Meillä oli pikkujoulut. Vaimon avustaja ja fyssari kävivät syömässä. Oltiin meillä tonttuhatut päässä ja haasteltiin mukavia. Olin minä ruokaa laittanut satunnaisesti ennen vaimon sairastumistakin, mutta varsinaisesti se alkoi vasta sairastumisen jälkeen. Ensin sitä vain laittoi. Sitten se tympi. Ja kun ei voinut muuta kuin laittaa ruokaa, päätin aloittaa ruuanlaiton harrastamisen. Ja sitten karkasi mopo käsistä. Kun vauhti oli kovimmillaan, tein vuoden ruokaa siten, että en laittanut samaa ruokaa kahdesti. Se hyöty tuollaisesta hurahtamisesta oli, että nyt muutaman hengen pikkujoulujen menu oli ihan mukava rakentaa ensin paperille ja sitten käytännössä.

Alkupala oli varsin yksinkertainen. Puinen varrastikku työnnettiin kirsikkatomaattien ja minimozarellajuustopallojen läpi. Ja päälle ripoteltiin oliiviöljyllä notkeutettua pestokastiketta. Alkuperäisen ja vähän monimutkaisemman version löysin Hellapoliisin reseptihausta, mutta hyvin tuntui toimivan tämä oma oikaistu versio. Taidan olla hiemen Nigella Lawsonin henkinen.

Pääruuaksi olin löytänyt paikallisesta marketista kengurun lihaa. Niinpä pääruokana oli sitten kengunfilettä vadelmakastikkeella uunibataattien ja keitetyn parsakaalin kera.

Kenguru

noin kilo kengurunlihaa

suolaa ja mustapippuria

oliiviöljyä

2 hienoksi silputtua salottisipulia

1 dl kanalientä

2 rkl vadelmahilloa

2 rkl punaviinietikka

100 g pakastevadelmia

bataatteja

parsakaalia

Paloittele liha neljään osaan. Mausta pippurilla ja suolalla. Jätä hetkeksi sivuun. Kuullota sipulit kattilassa. Lisää kanaliemi, vadelmahillo ja punaviinietikka. Anna kiehua pari kolme minuuttia. Lisää pakastevadelmat. Murskaa marjat haarukalla ja anna kiehua hieman kokoon. Paista fileitä öljyssä kuumalla pannulla pari minuuttia puoleltaan. Puolita teho ja paista vielä viitisen minuuttia puoleltaan. Laita hetkeksi folioon vetäytymään. Tarjoile uunissa kypsennettyjen bataattien ja keitetyn parsakaalin kera. 

 Hyvää oli. Alkuperäisen reseptin löysin australialaisilta nettisivuilta.

Jälkiruuaksi valmistin coca-cola-mandariinikiisseliä, joka on ruokana saanut alkunsa edesmenneen Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkijoiden kahvitauon huulenheitosta. 

Tässä vaiheessa alkoi maha olla ihan kylläinen, joten oli aika valmistaa glögi. Tykkään näin pimeän ja kylmän aikaan tehdä saksalaista feuerzangenbowlea, sillä sen valmistus toimii mukavasti illan ohjelmanumeronakin.

Siinä se ilta meni mukavasti ja vaimokin jaksoi istua ja osallistua keskusteluun koko illan. Mukavaa pikkujouluaikaa kaikille.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat