Ensimmäisen kosketukseni viinan juontiin sain 60-luvulla. Isäni ei ehtinyt sotaan mukaan, mutta monet häntä muutamaa vuotta vanhemmat naapurin pojat ehtivät. Muistan, kuinka lapsuudessani 60-luvulla nämä poikasena sodan kauhut kokeneet miehet tulivat sitten isäni luo kylään. Otetaan pienet näkäräiset. Näkäräisiä eli ryyppyjä sitten ottivat, ja pian vieras pihamaalla itki sodan kauhuja ja tappamisen kauheutta. Isä yritti ymmärtää ja lohduttaa. Ei niistä sen isommin puhetta pidetty. Kaikki yrittivät ymmärtää. Olivathan nämä miehet kalliilla hinnalla pelastaneet maamme Äyräpäässä, Talissa, Ihantalassa, Ilomantsin korvissa ja niin edelleen. Ja kaikki ymmärsivät. Kai...

70-luvulla aloin ymmärtää tiedonkulun merkitystä, mutta en sitä, millainen taitolaji viinan juonti on. Syntymäpitäjäni Simpele oli vilkas muutaman tuhannen asukkaan taajama, jonka toimintaa rytmitti paperi- ja kartonkitehdas. Ja rytmitystä rentoutti Siika-Krouvi. Siika-Krouvia ei enää ole, mutta tehdas toimii edelleen. Mutta takaisin asiaan. Kun nuorukaisena opettelin ravintola-asioinnin alkeita havaitsin tiedon siirtyvän todella nopeasti. Ja jo silloin langattomasti! Kun puolen yön aikaan Krouvissa humalapäissään mokaili, niin jo vain aamulla yövuorosta tulleen tiesivät, mitä on tullut tehtyä. Eikä aina tullut ymmärrystä osaksi.

80- ja 90- luvut olivat vauhtiaikaa. Piti touhuta kapakoissa ihan tosissan, kun pariutumisvietti veti eteenpäin. Mokailukin tuli opittua - etenkin pikkujouluissa. Toki muutenkin se varmaan luonnistui, mutta siitä ei isommin välittänyt. Mutta firman pikkujouluista tuli sitten usein vuoden huipentuma. Aina kun ei ihan tarkkaan muistanut, että onko se komea blondi työkaverin vaimo vai ei. Harvoin niistä kuitenkaan mitään moraalista krapulaa suurempaa kehittyi. Mutta yölöysi tiesi edelleen kotipuolessa aamulla, mitä yöllä oli paikallisessa tapahtunut.

2000-luku alkoi tuoda muutoksen tuulia ja tietotekniikka juopotteluun. Tutustuin Skypeen, kun vanhin poikamme oli vuoden Etelä-Koreassa vaihto-oppilaana. Alkuajasta soittelimme puhelimella kalliita puheluita toisillemme, kunnes poika löysi Skypen. Pääsimme puhumaan parin tunnin puheluita ilmaiseksi! Pelkällä laajakaistamaksulla! Kokemus oli todella hieno, mutta vielä hienommaksi se muuttui paria vuotta myöhemmin, kun saatiin kuva mukaan. Ikätoverini Nisse oli vuorostaan vaihto-opiskelijana Puolan Torunissa. Aikamme chattailtyämme päädyimme pitää kunnon tarina-illan. Sovittiin ilta, jolloin vaimoväki ei ollut kotona.  Molemmat ostivat hyvää ruokaa, ja pullon viinaa. Oikean ajan tullen ei sitten muuta kuin Skype-yhteys kuvan kanssa päälle, ja juhlat voivat alkaa! Siinähän se ilta rattoisasti meni ja tunnelma oli melkein kuin oltaisiin oikeasti istuttu saman pöydän ääressä. Jälkeen päin asiasta puhuessamme nuoret opiskelijakaverimme olivat ihmeissään, että kaikkea ne vanhat ukot keksivätkin. Eivät kuulemma olleet edes ajatelleet, että nettiä voisi tuolla tapaa hyödyntää! 

2010-luku on sitten räjäyttänyt potin, vaikka oma alkoholin käyttö onkin määrällisesti vähentynyt huomattavasti noihin hurjiin nuoruusvuosiin verrattuna. Noita netin yli tapahtuvia puhelin palveluita tarjoavia systeemeita on nykyään useita. Skype, Facebook, Google, Viber ja vaikka mitä. Samoin omien fiiliksien jakamiseen ei enää tarvitse isoja toimenpiteitä. Meillähän on some eli sosiaalinen media. Facebook, Twitter, Instagram, Whatsup ainakin. Ja vielä kyrillisillä kirjaimilla VK. Voiko mokailu enää helpommaksi mennä?! Ensin otetaan saunan päälle parit vähän jäykemmät erikoisoluet. Nehän ovat kovasti nykyään muotia. Ja kun alkaa juttuseuraa kaipaamaan, niin luonteva ratkaisu on vetää t-paita päälle ja kalsarit jalassa ottaa vaikka facebookin avulla live-puhelu jollekin kaverille. Ihan elävän kuvan kanssa. Kameran kun voi säätää siten, ettei näy muuta kuin saunan punakka naama kammattuinen hiuksineen ja puhdas t-paita. Puhelun aikana on mukava ottaa vielä yksi olut. Tässä vaiheessa olo alkaakin olla sellainen, että täytyy puhelun jälkeen  jatkaa chattailyä kaikkien online-tilassa olevien kaverien kanssa. Ja avautua tärkeistä asioista, joista ei aiemmin ole tohtinut kenellekään puhua.  Lopuksi vielä tilapäivitys Twitteriin ja Instagramiin! Ja jälkimmäiseen lauantai-selfie - ilman paitaa. Kyllä saa seuraavana päivänä ihmetellä, mitä tuli tehtyä.

Muutaman kerran toimintamallia testanneena olen tehnyt periaatepäätöksen. Jos otat, et someta. Ainakaan paljoa...

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (1)

Ruska

Nettin suomia iloja tosiaan :) Muistan hyvin kuinka 90-luvun loppupuolella istuimme kaverin kanssa irc:ssä, söimme pitsaa ja joimme jotain "kevyt" kaljaa.  Niin irc:ssä ei ollut ääni eikä kuvayhteyttä, kirjoittelua vain ja sekin riitti.

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat