Tämä päivä vierähti ilman metriäkään auton ratissa. Eilen illalla toki tuli ajettua taksilla pois illallispaikasta, samoin tänään ruokailun jälkeen loppui puhti ja piti kiiruhtaa hotellille lepäämään. Olen ollut koko päivän Petroskoissa eli kaupunki on retkeni ainoa paikka, jossa viivyn kaksi yötä. 

Päivä on mennyt maleksiessa kaupungilla ja samoja nähtävyyksiä ihastellen kuin viime kesänä jutussani Bussilla Petroskoihin. Kaupunkikuva ei ole juuri muuttunut, Äänisen rantabulevardi on yhtä kaunis kuin ennenkin ja Petrovski-ravintolan ruoka yhtä loistavaa kuin mitä se on ollut viimeiset 35 vuotta. Sen verran itseni syrjäseutujen kulkijaksi nyt havaitsin, että yhtään valokuvaa en muistanut kaupunkipäivästäni ottaa ja valitettavasti tuo maailmanpyörässä otettu videonikin on melko ala-arvoinen. Pelotti kuvata.

No toki sen verran on muuttunut vuodessa, että torit, joilla myydään vaikka minkälaista tavaraa taivasalla, ovat kadonneet. Samoin valitin tuossa videolla rantabulevardin kioskien ja shashlik-paikkojen katoamista. Ne eivät ole itse asiassa kadonneet, vaan ne on keskitetty huvipuiston puoleiseen päähän ranta-aluetta.

Huomenna päästään taas sitten tien päälle.

 

Kommentit (1)

Vierailija

huomatiin sama asia petroskoin rannasta ei yhtään juoma eikä saslinkikojua . ois ollut kollaan ja suojärven reissula kiva ottaa ilta napanterit ja lihat mutta  ei mahtanut mitään

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat