.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat