Maailman väkiluku kasvaa hurjasti, omana elinaikanani se on pompannut noin kolmesta miljardista yli seitsemään miljardiin. Ja kasvu jatkuu koko ajan. Eri ennusteiden mukaan meitä näyttäisi vuonna 2050 olevan jo yhdeksän miljardia. FAO:n vuonna 2013 julkaiseman raportin mukaan maapallomme ei yksinkertaisesti riitä tuottamaan ruokaa kaikille. Meret ovat ylikalastettuja jo nyt. Samoin viljelysmaa ei viljelyn tehostumisesta huolimatta riitä tuottamaan ruokaa kaikille ihmisille tai näiden syömälle karjalle. Samaisen raportin mukaan vastaus löytyy hyönteisistä. Maailmassa on nimittäin 2000 syötäväksi kelpaavaa hyönteislajia, ja jo nyt 2 miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä osana ravintoaan. Muitakin hyviä syitä löytyy raportin mukaan vaikka kuinka. Kilo sirkkoja kasvaa kahdella kilolla rehua, nautakiloon tarvitaan 24 kiloa rehua. Ja esimerkiksi jauhopukin toukan tuotannon vaikutukset kasvihuonekaasujen päästöihin on promillen luokkaa verrattuna sian- ja naudanlihan tuotantovaikutuksiin. Lisäksi jauhopukin toukan ravintoarvot pieksevät   naudanlihan aminohappojen monipuolisuuden ja välttämättömien rasvahappojen kokonaispitoisuuden osalta mennen tullen.  Vitamiineja ja rautaa löytyy myös. Sirkat ovat vielä optimaalisempi ravinnon lähde. Kun nämä tiedot yhdistää siihen, että olen intohimoisesti harrastanut ruuanlaittoa viimeiset kahdeksan vuotta, en voinut muuta kuin vastata myöntävästi kollegani tarjotessa minulle jauhopukin toukkia kokeiltavaksi.

Erinäisten yhteensattumien seurauksena meitä olikin melkoinen joukko kavereita ja tuttavia kokeilemassa toukkaruokaa. Aivan ensimmäiseksi friteerasimme ruokalusikallisen toukkia pelkässä öljyssä. Ajattelimme, että näin saamme selville, mille pelkkä toukka maistuu. No eihän se maistunut millekään. Tyttäremme puki monien ajatukset sanoiksi. Ei se maku, vaan ajatus siitä, että syö toukkaa. Se saa aikaan vastustusreaktion. Kelle sai kelle ei. Suurimmalle osalle ei. Jopa vaimoni maistoi ja totesi ihan syötäviksi!

Seuraava vaihe oli ruuan laitto. Kun ei mielessä ollut varsinaisia toukkareseptejä, päätimme yhdistää uuden materiaalimme vanhaan kesäkurpitsapihviin. Resepti löytyi omasta arkistosta Venäjän tuliaisena. 

Toukka-kesäkurpitsapihvit

2 perunaa

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

2 munaa

noin 4 rkl vehnäjauhoja

1 tl suolaa 

pippuria

4 dl jauhopukin puhdistettuja toukkia

valkosipulijauhetta

savupaprikajauhetta

öljyä paistamiseen

 

Kuori perunat ja raasta ne raastinraudalla hienoksi raasteeksi. Raasta samoin myös kesäkurpitsa. Pane molemmat raasteet samaan kulhoon. Lisää suola. Sekoita hyvin. Jätä noin viideksi minuutiksi seisomaan. Kaada, siivilöi tai purista käsin kertynyt neste seoksesta mahdollisimman hyvin pois. Vatkaa munat ja jauhot sekaisin. Lisää peruna-kesäkurpitsaseokseen. Lisää vielä pippuria tai muita mieleisiäsi mausteita. Sekoita hyvin. Friteeraa toukat pannulla kuumassa öljyssä. Mausta paprikalla ja valkosipulilla. Sekoita kesäkurpitsataikinaan. Muotoile mieleisen kokoisia pihvejä ja paista miedolla lämmöllä molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Yllä kuvatusti maustetut toukat olivat sellaisenaan maisteltuna kuin sipsipaloja, joihin oli saatu istutettua pistaasipähkinän pinnan maku. Tämä sama hyvin hento maku seurasi myös pihveihin.  Pihvit olivat ihan syötäviä. Toukista huolimatta, mutta ei niiden ansiosta. Kokonaisena käytettynä toukat saivat aikaan melkoisen primitiivisen visuaalisen efektin! Suuntuntuma muuttui hiukan, sillä toukilla on pääpuolessa jalkojen tapaisia ulokkeita, jotka saivat pihvien suuntuntumaan aikaiseksi sellaisen silakkalaatikkoefektin. Maku ei varsinaisesti muuttunut mihinkään. Ainoan lisän lähtökohtana olleisiin kesäkurpitsapihveihin saivat aikaiseksi käytetyt mausteet. En tämän kokeilun perusteella uskalla vielä ennustaa toukille voittokulkua uutena elintarvikeraaka-aineena, vaikka EU:ssakin tehdään töitä sen virallitamiseksi elintarvikekäyttöön. Sen sijaan uskon sen soveltuvan kuivattuna ja jauhettuna erinomaisen hyvin erilaisten ruokien proteiinilisäksi. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti, jos tilaisuus kohdalle sattuu. Minä odotan innolla saavani jostakin sirkkoja.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

 

Kommentit (1)

Lilian
Liittynyt24.8.2015

Yäk, ei ikinä toukkia, matoja, sirkkoja, etanoita tai mitään niitä vastaavia minun lautaselleni !

Jos kala tai liha loppuu maailmasta , elän kasviksilla .:)

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat