Liikuntarajoitteinen ihminen voi saada tietyin edellytyksin vammaisen pysäköintiluvan eli niin sanotun invakortin, tai kuka sitä miksikin sanoo. Luvan haltija voi pysäköidä autonsa invamerkillä merkittyyn invaruutuun pysäköintialueella. Ruutu on yleensä lähellä käyntiovia. Se on myös muita paikkoja leveämpi, jotta enemmän tilaa tarvitseva, usein pyörätuolia käyttävä, liikuntarajoitteinen ihminen mahtuu joko yksin tai auttajansa kanssa poistumaan autosta ja sinne menemään. Ja kun auton pysäköi invaruutuun, on pysäköintilupa laitettava näkyviin. Se, että varvas on kipeä, ei vielä anna oikeutta pysäköintiin.

Näinhän se pykälien mukaan on. Käytäntö on kuitenkin aivan toista. Terveet hyväjalkaiset ihmiset "pistäytyvät" nopeasti jossakin ja pysäköivät autojaan tosi usein invaruutuihin. Pysäköijä voi aivan yhtä hyvin olla kuusikymppinen Bemarin urheilumallilla ajava herrasmies kuin amis-Toyotaa ohjastava nuori neiti. Ja sitten iloinen omaishoitaja tai henkilökohtainen avustaja yrittävät ohjata parkkipaikan periltä lumessa tai sohjossa itsensä epävarmaksi tuntevaa liikuntarajoitteista kohti kaupan ovea. Ei ole kivaa. Ajatelkaa joskus asiaa siten, että se sattuisi omalle kohdalle.

Olen kerran nähnyt ranskalaisten painattaman pahvilapun, jossa luki paikallisella kielellä "Jos viet paikkani, tule hakemaan myös vammani!" Tekstin yläpuolella komeili vielä liikennemerkistä tuttu pyörätuolin kuva. Näitä sitten aina laittoivat invapaikalle pysäköineiden tuulilasinpyyhkijöiden alle. Jos joku innostuu painamaan suomeksi vastaavia kuponkeja, voin tilata peukalonhangallisen.

Hyvää pääsiäistä kaikille. Olkaa ihmisiksi ja kunnioittakaa liikuntarajoitteisten oikeutta pysäköidä heille varatuille paikoille.

Kommentit (10)

kirsikankukka55
Liittynyt24.8.2015

Juuri yksi päivä katselin tätä samaa asiaa. Isosta pakettiautosta hyppäsi hyvin sujuvasti liikkuva mies ja poistui kauppaan Ja oli tietenkin invapaikalla. Meinasin ottaa piruuttani kuvan auton rekkarista ja laittaa sen paikallislehteen. Jätin kuitenkin tekemättä, koska en nähnyt sieltä, missä istuin, oliko hänellä invamerkki lasissa. Omin jaloin kepeästi kyllä askelsi kauppaan.

Jos olisi yksi kerta, mutta kun ei....otan myös nivaskan noita kortteja, jos joku niitä jakeluun laittaa.

Ei ole luultavasti ihan helppo saada pyörätuolia autosta ulos nornipaikalla. Vaikka itsekin olen lihava ja laiska ja polvia kolottaa ja kiva olis päästä autolla kauppaan sisälle asti, niin kyllä kuitenkin kävelen hiukan kauempaa, jos joku ihanuus on autokyytiä kauppaan tarjonnut.

Vierailija

tämä on todella yleistä vain harvat kunnioittaa invapysäköinti merkkiä.

Miehelläni tuo lupa on ja hän TODELLA sitä tarvitsee vaikka ei vielä pyörätuolia käytäkään.Olen myös nähnyt tapauksia jossa invapaikalle on ajanut toinenkin auto (invapaikat ovat leveämpiä) vaikka kyseessä on vain yksi paikka onhan siinä tilaa joo mutta se on tarkoitettu jo siinä pysäköitynä olevalle autolle joka tarvitsee enenmmän tilaa nousta autoon.

joten OLKAAMME KAIKKI TARKEMPIA PYSÄKÖIDESSÄMME AUTOA!!!!!

bordercolli
Liittynyt24.8.2015

Invaluvan saa vain lääkärin todistuksella poliisilaitokselta ja se maksaa, viisi vuotta sitten se oli 50 euroa, mitä lienee nyt!  Käytin sitä aina esim. sairaalaan mennessä, ajoin pääoven eteen, koska mieheni piti ensin taluttaa istumaan sisälle, myöhemmin vein pyörätuolissa sisään odottamaan, ajoin tietenkin auton pois heti. Koskaan ei kukaan siitä valittanut, pidin lupaa tuulilasissa niin että se näkyi. Kerran olin kaupungilla ja oli mahdottoman kuuma ilma, olin jättänyt mieheni hoitojumppaan. Kun tulin autolle, perässäni käveli hyvin vaikeasti joku, laahaten askeleitaan ja kun avasin autoni oven, hän puhutteli minua. Hän sanoi,että kun sinulla on tuo invamerkki, voisitko viedä minut lähemmäs kotiani, en millään jaksa tässä kuumuudessa kävellä. Hän oli MS tautinen mies ja vein hänet sitten hänet kotinsa lähellä olevan marketin pihaan. Sinä päivänä tunsin tehneeni hyvän työn.

Olen lukenut lehdistä, että näitä invalupia olisi poliisin mielestä jo liikaa, puhun nyt Lahden poliisista. Aina ei invapaikka ole kuitenkaan leveämpi, vähän niinkuin invawc voi olla turhan pieni pyörätuolille ja isolle miehelle ja avustajalle. Vammaisten asioissa olisi vielä paljon korjaamista. Hyvää pääsiäisen aikaa jokaiselle!

kirsikankukka55
Liittynyt24.8.2015

Ei taida meidän ympäristömme olla lainkaan esteetön. Olen samaa mieltä, että vammaisten asioissa olisi paljon korjattavaa. Ja jos ajattelen vaikka itseäni, joka olen perusterve, lihava, kulumapolvinen nainen, ei se eteneminen aina ole helppoa minullekaan, saati sitten sellaiselle, joka tarvitsee apuvälineitä.

Aika moni asia on vielä suunnattu nuorilla ja kauniille

kirsikankukka55
Liittynyt24.8.2015

Eli siis , muut saavat pysäköidä ilmaiseksi ja vammainen maksaa siitä....??

Ja siltikään pysäköintipaikka ei ole varma??  Tasa-arvoista....tai sitten ei

Vierailija

Hei kirsikankukka, ei ihan näin suoraksi, invalupa ostetaan vain kerran, miehelläni se tarkoitti yli viiden vuoden aikaa ja lukemattomia pysäköintikertoja. Jätin auton myös paikkaan, joka ei ollut invapaikka ja kun tuo lupalappu on ikkunassa, ei tarvitse maksaa pysäköintimaksua eikä koskaan tullut lappuliisalta maksulappua, vaikka keskellä Lahtea niin tein. Aina ei ollut erikoista invapaikkaa sopivalla etäisyydellä siitä, mihin olimme menossa.

Invalupa on henkilökohtainen, siihen laitetaan potilaan kuva. Kysymys on nyt enemmän siitä, että onko kaikilla heillä, joilla on oikeus tähän lupaan, onko heille se myönnetty ja onko  lääkäri kirjoittanut sitä varten todistuksen. P-kolli

Vierailija
kirsikankukka55

Juuri yksi päivä katselin tätä samaa asiaa. Isosta pakettiautosta hyppäsi hyvin sujuvasti liikkuva mies ja poistui kauppaan Ja oli tietenkin invapaikalla. Meinasin ottaa piruuttani kuvan auton rekkarista ja laittaa sen paikallislehteen. Jätin kuitenkin tekemättä, koska en nähnyt sieltä, missä istuin, oliko hänellä invamerkki lasissa. Omin jaloin kepeästi kyllä askelsi kauppaan.

Aika heppoisin perustein olet päätellyt ettei kuskilla ole oikeutta käyttää invaruutua. Etenkin kun et edes nähnyt oliko invakorttia vai ei. Tiedoksi että kaikki invakortin omistajat eivät käytä pyörätuolia. 

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat