Loppiainen on sitten illassa, ja pyhät vihdoin takana. Joulu itsessään on jo käsiteltykin, mutta oma riesansa oli tästä uuden vuoden tietämästäkin. Uuden vuoden aatto meni sinänsä ihan rattoisasti vaimon kanssa kaksin kotona, mutta myöhään tuli valvottua. Ja sitten aamulla pitkään nukuttua.
Mukavahan tämä pitkään nukkuminen on, kun vielä siihen kykenee. Vaan arkipäivä-pyhäpäivä-vaihtelu tiheällä sykkeellä alkaakin sitten jo riipiä. Minulla on ollut rytmit ihan sekaisin. Eihän se uudenvuoden päivänä illalla nukuttanut. Ja perjantaina tuli vaimon avustajan kasille töihin. Onneksi ei itse tarvinnut lähteä unen tokkurassa töihin, sillä olin ottanut lomapäivän heti vuoden alkuun.
Iltapäivällä vaimo lähtikin sitten perhekotiin, ja minulla alkoi omaishoitajan vapaa viikonloppu. Ja taas piti sitten riekkua myöhään yöhän valveilla. Heti lauantai-aamusta kellon sointiin ylös ja kaikesta väsyttämisestä huolimatta ensin rassaamaan moottoripyörää ja sitten pientä pintaremonttia kotiin. Pientä remontin poikasta pitää aina tehdä, kun vaimo on perhekodissa. Se antaa vaimolle hyvän motivaation käydä, kun koti vähän kerrassa aina ehostuu. Kun vihdoin olin kitkutellut itseni iltayhdeksään, nukahdin saunan jälkeen ilman isompia herutteluja. Ja nukuin kellon ympäri.
No mikäs, mukavahan se oli, kun aikaisen ylösnousun ansiosta onnistuin aloittamaan vuoden 2015 moottoripyöräilykauden. Mukavan leppoisa sää suosi harrastajaa, ja luntakin oli teillä sen verran hyvin, että nastat toimivat. Seuraava yö sitten menikin valvoessa. Ja taas yksi onneton arkipäivä väliin. Vuoden ensimmäinen työpäivä. Olihan tekeminen neljän tunnin unilla. Vaan eiköhän tämä tästä. Seuraava arkipyhä on vasta huhtikuussa. Ihana arki!
Ilkka Pirhonen
omaishoitaja
Juu, et ole ainoa, jota pyhä-arki-pyhä-arki-jne. riepoi!! Jopa nuoriso eli kolmekymppiset töissä olivat aivan kypsiä moiseen riepotteluun. Pienten lasten vanhemmat huokaisivat syvään ja hartaasti, kun päästiin arkirytmiin takaisin. Ei tietysti saisi moisesta vapaapäivien sumasta valittaa, mutta joku tolkku sentään!! Moni otti pakosta vuosilomapäiviä tai ylityövapaita välipäivinä - onneksi oli, mistä ottaa. Kuukauden päästä taas haikaillaan, että miten sitä jaksaa pitkät viikot ilman vapaita... Heh, semmoinen se on ihmisen luonto.
Mukava juttu, että jaksat ehostaa kotia. Vaimon hoitopäivät varmaan antavat potkua asiaan, kun saat rauhassa tehdä. Ja palkintohan on mitä ihanin, kun vaimosi motivoituu perhekotiin ja palatessaan näkee kotona jotain uutta ehostusta! Hyvä mieli molemmilla.
Hyvää arkielämää tänä vuonna ja rippunen juhlaa väliin!
Toivottaa Aili Inkeli
Minä eläkeläinenkin iloitsen arjen ja härkäviikkojen tulosta, tiistainahan on jo se vihoviimeinen joulunajan päivä eli Nuutti. Minulle "hyvä Nuutti pois sen (joulun) viepi". Monien pyhien takia olin aina sekaisin viikonpäivistä, bussien aikatauluista ja kauppojen aukioloajoista. Ja nyt saan olla rauhassa, ei tarvitse tuhlata vähiä rahojaan mihinkään lahjasäkkiin tai juhlatunnelmaan. Saa syödä yksin mieliruokiaan, lihatonta, eikä vaivaa vatsaa lanttu-ähky. - On tämä alkuvuosi vaan ihanaa aikaa, olen syntynytkin näihin aikoihin, joten on ikään kuin minun lempi-vuodenaikani. Vuosirenkaita en laske, enkä vietä synttäreitä. Toivon vaan, etteivät aikuiset lapset hoksaisi, yleensä lahjakkaasti unohtavat.
Ja onneksi jouluun on vuosi aikaa - hehheh!
Nimim. "Laiskureita naurattaa"
Aili Inkeli, kotia ehostetaan vain sen verran, että pääsee sanomaan ehostetun. Pääosin aika menee johonkin ihan muuhun mukavaan.
Jouluun on vielä aikaa, onneksi. Ja seuraavaan arkipyhäänkin vielä kuukausia!
Sitähän se ehostaminen juuri on, parantelee sen verran, että kärsii mainita ehostaneensa. Ihan niin kuin minä ehostan naamaani eikä siihenkään aikaa tuhrata liikoja :)
t. Aili Inkeli