Keväällä käytiin läpi vaimon palvelusuunnitelma. Palvelusuunnitelman uusiminen tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että siinä käydään läpi kaupungin tarjoamat palvelut vammaiselle. Arviointi tapahtuu kotikäyntinä, jolloin kaupungin sosiaalityöntekijä tulee kotiin ja käydään asiat läpi.

Näin meilläkin viime keväänä. Keskustelu eteni ihan mukavasti siihen saakka, kunnes sosiaalityöntekijä kysyi, että mitäkö minä teen tällä hetkellä. No minä tietysti ilmoitin olevani työtön. En tietenkään muistanut näitä kirjoitushommia mainita, vaikka näitäkin tulee eri paikkoihin tehtyä sen verran, että jonkinlaisesta työstä nämäkin käyvät. Sosiaalityöntekijä totesi, että mitä, jos vähennetään hieman noita avustajan tunteja, kun sinä nyt olet työttömänä. Minä siihen, että siitäkö se vaimo paranee, että minä työttömänä olen? En edes älynnyt mainita, että työn etsiminen itsessään on varsin kokopäiväistä yrittämistä ja piilossa olevien työpaikkojen esiin kaivamista. Sosiaalityöntekijä jatkoi, että kun  nämä olosuhteet ovat kuitenkin muuttuneet... Jos me vaikka sitä sinun omaishoidon tukea hieman nostettaisiin? Koin ehdotuksen aavistuksen verran loukkaavana, ja toistin, että siitäkö se sitten vaimo paranee. Ja edelleen vastaus sama, että kun olosuhteet ovat muuttuneet.

Tässä vaiheessa ilmoitin, että oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on subjektiivinen oikeus, joka pitäisi määritellä vammaisen tarpeen mukaan. Ja jos sitä tullaan vähentämään, niin tulen tekemään kaikkeni asiantilan ennalleen saattamiseksi. Toki on ihan totta, että periaatteessa minä pystyisin enemmän olemaan vaimon apuna, mutta kun yhteiskunta valmistautuu aktivoimaan minua työnhakuun. En toki ole tähänkään saakka sohvalla maannut, ja silti pieniin tilapäistöihin ja vakityön etsimiseen menee aika ihan täysin.  Muuta ei ehdi, kuin tekemään ne kotihommat, jotka eivät avustajalle kuulu. Asia jäi sitten niin, että sosiaalityöntekijä keskustelee asiasta esimiehensä kanssa ja tekee sitten päätöksen. Olin iloinen, kun järki jälleen voitti, ja avustajan tunnit lopulta säilyivät ennallaan.

Asia ehti jo unohtua, kunnes lokakuussa sain kirjeen. Siinä täysin asiallisesti ja asiallisin perustein irtisanottiin säädetyn irtisanomisajan puitteissa omaishoitosopimukseni. Perusteena oli se, että tähän saakka sosiaali- ja terveydenhuollon asioita on hoidettu kolmen kunnan muodostama yhteistoiminta-alueen puitteissa. Ensi vuoden alusta yhteistyö lakkaa ja siirrytään uuden 14 kunnan kuntayhtymän pyörittämään palvelukokonaisuuden piiriin. Omaishoidon tuen myöntämisperusteet ja maksusluokat yhtenäistetään samanlaisiksi kaikissa kunnissa, ja omaishoitajan tuki joudutaan hakemaan uudestaan. Se myönnetään uusien perusteiden mukaisesti. Kaikki on ihan selvää ja ymmärrettävää. Kehityksen on mentävä eteenpäin ja peli vaikuttaa reilulta. Uuden järjestelmän pitäisi astua täysimääräisenä voimaan ensi vuoden maaliskuun alusta, johon saakka kaikki jatkuu ennallaan. Ja siihen mennessä pitäisi uusien päätösten olla tehtyinä. Eihän tässä mitään hätää, näen vaimoni kunnon sellaiseksi, että varmasti jonkinlainen, ja varmasti ihan oikeuden mukainen, omaishoidon tukipäätös tullaan saamaan. Ja tuki myös.

Minä olen positiivinen ihminen ja jollain tavalla uskon ihmisten toimivan vilpittömin mielin ja hyvää tarkoittaen. Eikä noiden kahden tapahtuman välillä ole osoitettavissa mitään yhteyttä. Mutta kyllä minun mielikuvitukseni lähti villisti laukkaamaan, kun aloin pohtia mahdollisia ajatusten taustoja...

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

Joensuu

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Kaikki edellä kerrottu mietityttää monessa kunnassa ja monessa kodissa, jossa on hoidettava omainen. Tällä hetkellä suunnitellaan ja tehdään myös uusia hyvinvointikuntayhtymiä, huh mikä sanahirviö. Se tulevan soten ja maakunnan tähden. Suljetaan pitkäaikaishoitopaikkoja ja myös niitä hoitopaikkoja, joissa omaishoidossa oleva potilas voi olla hoidettuna, kun hoitaja pitää vapaata. Pakka tuntuu olevan sekaisin monessa kunnassa , on sitten itsenäinen kunta tai liitoksen kautta suuremmaksi muuttunut kunta!  Tsemmpiä omaishoitajan arkeen ! PKolli

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat