On tämä maailma ihmeellinen. Jos jotain vähemmistöä arvostellaan, niin heti ollaan oikeudessa. Joku sai tuomion, kun sanoi, että kaikki islaminuskoiset ovat jotakin. Ei saa kuulemma yleistää. Sama tapahtui portsarille, kun kansalliseen vähemmistöön kuuluvalle sattui toteamaan, että teistä on huonoja kokemuksia. Näin se on, ketään ei saa värin, uskonnon, syntyperän tai muun ominaisuuden perusteella syrjiä. Ja jos sortuu mainittujen ryhmien kohdalla yleistämään yksilön  toiminnan koko ryhmää koskevaksi, syyllistyy vihapuheeseen. Tämä on mielestäni aivan oikein.

Mutta mikä ihmeen yhteiskunnan hylkiö on työtön. Monesti useamman ammatin tehtävät osaava yritteliäs ihminen. Jopa lainlaatijat puhuvat, että työttömiä täytyy aktivoida työnhakuun. Lienee joku sanonut ääneenkin, että saada heidät pois sohvilta makaamasta. Siis kaikki työttömät ovat aktivoinnin tarpeessa. Jos kyseessä olisi joku vähemmistö, niin moisesta oltaisiin oikeudessa. 300 000 -päisen vähemmistön syyllistämistähän tuo on. Ei saa jonkun yksittäisen yksilön perusteella sanoa, että kaikki ovat sellaisia. Suuri osa meistä työttömistä on työttömänä jostain aivan muusta syystä kuin siksi, että ei yrittäisi löytää työtä. Kuka on liian nuori ja ilman kokemusta, kuka liian vanha ja kokenut, ikärasismi on myös arkipäivää. Omakohtainen kokemukseni on, että jopa valtion palkkalistoille pyrittäessä ei saa olla liian vanha. Ja rasismi eli syrjintä, sehän on tuhmaa, mutta työttömäthän ovatkin eri juttu!

Ja sitten suunnitellaan uutta asetusta, jolla pyritään meitä aktivoimaan sitomalla peruspäivärahaa vastaava raha yhdessä sovittuihin aktiivisuustoimiin. Sinänsä idea pitkäaikaistyöttömien syrjäytymisen ehkäisemisestä on kaunis ja kannatettava, mutta mikä tekee sosiaalityöntekijän kanssa sovitun aktiivisuustoimen yhtään sen paremmaksi kuin työttömän itsensä ideoima. Olen melkoisen vakuuttunut, että etenkin meillä ikääntyneillä työttömillä monellakin on aivan järkevää tekemistä ilman ulkopuolista apuakin. Ei toki kaikilla. On vaikeaa kuvitella, kuinka joku yhdessä sovittu aktiivinen osallistuminen auttaisi 59-vuotiaan tv-mekaanikon työllistymistä, jos työtä ei yksinkertaisesti enää ole, kun tv:tkin ovat kertakäyttöhyödykkeitä.

Näiden ajatusten siivittämänä olen päättänyt olla omasta itsestäni ylpeä pitkäaikaistyötön. Työttömyys ei ole yksin minun syyni, joku muukin on maailmassa tällä hetkellä vialla. Mutta toivo kuolee viimeisenä, ehkä minäkin tässä vielä jotakin ennen eläkepäiviä löydän.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja/pitkäaikaistyötön

Joensuu

cooking.snowman@gmail.com 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

57 vuotiaana vakipaikan saanut
1/3 | 

Olen aivan samaa mieltä,että kaikki työttömät eivät ole omasta syystään työttömänä. Olen ollut myös itse pitkäaikaistyötön ja tiedän miltä tuntuu se kun yrität vaikka kuinka työllistyä niin ei auta kun muitakin menijöitä piisaa joka hommaan. Mielestäni kaikki työttömät eivät ole syrjäytyneitä vaan osa on syrjäytetty!

Vierailija
2/3 | 

Sinä Ilkka olet todellinen selviytyjätyyppi. Sinun kohdallesi kun on kasautunut paitsi vaimosi sairauden aiheuttama omaishoitajuus myös todellinen seikkailu työasioissa. Ja kaiken tuon jälkeen olet jaksanut suorana seista ja purkaa vielä' ajatuksiasi muidenkin lukea. Kaikille ei tuollaista elämänkestävyyttä ole suotu. Ylpeytesi on ansaittu!

Nimetön syrjitty nyt työtön
3/3 | 

Tässä teille ihmeteltävää: ehdin täyttää 60 vuotta, jolloin tuli erotuspaperit työstä.  Tuotannollistalousdellissyyt oli maininta paperissa. Ammattini on opettaja ja olin vakituinen lehtori.

Nyt on ikä 62 v. Kertaakaan ei ole edes töitä tarjottu ja olen saanut kuulla hyvin useasti,ettei "ikäistäni" palkata.  Sanottu face to face. 

Tämän akt. mallin osalta olen täysin sattumalta päässyt ( ei pakotettu) liki ilmanaikuisen "höpö höpö" juttuun, miten haen somesta töitä jne. 

Täysin laastarihommaa. Ei ole edes tarkoitettu, että konkreettisesti työllistyisin. 

Tällainen touhu ei motivoi, eikä enää edes millään lailla kipinää lyö. Kaikki avomet paikat on "ennakolta varattu sopiville" tai paikanvaihvaville. Ei kaltaiselleni.  Ei edes tarjottu 4000 euron kertakorvaus työnantajalle ja sen lisäksi 1400 eur palkkatuki/kk  kiinnosta työnantajia.  Asia on tullut harvinaisen selväksi. Ei kuulemma "riitä". 

Paljonkohan pitäisi olla?  Kassan pitäisi kai "kilistä" heille kuin yksikätisen pelikoneessa. Huomioitavaa on etten tosiaan ole millään lailla syrjäytynyt, juoppo tai muutoin epäsosiaalinen. "Rikokseni"  on nähtävästi ikä.

Selkeästi yhteiskunta on määritellyt kohtalon. Olen syrjitty ja sellaiseksi saan jäädä.

He selkeästi kannustavat keräämään kimpsut ja kampsut pois kotimaasta ja häipymään muualle. Samalla muuttamaan omaisuus rahaksi ja viedä ne mennessään. Siis se pieni omaisuus jonka on vuosikymmenien työssäoloaiikana saanut säästettyä ja rakennettua.  Pitää sitä jossain asua.  Siinä sitten lähti mahdolliset perintöverosaatavat kotimaasta. 

Ts tee kuten teki "nalle" aikoinaan, ja kuinka tätä henkilöä Nalle Wahlström haukuttiin. 

Miten isänmaa kohtelee vuoskymmeniä verorahaa kotimaahansa maksajaa, kun palvelija olisi mielellään jatkanut työtänsä? Minulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin paeta. Eihän tänne jää edes kunniallista vanhuutta.

Tätäkö haluatte.

Miettikää te "nuoremmat" minua syrjineet, jotka sanovat, etten enää kelpaa, vaikka todellisuudessa ollenen teitä kyvykkäämpi tietotaidoillani. Miten arvelette teille käyvän, kun pääsette samaan ikätilanteeseen. 

Seuraavan rivin jätän kirjoittamatta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat