Iän myötä on tullut eteen monia uusia asioita, joihin ei nuorempana niin törmäillyt. Viimeisin tällainen on tämä pitkäaikaistyöttömyys. Jotenkin tuntuu, että aina on tullut veikattua väärää hevosta. No, aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Nyt on kuitenkin voittajaolo.

Ensin soitti työvoimatoimistosta virkailija ja kyseli halukkuuttani velvoitetyöllistämiseen osallistumisesta. No minähän olen innolla mukana. Seuraavaksi soitti kaupungilta velvoitetyöllistettäville töitä järjestelevä henkilö. Kovasti ystävällisiä molemmat. Keskustelun aikana totesin, että tuolle työnetsijällekin tulee kovat ajat eteen, jahka maakuntauudistus saadaan toteutettua. Ei meille työllistettäville paljon jää paikkoja jäljelle, kun iso osa kuntien tehtävistä siirtyy maakunnille. Minulle kuitenkin vielä kuulemma löytyy. Museosta tai kirjastosta. Mukavaltahan tuo kuulostaa, kun en kummassakaan ole aiemmin ollut töissä.

Vaan sitten ilmeni varsinainen pommi! Ainakin minulle. Puolen vuoden velvoitetyöllisyysjaksohan nollaa liiton päivät, eli alan saamaan taas ansiosidonnaista, kun tuo pätkä aikanaan loppuu. Olin koko ajan ollut huolissani, että kun teen töitä aiempaa pienemmällä palkalla, tippuu myös ansiosidonnaiseni tosi pieneksi. Kaupungin viranhaltija valaisi minua, että ei asia näin ole. Laki kuulemma sanoo, että " jos työnhakija on työllistetty työllistämisvelvoitteen perusteella, ansiopäivärahaa ei määritellä uudelleen, jollei se nouse vanhaan ansiopäivärahaan verrattuna.". Eli minä saan samaa päivärahaa kuin tähänkin saakka riippumatta työjakson aikaisen palkan suuruudesta.

Henkilökohtaisesti ajateltuna tämä tuntuu tosi hienolta järjestelyltä. Taas koulutukseni ja ammattini näkökulmasta katsottuna tulee vain mieleen, mikä on tällaisen säännön työnhakuun kannustava vaikutus. Vai onko kyse itse asiassa vain realiteettien tunnustamisesta. Tämä kuitenkin vahvistaa vanhan hokeman, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Lottovoitto siksi, että meillä ainakin toistaiseksi on vielä ollut varaa ylläpitää tällaista järjestelmää. Kreikkalaisilla myös oli kaikenlaisia kivoja juttuja, mutta heiltä vain menivät pelimerkit vähiin. Ja me naureskeltiin...

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja, pitkäaikaistyötön

Joensuu

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat