Täällä blogistaniassa minä aina kirjoittelen jonkinlaisella kirjakielellä, mutta puhua sitä en oikein osaa. Jopa niin sanottu yleiskieli vaatii jonkinlaisen erityistilanteen. Silloin pystyn sitä hetken aikaa puhumaan. Kyseessä on tietoinen valinta. Elokuun viimeisinä päivinä 1978 matkustin junalla Etelä-Karjalasta, Simpeleeltä, kohti Riihimäkeä. Kauppaopisto oli alkamassa. Junassa katselin rahapussin sisälle, neljä markkaa kaksikymmentä penniä. Eipä paljon tullut mukaan, kun maailmalle kotoani lähdin, ajattelin mielessäni. Silloin päätin, että murteen otan mukaan enkä pois matkastani heitä. Päätös on muuten pitänyt. Asuessani Savossa 14 vuotta, piti välillä pysäyttää puhe, kun meni savoksi ja sitten sanoa uudelleen. Mitä tulee tuohon kotoa lähtemiseen, niin todellisuudessa en ollut ilennyt vanhemmilta rahaa pyytää, ja pankki aukesi vasta seuraavana päivänä maanantaina, jolloin sain nostaa kesälomatienestejä.

Kauppaopistossa sitten suullisen esitystaidon tunnilla opettaja kehui, että muuten hyvä esitys, mutta vaihda tuo murre jonkinlaiseen yleiskieleen. Saattaa olla, että jossain päin Suomea pitävät tyhmänä, kun puhut murteella. Minä siihen totesin, että Suomessa on ministerihommia myöten pärjätty t-vikaisella Kainuun murteella, että eiköhän nämä merkonomihommat vielä mene ihan tällä puhtaalla Etelä-Karjalan murteella. Ja aika hyvin ovat menneet. Ja hyvin on menneet myös nämä akateemisemmatkin esiintymiset. Tai ainakaan murre ei ole ollut syynä, jos on pieleen mennyt!

Mutta on siitä aina joskus ollut pientä haittaakin. Kuten tuossa elokuun loppupuolella. Kävin lääkärissä näyttämässä. Ilmeikkääseen tapaani selitin, että kun kerran oli lupa kevyeeseen käyttöön, niin menin ajamaan kuntosalille spinning-pyörällä. Siinähän satula ei ole istumista varten, vaan siksi, että kuntoilija tietää, miten päin pyörää käydään seisoaltaan polkemaan. Eli käsiä joutuu hieman käyttämään polkiessa. Niinpä minä sitten säästin vasenta kättä ja tein kaiken oikeaa kättä käyttäen. Mutta harjoituksen jälkeen kahteen ylimpään kylkiluuhun liittyvät lihakset kipeytyivät tästä huolimatta sekä rintarangan että olkapän alueelta tosi paljon, ja siksi tulin kysymään, josko voisi saada neuvoja niiden mobilisointiin. Niin, ja lisäksi pitäisi saada lääkärintodistus käynnistä vakuutusyhtiötä varten. Lääkäri totesi, että paha kirjoittaa todistusta, kun ei voi varmuudella sanoa, että kipeytyminen olisi yhteydessä soliluun katkeamiseen. Lupasi kuitenkin lähettää sairauskertomuksesta kopion.

Enhän minä arvannut mitä tuleman pitää, kun näin sovittiin. Mutta lääkäri oli nähtävästi eri murrealueelta kuin minä, koska sairauskertomuksessa luki: "pari viikkoa sitten ollut spinningissä ja tuota vasenta kättä koko ajan varonut, kuitenkin jossakin vaiheessa sitä ojentanut pyörän satulaa kohti ja sen jälkeen kipua ilmaantunut rintarangan alueelle." Kyllä minä kauan ihmettelin, että miten voi asian noin eri tavalla ymmärtää, mutta vihdoin tajusin, että murteesta sen täytyy johtua. Lääkäri on varmaan kasvanut ihan eri murrealueella kuin minä!

Muuten en asiaa olisi ehkä tajunnutkaan, mutta viikonloppuna havaitsin, ettei suomenkieli niin yksinkertaista olekaan. Ainakaan ulkomaalaiselle. Petroskoista Suomeen muuttanut hyvä ystäväni kertoi viikonloppuna tapauksen ajalta, kun hän vielä hiukan puutteellisesti ymmärsi suomea. Hän oli ollut aivan ihmeissään, kun nopeasti puhuva paljon kiroileva naispuolinen työkaveri oli tullut ruokatunnilta ja kertonut, että nyt on taas kupu ravittu. Tuttavani oli ollut ihan ihmeissään, että mikä se semmoinen on? Lääkärissäkö kävit? Asia oli kuitenkin selvinnyt pikaisesti, kun oli kerrottu, että kupu ja ravittu eivät kuulu samaan sanaan! 

Mikä oli tarinan opetus? Puhutaan lääkäreille ja suomenkieltä vasta opetteleville hitaasti ja yksinkertaisin lausein. Tosin nuo kaksi ryhmää taitavat nykyään monesti olla yksi ja sama.

Teksti Etelä-Karjalan murteella lukemanani löytyy täältä: 

 

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (0)

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat