Kirjoitukset avainsanalla avioliitto

Tätä blogia kirjoitellessa tulee jonkin verran lukijapalautetta myös sähköpostiini. Kiitos siitä kaikille, kirjoittamista varten se on julkaistu siellä tarinoiden lopussa. Joku aika sitten sain sähköpostin, joka käsitteli avioliittoa. Jäin oikeasti pohtimaan kirjeen sisältöä, sillä se käsitteli avioliittoa ja sen pysyvyyttä.

Omassa avioliitossani meillä on ollut tapana kerran viiteen vuoteen laittaa avioerohakemus vetämään. Sitten on molemmat skarpattu ja lopuksi annettu homman raueta. Paitsi 2008 keväällä. Silloi päätettiin säästää rahaa ja kokeilla rakastumista. Se toimi, ja syksyllä sitten vaimo sairastui vakavasti. Ja ensimmäistä kertaa avioliittomme aikana olen varma, että tämä jatkuu elämän tappiin saakka. Enhän minä voi mihinkään lähteä silloin, kun näen toisen olevan täysin riippuvainen minusta!

Mutta mikä olisi tilanne nyt, jos tuo lukijan ehdottama muutos avioliittoon olisi totta. Hän nimittäin ehdotti ajatusta määräaikaisesta avioliitosta. Kulttuurissamme tai uskonnossamme avioliitto on totuttu käsittämään elämänikäisenä. Ajatellaanpa ihmistä yksiavioisena olentona. Ymmärtääkseni koko yksiavioisuuden idea on syntynyt aikana, jolloin ihmisen keskimääräine elinikä oli jotain 30- ja 40-vuoden välillä. Nykyisin eletään kahdeksankymppisiksi. Sehän olisi jo kolmen avioliiton pituinen aika! Jos naimisiin mennään parikymppisenä. 

Nykyään toki naimisiin ja vakiintuneeseen parisuhteeseen ryhtymisen ikä nousee koko ajan. Mutta lapset tehdään kuitenkin suhteen alkuaikoina. Eli jos lähdetään siitä vanhasta ajatuksesta, että ensin naimisiin ja sitten lapset, niin parinkymmenen vuoden aviossa olon jälkeen lapsetkin alkavat olla aikuisia. Ja monasti ne avioerotkin tulevat siinä vaiheessa, kun asuntovelat on maksettu ja lapset lentäneet pesästä. Tietty ajanjakso elämässä on päättynyt - ja avioliiton syntyaikojen mukainen ihminen tekee juuri kuolemaa. Homma on selvä niiltä osin.

Vaan nyky-yhteiskunnassa ei olekaan. On vielä sitkuteltava 20 - 40 vuotta. Ero on tuttu vieras menessakin avioliitossa ja draamaa seuraa niin sukulaisten kuin lasten ihmeteltäväksi. Vaan mitenkä olisikaan, jos muutettaisiin avioliittolakeja vähän radikaalimmin. Avioliitto voisi olla määräaikainen! Joko kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden sopimus. Vasta kahdenkymmenen vuoden yhteiselon jälkeen voisi solmia toistaiseksi voimassa olevan avioliittosopimuksen. 

Miksi? No siksi, että silloin, kun yksiavioisuus on ihmisen toiminatamallina yleistynyt, on elinikä ollut nykyistä huomattavasti alhaisempi. Ja yhdessä eläminen liittynyt hengissä pysymiseen sekä jälkeläisten kasvattamiseen. Kahdessakymmenessä vuodessa tämä biologinen suunnitelma on täytetty. Alkaa toinen mahdollisuus. Toisaalta, kun tietää kyseessä olevan määräaikainen sopimus, on paljon todennäköisempää, että alkuaikojen huuman jälkeenkin tulee panostettua eri tavalla asiaan. Sitä meille opetetaan, että mikään suhde ei voi hyvin, ellei siihen panosteta. Tehdä töitä sen eteen. Ja kolmanneksi, jos kaikesta huolimatta homma karahtaa kiville, on niin helppoa pitkällisen ja perusteellisen harkinnan jälkeen kahdenkymmenen vuoden (tai kymmenen) kuluttua todeta, että tämähän olikin vain määräaikaiseksi alunperinkin sovittu. Nyt lähdemme erilleen. Ilman minkäänlaista dramatiikkaa. Tai sitten voisi tietenkin tehdä uuden määräaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevan diilin. Joka tapauksessa, tulisi oikeasti pohdittua, mitä loppuelämältäni haluan.

Mitä tämä olisi omalla kohdallani kahdeksan vuotta sitten merkinnyt? Tuskin mitään. Olen monasti pohtinut, että olinko niin vahva, että pystyin jäämään vaimoni tueksi vai niin heikko, etten pystynyt lähtemään eri teille vaimoni sairastuttua. Mutta yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että ajatus määräaikaisesta avioliitosta olisi ainakin harkitsemisen arvoinen.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (2)

Arska

Se että olet vaimosi rinnalla ja vielä nimikkeellä Sinua en jätä vaatii voimakkaan henkilön tiedän sen omalta kohdaltani kun vaimoni sairastui vakavasti , se on luja tahdon päätös joka päivä että tulee parempi tai huonompi päivä olen tässä enkä sinua jätä..

Vierailija

Määräaikainen avioliitto, ajatuksena melkoinen. Toisaalta johan niitä avioliittoja on olemassa. Nuoremmat ihmiset solmivat niitä helpommin, eivät niin tiukasti ole sitoutuneita. Määräaika jää tosin monessa liitossa vain pariksi vuodeksi.Blogisi oli hyvää vappulukemista! PKolli

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat