Tytär täytti kolme ja puoli vuotta sitten 18. Välittömästi alkoi yritys päästä asumaan omaan asuntoon. Yritin kovasti selittää, että asu nyt tässä kotona sen aikaa, että saat itsellesi ammatin ja työpaikan. Ehkä vähän rahaakin säästöön pesämunaksi. En kuulemma ymmärtänyt, mitä elämä nykyään on. Itsenäistytään ihan eri tavalla kuin minun nuoruudessani. Onnistuihan se muutto lopulta 2012 kesällä.

Pari vuotta meni vaihtelevasti rypistellen.Viime kesänä sitten tytär alkoi kierrellen kaarrellen kysellä, että mitä olisit iskä mieltä, jos muuttaisin takaisin kotiin. Kun ei tämä itsenäinen elämä oikein ole lähtenyt sujumaan. Opiskelisin itselleni ammatin, hankkisin työpaikan ja ajokortin. Yrittäisin sitten uudelleen. Mitä olisit mieltä? No minä ilmoitin, että paras idea vuosiin. Juuri tuotahan minä kolme vuotta sitten yritin selittää. Hyvä, että nyt tuntuu toimivalle idealle.

Vuosi tässä yhdessä sitten eleltiin. Nyt on sitten vakituinen työpaikka, ajokortti, ja... uusi kimppakämppä kaverin kanssa. Muutti sinne kuun vaihteessa. Toivottavasti tällä kertaa onnistuu. Ainakin onnistumisen edellytykset ovat huomattavasti paremmat kuin edellisellä kerralla. Alan vaimon kanssa opettelemaan kaksin oloa, sillä nuorin poikakin lähtee heinäkuussa armeijaan. Mielenkiinnolla odotan, kuinka elämämme muuttuu, kun kaikki touhu ympäriltä vähenee.

Mennessä nähdään.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (2)

Vierailija

Ihan tosi. Noin lähdin itsekin aikoinaan kotoa ja samalla tavalla tulevat lähtemään omatkin lapseni tosin sekä minä että lapseni olemme saaneet mukaamme lisäksi meille vauvasta asti säästetyn osakesalkun, ei suuren suuta mutta hyvä alku elämän mittaan kerrytettävälle talletukselle, johon voi säästää silloin kun on varaa ja ottaa osinkoja ulos silloin kun tulot ovat pienimmillään tai menot suurimmillaan. Itse aikoinaan opiskelujen jälkeen kotona asuen ja työssä käyden sain parissa vuodessa kasaan n. 30 % ensiasuntoni hinnasta. Lapsilleni todennäköisesti tulee kotoalähtiessä lisäksi lisäpotti vielä vanhemmiltani, joilla on asunto- ja sijoitusvarallisuutta enemmän kuin tulevat loppuelämänsä aikana tarvitsemaan ja minullakin jo omiksi tarpeikseni joten en pidä koko perinnön ja etenkään ennakkoperinnön jättämistä tarpeellisena. Itselleen jättävät sen verran että tulevat hyvin toimeen, voivat elää aktiivista elämä ja kykenevät ostamaan kotiin kodinhoito- ja hoivapalveluja, käyttämään yksityislääkäriä tarvittaessa.

bordercolli
Liittynyt24.8.2015

Niinhän ne lapset joskus tekevät, palaavat kotiin. Meillä kävi samoin, poika oli kihloissa ja asui jo muualla, mutta sitten tuli ero ja tulivat poika, koira ja televisio kotiin takaisin.

Toivotan mukavaa kesää kaikille osapuolille!

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat