Jokunen kuukausi sitten havahduin toteamaan, että olen vanha, huonokuntoinen ja lihava. Jotain pitäisi tehdä. Päädyin siis kuntoilemaan. Oireita liikunnan tarpeesta oli ilmennyt jo aiemmin. Takapuoli kipeä, olkapää kipeä, alaselkää särki ja pää ei kääntynyt! Ja normaali päivittäinen elämä väsytti. Aluksi yritin hoitaa asioita helpomman kautta. Alaselän kivut lähtivät, kun siirryin töissä käyttämään satulatuolia. Istun käytännössä koko päivän tietokoneen ääressä, ja asiantuntijoiden mukaan jatkuva satulatuolin käyttö ei ole hyvästä. Minun tapauksessa on. Ole kokeillut vaihtamista, mutta ei ole ollut hyvä. Parempi on sitten vaikka seisoa työpöydän vieressä ja kirjoittaa tai lukea seisoaltaan. Painoa yritin pudottaa ruokavaliolla. Kymmenen kiloa tippui, mutta sitten tuli repsahdus, ja kaikki oli viikossa takaisin.

Niinpä päädyin melkoisen rankkaan ratkaisuun. Aloin kolme kuukautta sitten harrastaa crossfittiä, nuorten ihmisten tappojumppaa. Toki sen verran oli itsesuojeluvaistoa olemassa, että ensin kävin asianmukaisessa lääkärintarkastuksessa, ennen kuin aloitin. Nyt on sitten kolme kuukautta jumpattu. Kahdesti viikossa. Paino ei ole muuttunut mihinkään, ja vatsanympärys on sentilleen sama kuin alotettaessa, vaikka välillä muuta olen ollut mittaavinani! 

Mutta muuten onkin sitten tapahtunut melkoisesti. Ensimmäiseksi kehityksen huomasi siitä, että olo on koko ajan paljon pirteämpi. Ja mieliala entistä aktiivisemman oloinen. Toinen kehitystä tarkoittava asia oli harjoituksen jälkeinen olo. Alussa oli kuin tapettu mato tunnin rääkin jälkeen, ja yökin tuli nukuttua hieman levottomasti. Eli alussa harjoitus oli liian rankkaa. Kun kunto on kohonnut, palautuminenkin ehtii tapahtua saman illan aikana.

Mutta sitten ne parhaat asiat. Takapuolen kivut ovat tyystin kadonneet. Toki, jos kyykkyyn menoja tekee väärässä asennossa, lonkka kipeytyy, mutta se onkin täysin eri asia, ja sen osaa välttää tavoittelemalla oikeaa tekniikkaa. Olkapään liikkuvuus on parantunut ja aivan selvästi, kun lihakset nivelen ympärillä ovat vahvistuneet, sillä pystyy tekemään entistä enemmän ilman kipua. Ja pääkin alkaa kääntyä, vaikkei asian eteen ole tietoisesti mitään tehtykään.

Näyttää siltä, että hyvän harrastuksen aloittaminen ei ollut vielä liian myöhäistä. Uskon väitteisiin, että koskaan ei ole meille vanhemmille ihmisillekään liian myöhäistä aloittaa liikuntaa. Kannattaa kokeilla erilaisia tapoja liikkua ja siten löytää itselleen sopiva laji. Ja sillä tavalla terve järki mukana, että mieluummin käydä turhaan sieltä terveydenhoitohenkilökunnalta hakemassa se lausunto, kuin saada kesken maratonin sydänkohtaus. Ja vaikka alussa innostus olisikin suuri, kannattaa edetä rauhassa. Hiljaa hyvä tulee. Vaikka kävellen.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (0)

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat