Meitä omaishoitajia on hyvin monenlaisia, kuten kaikkia muitakin ihmisiä. Samoin on lukemattomia tapoja viettää omaishoitajan vapaita. Yksi pilkkoo innolla puita, toinen käy kalassa ja kolmas rapsuttaa puutarhaa. Yhteistä meille kaikille on, että haluamme lepoa ja irtautumista siitä omaishoitajan arjesta. Minun rentoutumiseni on Venäjän syrjäkylät ja -tiet. Ennen kiersin niitä moottoripyörällä, nyttemmin maastoautolla. Jos matka kulkee pitkin parempia teitä, kuljen yksin. Huonommat reitit menen turvallisuuden takia kaveriporukassa useamman auton voimin. Kun raja ylittyy, muuttuu tie, rakennuskulttuuri, kieli ja ajattelu. On vain se hetki. Ajatus on keskitettävä tiehen ja ympäristöön. Kotoiset murheet unohtuvat, ja pää lepää, vaikka kroppa joskus koville joutuukin.
Marraskuussa kävimme kavereiden kanssa kiertämässä Tolvajärven kautta kantatie R20 pitkin Suojärvelle ja sieltä Loimolan ja Kolatselän kautta Pitkärantaan ja Suojärvelle. Venäjällä tie luokitus kartassa ei kerro mitään. Se saattaa olla ihan millaisessa kunnossa tahansa. Meille sattui eteen kymmenien metrien vesilätäkköjä, joissa oli vettä 60-70 senttiä. Vesi ei maasturia haittaa, mutta pakkaskelissä se oli jäässä, ja jää ei kantanut autoa, mutta ei toisaalta rikkoutunut auton edessä. Ja ympärillä upottavaa suota. Tämä toi meille mukavaa harrastamista roppakaupalla.
Värtsilästä Suojärvelle oli todellinen luontoretki.
Suojärven ykköshotellin yökerhossa saimme seurata venäläistä häiden viettoa. Slaavilainen vieraanvaraisuus tuli jälleen kerran hyvin ilmi. Useita kertoja meitä pyydettiin liittymään joukkoon, ja vain vaivoin saimme perusteltua, että aamulla pitäisi taas olla tien päällä. Lopulta onnistuimme kuitenkin, ja aamulla matka jatkui kohti Sortavalaa hieman siellä sun täällä koukkaillen.
Näiden kuvien ja tunnelmien myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja antoisaa uutta vuotta 2017.
Ilkka Pirhonen
omaishoitaja
Joensuu
Tosi mielenkiintoisia ovat ne siun matkat, tahtois mukaan :D