On tämä maailma ihmeellinen. Jos jotain vähemmistöä arvostellaan, niin heti ollaan oikeudessa. Joku sai tuomion, kun sanoi, että kaikki islaminuskoiset ovat jotakin. Ei saa kuulemma yleistää. Sama tapahtui portsarille, kun kansalliseen vähemmistöön kuuluvalle sattui toteamaan, että teistä on huonoja kokemuksia. Näin se on, ketään ei saa värin, uskonnon, syntyperän tai muun ominaisuuden perusteella syrjiä. Ja jos sortuu mainittujen ryhmien kohdalla yleistämään yksilön  toiminnan koko ryhmää koskevaksi, syyllistyy vihapuheeseen. Tämä on mielestäni aivan oikein.

Mutta mikä ihmeen yhteiskunnan hylkiö on työtön. Monesti useamman ammatin tehtävät osaava yritteliäs ihminen. Jopa lainlaatijat puhuvat, että työttömiä täytyy aktivoida työnhakuun. Lienee joku sanonut ääneenkin, että saada heidät pois sohvilta makaamasta. Siis kaikki työttömät ovat aktivoinnin tarpeessa. Jos kyseessä olisi joku vähemmistö, niin moisesta oltaisiin oikeudessa. 300 000 -päisen vähemmistön syyllistämistähän tuo on. Ei saa jonkun yksittäisen yksilön perusteella sanoa, että kaikki ovat sellaisia. Suuri osa meistä työttömistä on työttömänä jostain aivan muusta syystä kuin siksi, että ei yrittäisi löytää työtä. Kuka on liian nuori ja ilman kokemusta, kuka liian vanha ja kokenut, ikärasismi on myös arkipäivää. Omakohtainen kokemukseni on, että jopa valtion palkkalistoille pyrittäessä ei saa olla liian vanha. Ja rasismi eli syrjintä, sehän on tuhmaa, mutta työttömäthän ovatkin eri juttu!

Ja sitten suunnitellaan uutta asetusta, jolla pyritään meitä aktivoimaan sitomalla peruspäivärahaa vastaava raha yhdessä sovittuihin aktiivisuustoimiin. Sinänsä idea pitkäaikaistyöttömien syrjäytymisen ehkäisemisestä on kaunis ja kannatettava, mutta mikä tekee sosiaalityöntekijän kanssa sovitun aktiivisuustoimen yhtään sen paremmaksi kuin työttömän itsensä ideoima. Olen melkoisen vakuuttunut, että etenkin meillä ikääntyneillä työttömillä monellakin on aivan järkevää tekemistä ilman ulkopuolista apuakin. Ei toki kaikilla. On vaikeaa kuvitella, kuinka joku yhdessä sovittu aktiivinen osallistuminen auttaisi 59-vuotiaan tv-mekaanikon työllistymistä, jos työtä ei yksinkertaisesti enää ole, kun tv:tkin ovat kertakäyttöhyödykkeitä.

Näiden ajatusten siivittämänä olen päättänyt olla omasta itsestäni ylpeä pitkäaikaistyötön. Työttömyys ei ole yksin minun syyni, joku muukin on maailmassa tällä hetkellä vialla. Mutta toivo kuolee viimeisenä, ehkä minäkin tässä vielä jotakin ennen eläkepäiviä löydän.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja/pitkäaikaistyötön

Joensuu

cooking.snowman@gmail.com 

Kommentit (2)

57 vuotiaana vakipaikan saanut

Olen aivan samaa mieltä,että kaikki työttömät eivät ole omasta syystään työttömänä. Olen ollut myös itse pitkäaikaistyötön ja tiedän miltä tuntuu se kun yrität vaikka kuinka työllistyä niin ei auta kun muitakin menijöitä piisaa joka hommaan. Mielestäni kaikki työttömät eivät ole syrjäytyneitä vaan osa on syrjäytetty!

Vierailija

Sinä Ilkka olet todellinen selviytyjätyyppi. Sinun kohdallesi kun on kasautunut paitsi vaimosi sairauden aiheuttama omaishoitajuus myös todellinen seikkailu työasioissa. Ja kaiken tuon jälkeen olet jaksanut suorana seista ja purkaa vielä' ajatuksiasi muidenkin lukea. Kaikille ei tuollaista elämänkestävyyttä ole suotu. Ylpeytesi on ansaittu!

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat