Niin siinä vain kävi, että tuo viimesyksyinen kahden viikon sairausloma vei minut melkoisen huonoon fyysiseen kuntoon. Havahduin asiaan, kun väsytti koko ajan. Osasyyllinen on varmasti kahdenkymmenen kilon ylipaino, jotka sain kilpirauhasen poksahdettua ja lopetettuani tupakanpolton. Helposti tuli, mutta ei vaan tahdo pois lähteä. Toinen asia, jonka johdosta aloin huolestua, oli kesäisestä moottoripyöräreissusta toipuminen. Ajeltiin ihan helppoja teitä ja lyhyitä päivämatkoja, mutta silti reissusta toipuminen vei pari päivää!

Velipojan esimerkin innoittamana päätin aloittaa kunnon kuntokuurin. Jospa tuo paino pikkuhiljaa putoaisi tai muuttuisi ainakin läski lihaksiksi. Eikä pienestä yleisestä piristymisestäkään olisi haittaa. Sen verran minulla kuitenkin oli itsesuojeluvaistoa, että soitin työterveyshoitajalle.

- Minä olen joskus ollut nuori, hyväkuntoinen ja laiha, mutta nyt olen vanha, huonokuntoinen ja lihava. Tiedän, että nuoruutta en saa takaisin, mutta noita kahta muuta ajattelin tavoitella. Olisiko kuitenkin paikallaan käydä terveystarkastuksessa ennen liikuntaharrastuksen aloittamista? - esittelin itseni ja asiani.

- Mikäpä siinä, käy ensin verikokeissa, ja tule sitten luokseni, niin keskustellaan noista terveysasioista yleensäkin ja samalla voidaan kartoittaa, mitä liikuntavaihtoehtoja sinulle olisi tarjolla. - ilahtui terveydenhoitaja.

- Ei niitä enää tarvitse kartoittaa. Minä lähden kahden vuoden kuluttua käymään moottoripyörällä Pripolarnin kylässä Uralilla. Siihen alan treenaamaan. Olen ilmoittautunut sellaiseen vanhojen herrojen kuntoliikuntaryhmään. Sen nimi on crossfit. - ilmoitin.

Toisessa päässä tuli hetkeksi hiljaista. Sitten kuului rykäisy.

- Minä laitan sinulle tuohon vielä lähetteen sydänfilmiin. Tule sitten käymään ensin minun luonani ja sitten käyt vielä lääkärin juttusilla. - hoitaja totesi.

Minä tekemään työtä käskettyä. Sitä mukaa kuin prosessi eteni, sain kuulla, että on oikein hyvä ajatus aloittaa liikunta. Se on kuulemma ikäänkuin lääkettä keuhkolaajentumalleni. Viime talvena nimittäin tuon keuhkokuumeen jälkeisissä tarkoissa testeissä löysivät minulta keuhkolaajentuman. 50 % keuhkoista on pois pelistä. Oma vika. 36 vuotta aski päivässä tupakkaa jättää jälkensä.

Naapurille sitten kertomaan uudesta harrastuksesta. Samaan hyväksi havaittuun tyyliini kerroin ilmoittautuneeni vanhojen herrasmiesten kuntoliikuntaryhmään. Pyysin naapuria lähtemään mukaan. Naapuri kysyi, että mitä siellä tehdään. Kerroin, etten tiedä, mutta nimi on crossfit. Katso netistä. Velipoika on käynyt pari vuotta ja tulokset ovat olleet vaikuttavia. Niinpä sitten suunnistimme yhdessä aikanamme salille.

Puolessa välissä ensimmäistä tuntia naapuri totesi, että vai vanhojen herrojen kuntoliikuntaryhmä! Ilkka, sinä huijasit minua. Yritin pidätellä oksennustani, ja kysyin, että etkö sitten katsonut netistä. No en, oli vastaus. Vähän oli kuulemma epäilys herännyt, kun suurin osa porukasta oli alle kolmen kympin. No eihän siinä mitään, räpistelimme peruskurssin läpi. Oltiin kurssin senioreja. Minä 55 ja naapuri muutaman vuoden nuorempi. Ikäjärjestyksessä seuraava oli 38-vuotias.

Peruskurssi on käyty, ja olo on alkanut tuntua paljon pirteämmältä, vaikkei vielä olekaan ilmestynyt muhkeita lihaksia eikä paino ole muuttunut mihinkään. Ollaan kuitenkin naapurin kanssa päätetty jatkaa harrastusta. Jos ei muuta, niin ollaanpahan nuorempien kiusana! Ja jaksanpahan olla pitempään Jaana-vaimon tukena, kun ikää kertyy.

 

Ilkka Pirhonen

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (8)

Vierailija

Hyvä juttu tämä vanhan miehen kuntoilu. Nyt ehkä olen ilkeä, mutta meillä tapaa kuntoilua harrastaa yli 70 vuotiaat naiset , mukana on samanikäisiä miehiä, ja sitten on meitä nuorempia naisia ja miehiä. Hauskaa meillä aina on. Melkein sama porukka kokoontuu samaan aikaan ja heti tulee kyselyjä, jos joku porukasta puuttuu. Sisukkaita ovat etenkin naiset, on tekoniveliä joka neljässä isossa nivelessä, on kuntoilijoita jotka odottavat näitä varaosia. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kuntoilua ja sen olen itsekin sisäistänyt.Huonoin vastaus fysioterapian tarpeesta oli, kun mieheni kohdalla sanoi yksi tyyppi, etteihän  fysioterapiasta ole hyötyä, kun ei ole mitään paranemista näkyvissä. Se  asia on onneksi kunnossa nyt, koska tässä kuntoilussa on kyse myös henkisestä kunnon kohentamisesta. Siis ei kun kuntoilemaan kaikki lukijat ja tsemppiä sinne miesten porukkaan! P-kolli

Ilkka Pirhonen
Liittynyt3.6.2014

Niinhän se on, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa. Eikä muuten ole meidän ryhmäkään minun kohderyhmäkuvauksen mukainen miesten ryhmä. Suurin osa on nuoria naisia, sitten on nuoria miehiä ja lopuksi minä ja naapuri.

Vierailija

No niin, Pirhonen, uusi yritys, ei huono juttu ollenkaan. Näemmä tavoitteet on taas asetettu ihan mukavalle mallille. "Kuntoilupiirikin" varsin hyvältä vaikuttava, että haastetta riittää. Ei olla vanhoja vaikka varsin hyvässä keski-iässä liikutaankin. Kuntohan kohenee kuntoilemalla, tosin aikaahan se vie, eikä sinnikkyyskään ole pahasta. Kotosalla vetelet vielä selkä ja vatsa treeniä niin hyvä tulee. Kohtuus kuitenkin on kirkkaana mielessä.

Vaaka jätä rauhaan, ainakin aluksi. Mittanauha on parempi vaihtoehto. Mittailet vaikka iltatöinä "mittoja" kehon eriosista ja suoritat yhteenlaskua tuloksista. Kuukauden kuluttua taas sama operaatio, lukuja vertaamalla näet kehityksen tuloksen. Tyytyväinen hymy huulilla voit todeta luvun pienenevän. Voi tosin käydä päinvastoinkin.....

Luja usko ja reipasmieli, siinä on hyvät ainekset onnistumiselle....... ja peukkua tulee....

T Köpä

Vierailija

Piti nyt laittaa pari riviä, luin nimittäin vasta tänään tuon sairauskertomuksen, jonka johdosta ilmeisesti tämä story alkoi. Samalla se kertomus vahvisti sen, että jokainen lyhytkin sairaalassa olo tai muuten liikkumatta oleminen, se on nuoremmallakin takapakkia, puhumattakaan heistä, jotka ovat kuukausikaupalla paikallaan.

Siinä meidän kuntoiluporukassa on käynyt mies, joka on jonkun verran päälle 70 vuotta , mutta hän on sairastanut kolme kertaa syövän. Eri paikassa joka kerta.  Mä  myönnän että katsoin kunnioittavasti hänen suorituksiaan, nuoremmat terveet miehetkin näyttivät katselevan. Tietenkin se on niin, ettemme voi itsellemme mitään, jos liikunta ei kiinnosta, vaikka miten olisi terveellistä ja suotavaa, väkisin ei voi ketään liikuttaa. Yleensä kuitenkin kuntoiluun lähteminen ihan yksin on vaikeaa, melkein sitä pitää olla kaveri joka houkuttelee. Niin kävi minullekin, minut veti minua vanhempi sitkeä rouva mukaansa ja parhaimmillaan meitä on viisi reipasta, ihan aikuista naista kuntoilemassa. Että jatketaan kuntoilua voimien mukaan! P-kolli

bordercolli
Liittynyt24.8.2015

Voisiko tässä kohdassa lähettää isänpäivätoivotuksia useammallekin isälle ja miehelle?  Ainakin toivon, että isät voisivat viettää omanlaistansa isänpäivää ja iloita läheisistään! /P-kolli

Ilkka Pirhonen
Liittynyt3.6.2014

Iloinen isäinpäivä takana. Olit P-kolli vähän tänne piiloon tuon toivotuksen laittanut, niin meni hieman kauemmin, ennen kuin sen huomasin. Toivottavasti teilläkin oli iloinen juhla.

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat